lauantai 26. toukokuuta 2012

Suomi -> Turkki -> Suomi


Naina paivina tulee kuluneeksi tasan 7 vuotta siita kun pakkasin ison matkalaukun tayteen tavaroitani ja muutin lopullisesti Istanbuliin. Silloin, rakkauden huumassa, silmissa vilisi kuvat tulevaisuudesta yhdessa mieheni kanssa erikoisessa maassa. Se oli hyvasti Suomen kylmille ja pimeille talville, vakaville ihmisille ja ahdistavalle tyo/opiskeluymparistolle. Takana tuli poltettua monta siltaa mutta tein sen silloin ajattelematta myohempaa.

Nyt 7 vuotta myohemmin ja uudessa kotikaupungissa, tuntuu etta nuo tunnelmat ovat jaaneet vuosikymmenien taakse. Elama on arkipaivaistynyt, eika ne alkuaikojen pelottavat ja jannittavat retket lahikauppaan enaa tunnu missaan. Ensivuosien seikkailu on muuttunut tunteeksi "kodista".  Rakastan Turkissa yha edelleen niita samoja asioita kun muuttaessani: mahtavaa ilmastoa, iloisia ja avuliaita ihmisia, luontoa, merta, elamantyylia...ja ihme kylla, inhoan edelleen Suomestakin niita samoja asioita kun muuttaessani. Sisimmassani on tanakin paivana vahva tunne siita etten pysty enaa koskaan asumaan Suomessa vakituisesti.

Tana kesana on tarkoitus lahtea Suomeen kuukaudeksi lasten kanssa. Se on minulle parin vuoden valein tapahtuva ihana loma, jolloin tankkaan itseeni aimo-annoksen rakastamiani Suomen hyvia puolia. Mielessani on upea kesainen luonto, ruoat, kaupan karkkihyllyt, jaatelot, tapahtumat, kesamokit, rantasaunat ja monta muuta ihanaa asiaa.

Lapsille se tulee olemaan ensimmainen kunnon loma Suomessa. Viime kerralla he olivat viela pienia eivatka oikein mistaan ymmartaneet. Jannittavaa nahda miten lapseni reagoivat kaikkeen uuteen ja erilaiseen. Toivon mukaan vahan enemman tarttuisi mukaan myos aimo annos suomen kieltakin. Katsotaan minkalainen loma saadaan aikaiseksi... :)





tiistai 15. toukokuuta 2012

Nykyaikaako?


Jo pidemman aikaa televisiossa, sanomalehdissa ja kaduilla nakee mainoksia tuotteista joita lapsi voi kayttaa "ilman aikuisen valvontaa ja apua". Mainoksissa poikkeuksetta lapset ovat "innoissaan" tuotteen kimpussa aidin istuessa sohvassa juoden teeta ja lukien jotain sisustuslehtea. Lastenkanavatkin mainostavat kymmenia kertoja paivassa esimerkiski aanikirjoja joita lapsi voi kayttaa ilman aidin apua jos haluaa oppia lukemaan tai yleensa oppia jotain ennen koulua. On nukkeja jotka puhuvat. On ruokalautasia joista lapsi voi syoda ihan itse kaatamatta sisaltoa aidin "iloksi" lattialle. On lasten lempparihahmojen "puuhapaketteja" jossa "riittaa lapselle tekemista yksin moneksi tunniksi. Viimeinen tippa oli mainos jonka nain eraan paikallisen sanomalehden nettisivulla: Menkaa te lomalle, tuokaa lapsenne koripalloleirille! (okei, ei ehka pahin esimerkki tasta asiasta, mutta toi taman aiheen mieleeni)

Mihinka yhteiskunta on menossa? Onko lapset nykyaan jonkinlainen haitta, josta pitaisi aitien paasta eroon? Joiden pitaisi itse ruveta opiskelemaan YKSIN jo alle kouluikaisea? Mihinka on havinnyt ne vanhanaikaiset nuket, joita sai itse pukea, jotka eivat puhuneet mutta jotka sopivat niihin kymmeniin leikkeihin joita mielikuvitus keksi? Tietenkin naitakin nukkeja myos on, mutta miksei niita ole mainoksissa? Lapset tietenkin haluavat sen jonka nakevat 10 kertaa telkkarissa. Lasten on ehdottomasti saatava viettaa aikaa vanhempiensa kanssa, opiskellen ja leikkien, YHDESSA tai sisarustensa kanssa. Turkissa on vielapa miljoonia kotiaiteja joilla on enemman aikaa kasissaan kun esimerkiksi eurooppalailla kanssasisaruksillaan. Aikaa vietttaa lastensa kanssa, itsekin oppien jotain muuta. Miten olisi vaikka seurapelit, kirjojen lukeminen yhdessa, elokuvien katsominen, askartelu, leipominen ym? Valitettavasti moni kuitenkin valitsee ne kotityot, ruoanlaiton ja ystavatapaamiset, lahettaen lapsen kadulle leikkimaan koko paivaksi. Tai sitten naemma ostamalla tallaisia setteja joilla lapsi pysyy hiljaisena kotonaollessaan. On uskomatonta valista huomata minkalaisia mainioita ratkaisuja turkkilaiset kotiaidit ovat loytaneet ongelmiin koskien kotinsa siistinapitoa tai ruoanlaittoa, mutta harvemmin sita kuulee mistaan erikoisesta leikista jonka he ovat tanaan lastensa kanssa keksineet....

Tama kirjoitus on hiukan provosoiva eika sita kirjoittaessa ole ajateltu taysin jarjella... :)

Hyvaa alkuviikkoa kaikille lukijoille...