perjantai 26. maaliskuuta 2010

Home Alone

 

Kuukausi sitten Anoppi Oy päätti lähteä kotiin joten olen ollut yksin vauvojen kanssa. Kun pääsin eroon anopin jokapäiväisestä neuvomisesta sekä kälyn joka asiasta valittamisesta, pystyin hengähtämään ja VIHDOIN nauttimaan vauvoista täysillä. On se ihme kun ei koko 3 kuukauden täällä olon aikana anopilta irronnut yhtäkään positiivista kehua tai kannustetta. Lähtiessään vielä kertoi kuinka hänen sydämensä ei kestä kun hän joutuu ajattelemaan näiden lasten olotilaa kun olen yksin. Kiitos ja näkemiin sanon minä!  DSCF1796

Vauvat ovat jo nelikuukautisia ja eilen aloiteltiin jo vellien syöminen. Turkissa tämä kiinteiden aloittaminen on aika erilaista verrattuna Suomeen. Monet lääkärit ehdottavat ekaksi pariksi viikoksi vaan hedelmistä itse puristettua mehua. Sitten sormenpäällä jugurttia (joka sekin täytyy itse valmistaa tietenkin) sekä kuukauden päästä kerran päivässä vellejä, unohtamatta mainitsen että niidenkin pitää olla mieluiten itsetehtyä. Turkissa on hysteriaa siitä että valmiit purkkiruat sekä vellit ovat kuin suoraan paholaiselta. Niitä ei voi lapselle syöttää jollei halua hänelle vähintään syöpää! No on totta etta Turkissa on tuoreita vihanneksia ja hedelmiä tarjollakin, mutta etenkin viime vuosina on kauhisteltu kaikkea sitä hormoonien ja torjunta-aineiden määrää mitä näistä tuotteista on löytynyt. Siinä sitten mieti kumpi on pahempi.

Turkissa on myös lääkäreitä jotka väittävät että mitä enemmän makuja maistatat vauvalle 4 kuukautisena, sitä laajemmalla kirjolla hän tulee myöhemmin syömään erilaisia ruokalajeja. Jaahas, kukahan tätä on tutkinut? On myös äitejä jotka antavat jo kolmikuukautisina vauvan maistaa kaikkea mitä HE syövät, sisältäen säilykekurkkujakin!

Kaksosten kanssa on vaikeaa mutta en anna sen lannistaa. Pyrin tekemään kaikkea mitä yhdenkin vauvan kanssa tehdään. Vauvat nukkuvat päivisin parvekkeella ja käymme muutenkin useasti lenkillä rannalla. Olemme käyneet myös koko perheen voimalla ulkona syömässä, kauppakeskuksessa ostoksilla sekä useasti markkinoilla. Meidän mottona onkin että vauvojen tulisi tottua meidän elämään, ei meidän heidän elämäänsä.

DSCF1800

Minkäläistä elämä Turkissa on kaksosten kanssa?

* Kaksosten kanssa liikkuminen on suuri yleisönähtävyys. Kaikki vastaantulevat katsovat ja mainitsevat että hei, tuossa menee kaksoset! Jotkut ovat työntämässä käsiään rattaisiin joten joudun kohteliaasti pyytämään henkilöä pitämään näppinsä omalla reviirillään. Vielä kun olen itse vaaleahiuksinen niin jokaista kiinnostaa tietenkin ovatko lapsetkin blondeja. Voi tätä turkkilaisten uteliaisuutta!

* Lastenvaate/tavarakaupassa olet kuningas. Kun kerrot että sinulla on kaksoset rupeavat rahankuvat killumaan myyjän silmissä:tarvitsethan jokaista tarviketta x2. Saan aina palvelua myymäläpäälliköstä lähtien usealta työntekijältä unohtamatta tietenkään tukkualennuksia sekä tuotteiden erikoistilauksia ainoastaan SINUA varten. Seuraavalla kerralla sinut varmasti muistetaan ja ollaan heti tarjoamassa virvokkeita sillä aikaa kun he esittelevät sinulle haluamiasi tuotteita.

* Olet valitettavasti myös kateuden kohteena. Olethan synnyttänyt KAKSI lasta yhden sijaan. Kaikkein kateellisia ollaan juuri minun tilanteelleni: yksi tyttö ja poika eli perhe on täysi heti ekalla kerralla. Monet ystävät ovat hävinneet kun kuulivat että synnytin kaksoset.

 

Viikon lainaus:

Kaksi naista kävelivät takanani kadulla ja näkivät minut työntämässä rattaita.

- Kylläpä noi venäläiset synnyttävät paljon kaksosia!