perjantai 18. joulukuuta 2015

Koululaiselämää


Ala-asteella ollaan viihdytty enemmän ja vähemmän jo 3 kuukautta. Luku-ja kirjoitusharjoitukset pyörivät täyttä häkää ja me perheenä olemme oppineet lisää Turkin kouluelämästä.

Omaan suomalaiseen lapsuuteni verrattuna koululaisena olo Turkissa on todella erilaista. Kuten jo aikaisemmin kerroin, arki on todella koulupainotteista jo alusta lähtien koulutehtävien ja koulunkäynnin takia. Vapaa-aikaa ei lapsilla arkisin hirveästi ole, joka voikin olla hyvä asia koska eipä tarvitse rajoittaa telkkarin tai tietokoneen käyttöä pahemmin. Hyvänä asiana on myös se että lapset eivät edes hakeudu entiseen tapaansa telkkarin ääreen vaan haluavat tehdä jotain muuta kuten piirtää tai pelata. Tästä iso plussa. Perjantai-illat olen tehnyt läksyvapaiksi, niitä ei edes katsota silloin. Tänään meillä oli yhteinen perheen leffailta.

Mutta paljon negatiivistäkin ollaan koettu. Näemmä koululla on kakkosluokkalaisista koostuva jengi joka käy välitunneilla pelottelemassa ykkösluokkalaisia. Pari viikkoa sitten he olivat hakanneet poikani kaverin välitunnilla ulkona. Poikaparka kertoi vasta koulun jälkeen.  Seuraavaksi tämä jengi siirtyi tyttöni luokkaa pelottelemaan. Opettajille on mainittu asiasta useasti ja he onneksi pitävät silmällä näitä terroristejä. Ovat kuulema tuttuja tapauksia.

Asian tiimoilta olemme opettajien lisäksi informoineet pihalla työskentelevää vartijaa, joka neuvoikin että lapset leikkisivät hänen vierellään välitunneilla. Jos uusia tapauksia tulee olen valmis menemään rehtorille. Siihen asti me ollaan opetettu kummallekin lapselle itsepuolustustaitoja ja joka päivä kouluun mennessä muistutan ettei kukaan saa sanoa teille mitään pahaa ja jos joku teitä lyö, lyökää heti takaisin. Tää on vähän kuin nyrkkeilijän valmistamista otteluun :) onnekseni kumpikaan lapsi ei ole kohdannut mitään isompaa, vielä. Mutta olen varmasti kuin leijonaemo jos jotain tapahtuu. Itse omaan koulukiusaustaustan, joten en todellakaan anna lapseni joutua siihen helvettiin kuin minä.

Toinen negatiivinen asia on pari-kolme viikkoa kestänyt tyttöni haluttomuus lähteä kouluun. Haluttomuuden lisäksi hän on valittanut vatsaansa, jota kuulema sattuu koulussa. Kuitenkaan muita oireita ei ole. Kävimme lääkärilläkin joka tutki tytön huolella mutta ei löytänyt mitään vikaa. Kuulema on normaalia ja johtuu jännityksestä sekä vatsan toiminnasta. Olen samaa mieltä. Kuitenkin melkein päivittäin tyttö itkeskelee ettei halua mennä. Viikonloppua kohden tämä itku loppui ja tyttö innolla lähti kouluun. Tein tällä viikolla kannustavan tarrapalkintotaulun, jonka palkintona on se, että voi ostaa jotain haluamaansa kirjakaupasta perjantaisin. Tämä viikko menikin siis paremmin tällä tekniikalla.

Kaikkein positiivisempana asiana koko koulunkäynnissä on ollut tyttöni opettaja. Hän kävi viikko sitten meillä vierailulla hieman auttaakseen tyttöni tilannetta ja viihtyikin useita tunteja meidän kanssamme. Muutenkin hän on ollut aivan mahtavan äidillinen ja auttava tytön suhteen joka tilanteessa, vaikka luokassa on 38 muutakin oppilasta. Koulussa on myös ihana kuraattori jolta saimme paljon tukea tällä viikolla. Tytölleni hänestä tuli ystävä jolle voi käydä kertomassa koulussa tuntuvat ja tapahtuneet huonot asiat. Siis ihan mahtavaa. Hänkin pitää hyvin yhteyttä kaikesta mitä tyttöni on tehnyt ja kertonut. Täysiä ammattilaisia.

Viime viikolla olin jo menettää toivoni koulun suhteen mutta tämä viikko toi taas niin paljon onnea ja lämpöä sydämeeni kun tyttöni innostuikin uudestaan koulusta ja poikani nauttii muutenkin. Ehkä tästä vielä kiva kouluvuosi saadaan aikaiseksi :)

Mulla alkaa ensi viikolla vanhemmuus-koulutus 0-18 vuotiaiden lasten kasvattamisesta. Se on ilmaista ja koulu järjestää sen tiloissaan. Kerran viikossa 14 viikon ajan tulee olemaan 2,5 tunnin luentoja eri aihealueista 30 hengen ryhmille. Kurssin päätyttyä saan diplomin että olen koulutettu vanhempi :D