keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kevat on vaihtunut kesaan

Kevaan aikana on ehtinyt tapahtua.

Mieheni leikkaus tapahtui toukokuun alussa taalla Mersinsisa upouudessa valtionsairaalassa. Han oli sairaalassa yhden yon. Leikkaus sujui tosi hyvin ja samoin toipuminenkin. Mieheni sai ruhtinaalliset 20 paivaa lomaa leikkauksen jalkeen, jonka aikana kavaisimme Kappadokiassa lankoni ja vaimonsa kanssa :) Se oli kaksi paivaa ja kolme yota tiivista kavelya ja nahtavyyksien katsomista. Kavimme Göremen ulkoilmamuseossa, viinitehtailla alueella, Zelven ulkoilmamuseossa, Avanoksessa, Ürgüpissa, Uçhisarissa, Ortahisarissa, viimeisimpina Derinkuyun maanalaisessa kaupungissa seka Ihlara laaksossa.







Taytyy sanoa etta tuo Kappadokia on todella maaginen paikka. Maisemat jaksavat kiehtoa joka kertau uudella tavalla. Isoja miinuksia on kalleus ja huono laatu palveluissa turisteille. Esim turistialeuilta on todella vaikeaa loytaa kunnon ruokapaikkaa josta saa hyvaa ruokaa. Ruoka oli parhaimmillaan keskitasoa vaikka hinta oli todella korkea. Samoin hotellit. Halvimmillaan hotellihuoneen voi saada 20 EUR:lla per yo, mutta huoneiden taso on aivna jarkyttavaa. Loytyy hometta, ransistyneita huonekaluja, pinttyneen likaisia kylppareita (jos sellaista edes saa omaan huoneeseensa), narisevia sankyja, maalamattomia seinia, polykerros joka esineen paalla. Aamupala on naurettavan pienella lautasella hilloja ja juustoja. Siella ei tunnuta kovin laatuun panostettavan. Hienoja hotelleja on myos tarjolla mutta niiden hintahaarukka oli aivan liian kallis meille (100 EUR/yo). Ja hauskinta oli juttelu paikallisten kanssa. Heilla tuntui olevan ihmeellisimpia tarinoita kerrottavana miljoonamyynneista ja omaisuuksistaan, vaikka esim heidan kauppansa tai tehtaansa oli pienenpieni polyn kuorruttama ratisko ja han itse oli ainoana toissa (kuinka moni miljonaari on toissa itse 24 h/7). Hinnat olivat myos monissa paikoissa pilvissa!!! Loysimme sentaan yhden kaupan josta saimme ne pakolliset tuliaiset edullisesti, tosin senkin myyja tuntui olevan elamaansa kyllastynyt vanhus. Mutta kaksi kertaa Kappadokiassa riittaa minulle tassa elamassa. Ehka viela joskus muutaman vuosikymmenen jalkeen sinne voisi menna :)

Mieheni leikkauksen aikoihin aitini kavaisi myos taalla. Han oli kolme viikkoa joka oli todella mahtavaa aikaa meille! Lapset tykkasivat ja oli kivaa viettaa taas aikaa aidin kanssa. Han myos auttoi meita mieheni leikkauksen aikana huolehtimalla lapsista. Se on vain ihanaa kun on perhetta lahella sellaisina hetkina <3

Aidin ja Kappadokian reissun jalkeen mieheni isoveli Ruotsista tuli perheensa kanssa vierailulle pariksi viikoksi. Heidan kanssaan mieheni kavaisi myos yhden paivan Kappadokiassa, mutta itse en siihen enaa pystynyt vaikka olisi autossa tilaa ollutkin :) Me asustimme pari paivaa anoppini luona, varsinkin koska lapset tuolloin toipuivat elamana ensimmaisesta oksennustaudista.

Olen myos yrittanyt pari kuukautta vahentaa elopainoani siedettaviin lukemiin. Tavoitteena olisi paasta lahelle 60 kiloa ja paasta eroon lapsien syntymasta lahtien mukana roikkuneesta pomppovatsasta. Apuvalineina mulla on ollut internet, kuntopyora ja kova tahto. Tuntui etta vihdoin tana vuonna olen valmis tahan KUNNON tiputukseen. Viimekin kesana laihdutin mutta ne kilot tuli nopeasti takaisin talven ylensyonnilla. Kahden kuukauden ajan olenkin poistanut ruokavaliosta taysin limpparit ja vaalean leivan. Samoin alyton makeanhimo ja suklaansyonti on korvattu hedelmilla ja tayttavammilla aterioilla. Aamuisin syon myslia ja jogurttia, iltapaivisin paljon hedelmia, iltaisin ainoastaan yhden lautasellisen mita vaan ruokaa on tarjolla, pari kertaa viikossa pelkastaan salaattia. Illallisen jalkeen aamuun asti syon korkeintaan yhden keksin teen kanssa ja juon paljon vetta. Iltaisin poljen pyoralla ja teen vatsalihastreenia. Alkupainoni oli 66.7, eilen vaaka osoitti 61.7. Eli 5 kiloa on lahtenyt jo pois ja se nakyy! Housukoko on tippunut yhdella, vaatekoko samoin. Turvotus kasvoissa on kadonut ja vatsan pompotys reilusti havinnyt. En siis enaa nayta 5 kuukaudelta raskaana olevalta :) Viela on toita tehtava etta saan vatsalihakset kondikseen, ainakin ajattelin koko kesan ja talven ajan treenailla muutaman kerran viikossa. Ja terveellinen ruokavalio tulee pysymaan! Koko olo on parantunut huomattavasti laihdutuksen jalkeen. Suon itselleni kylla herkkujakin silloin talloin, mutta vain yhden annoksen verran :) On ihanaa kun voi vihdoin tuntea itsensa hyvaksi omassa vartalossaan eika haveta ja piilotella sita. Ehka viela joku paiva kehtaan menna bikinissakin rannalle :)

Ramadan alkoi myos eilen. Tana vuonna minulla on aikomus paastota koska en aikaisempina vuosina siihen pystynyt. Kesan pakottava kuumuus ja pitkat paastoajat vahan pelottavat mutta eikohan siihenkin totu kun ottaa rauhallisesti. Taman viikon lopulla toivottavasti paasen aloittamaan. Ollaan tehty jo paljon valmisteluja ja mietitty ruokapuolta. Ramadan on kylla ihanaa aikaa ja toivotankin kaikille ihanaa Ramadania!!

Ramadanin jalkeen olisi miehellani tiedossa reissu kotikylaansa serkkkunsa haihin. Mina en varmaankaan lasten kanssa lahde koska reissu on aivan liian raskas ja vaikea lasten kanssa jo pelkastaan yosijan takia. Katsotaan sen jalkeen mita me keksittaisiin tana kesana tehtavaksi. Ensi vuonna olisi tarkoitus lahtea sitten koko perheen voimalla Suomeen, kun mieheni vihdoin saa vihrean passin. Talloin han ei tarvitse viisumia mihinkaan Euroopan maahan, paitsi Kreikkaan. Silmissani vilisee jo ajatukset Ruotsista, Eestista ja muista lahimaiden kaupunkivierailuista, ehka jopa Venaja. Tai sitten vaan laajaa kotimaan matkailua ehka voitais kavaista jopa Lapissa :) Haaveilu on ihanaa, mutta luultavasti mikaan naista ei tule toteutumaan haluamallani tavalla! Kunpa vaan jaksaisin odottaa ensi kesaan asti!!

Toivotan kaikille mahtavaa kesaa ja ihania loma-aikoja!!


keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Rakastuin taysin...

Meilla on ollut kiireinen huhtikuu takana!

Aitini on ollut huhtikuun puolesta valista asti meilla. Sita ennen meilla oli vaittely mieheni struumaleikkauksesta. Alkuperaisen suunnitelman mukaan mieheni ja mina, olisimme lentaneet Istanbuliin hanen ystavansa sairaalaan se tekemaan. Mutta kustannukset ja aikataulujen takia asia jai. Aitini saapui ja mieheni paattikin uudestaan kayda kyselemassa viime vuonna taalla Mersinissa tapaamaltaan laakarilta, olisiko hanen aikataulussaan vapaata. Ainoa ongelma tulisi olemaan se, etta sairaala oli valtionsairaala ja erityisesti silla sairaalalla oli kamala maine!

MUTTA, mita naimmekaan! Vanha, rahjainen sairaala oli kuoppa maassa ja iso kasa soraa sen vieressa. Sen viereen oli vuoden sisalla rakennettu uutuuttaan hohtava, moderni sairaala. Sisalta ja ulkoa se hehkui puhtautta. Mahtavaa! Vanhat kuuden hengen huoneet olivat vaihtuneet kahden hengen huoneisiin. Ulkona ja sisalla vallovat ihmismassa olivat tasaisesti jakautuneet ympari sairaalaa, joten asiat pystyi helposti hoitamaan.

Asia oli ratkaistu, leikkaus tulisi tapahtumaan siis Mersinissa. Tassa upouudessa Toros Devlet Hastanesissa.

Jannitin itse hirveasti leikkausta. Meidat oli kutsuttu sinne klo 7.30 mutta jouduimme odottamaan vapautuvaa sankya klo 10 asti. Sen jalkeen alkoikin tapahtua. 15 minuuttia huoneenannon jalkeen mieheni vietiin jo leikkaussaliin ja klo 13.00 han sielta saapui. Kivuissa ja heraamassa nukutuksesta. Onneksi sairaanhoitajat heti reagoivat ja antoivat kipulaakkeita suoraan suoneen. Se auttoi, kivut haipyivat ja olo parani. Yhden yon olimme sairaalassa. Kahden hengen huoneessa vierustoverimme oli myos pariskunta ja kaikki oli todella mukavaa, ainoastaan jouduin nukkumaan yoni nahkaisessa nojatuolissa joka oli hyvin epamukava. Aitini katsoi lasten peraan ja seuraavana aamuna paasimme jo kotiin. Vein mieheni anopille toipumaan, koska lapset eivat olisi antaneet miehelleni rauhaa levata. Siella han oli kaksi yota ja me kavimme joka ilta lasten kanssa hanta katsomassa.

Toipuminen onneksi on sujunut hyvin. Tanaan oli 6 paiva leikkauksen jalkeen ja tikit otettiin pois. Koko tuohon hommaan plus verikokeisiin meni aikaa 20 minuuttia! Me olimme varaneet ajan klo 11 laakarille mutta kaikki asiat olimme jo hoitaneet klo 11.05 :)  Ensi maanantaina on viela uusi tarkastusaika laakarilla jolloin mieheni sairaslomaa pidennetaan, verikokeet katsotaan ja laakkeiden annostuksia muunnellaan. Mieheni pitaa nyt loppuikansa syoda kilpirauhashormoneja koska hanen kilpirauhasensa poistettiin kokonaan liikakasvuisten noduulien takia.

Rakastuin siis taysin tahan uuteen sairaalaan, uuteen tyoskentelyyn, henkilokuntaan ja yleiseen ilmapiiriin. Ihanaa etta Turkissa tapahtuu tallaisia hienoja asioita. Hienoa etta Turkissa meita yha edelleen kohdellaan ihmisina!!


torstai 4. huhtikuuta 2013

Reeta Paakkinen: Kotona Istanbulissa- Tositarinoita Turkista

"Arki erosi heti uutisotsikoista: suomalaistytön hame oli liian pitka, se piti ensi tilassa vaihtaa lyhyempaan.

Kuvitteletko tietavasi kuinka Turkissa eletaan ja ajatellaan? Tutustu tuhansien tarinoiden Turkkiin Istanbulissa aikuistuneen suomalaisen toimittajan matkassa."

Nain lupasi takakannen teksti tassa upouudessa, toimittaja Reeta Paakkisen kirjoittamassa, kirjassa. Olin odottanut kirjaa jo monta viikkoa ja innostuneena syvennyin siihen. Minkalaiselta kirja tuntuisi minusta, myoskin Turkissa aikuistuneelta?!

Ensimmaiseksi minun ja Reetan taustojen erilaisuudesta johtuen, Reetan kirjassa mainittu "suomalaistytön hame oli liian pitka" oli minulle aikoinaan "suomalaistytön hame oli  liian lyhyt". Mieheni perhe seka heidan tuolloinen asuinpaikkansa ovat aika uskonnollisia joten anoppia tavatessani minun topit ja sortsit jouduin vaihtamaan pitkiin hameisiin, salvar-pussihousuihin ja lyhythihaisiin :) Minua se ei haitannut ja nykyaan anoppini kanssa pystyn pukeutumaan mihin haluan, vaikkapa roiskelappa sortseihin jos kehtaisin.

Palataanpa kirjaan, se koostuu monesta erilaisesta tarinasta Turkin ja turkkilaisen kulttuurin eri osa-alueista. Aiheista, jotka varmasti meissa suomalaisissa herattaa monia tunteita kuten ahdistelevat myyjat Alanyassa, hunnutetut naiset ja paastokuukausi Ramadan.  Reeta on omien kokemustensa ja vahvan tietokantansa avulla tehnyt hyvin viihdyttavan ja informoivan tietopaketin jokaiselle Turkista kiinnostuneelle. Reetan toimittajan tyon mukana tuomat henkilotarinat seka kokemukset ovat erittain mielenkiintoisia. Vakavimmastakin aiheista kuten Kreikan ja Pohjois-Kyproksen tilanteesta on kirjoitettu hyvin ja asiantuntevasti..Paaosin kirjan tapahtumat sijoittuivat Istanbuliin ja seikkailinkin Reetan kertomuksien tahdittamana tutuissa maisemissa.

Kun kirjan olin lukenut minulle tuli mieleen MIKSI tallaista kirjaa ei oltu kirjoitettu aikaisemmin?! Tama kirja on mainio valaitsemaan Turkin oikeaa tilannetta, eika sita mita media Suomessa yrittaa meille tyrkyttaa tai mita me koemme Alanyan tai Marmariksen lomakohteissa. Sita oikeaa elamaa, jota minakin yritan omalle tuttavapiirilleni valoittaa. Vaikka minulla ei ole samanlaista taustaa taalla Turkissa kuten Reetalla, pystyin samastumaan kaikkiin hanen kirjoittamiinsa asioihin. Omaa taustaani peilatessa voin vain ihailla hanen ammattitaitoaan ja menestystaan taalla.

Myos Pohjois-Kyproksen tilanne, joka minulle on aika mysteeri ja varmasti monelle suomalaisellekin, valoittui mainiosti Reetan kertomana. Han hyvin asiantuntevasti ja jopa suomalaisia rauhanturvaajia haastatellen selvitti ne syyt joka johti saaren jakautumiseen kahtia vuonna 1974 kun Turkki teki aseellisen valiintulon. Pohjois-Kyproksen turkkilaisten asukkaiden karsimykset olivat niin koskettavia etta itkin. Vaikuttavin kirjan osa oli kuitenkin kirjoittajan hyvin henkilokohtainen, viimeinen kappale. Siina Reeta hyppasi pois toimittajan saappaista ja kertoi kohtaamastaan tragediasta. Toivotankin onnea hanelle uuteen elamaansa!!

Takaan kirjan murtavan kaikki ennakkoluulot ja korjaavan vaarat tiedot. Lukija ei pysty enaa ajattelemaan Turkista samalla tavalla kuin ennen. Se sopii ihan peruslomailijalle kun Turkkiin tyomielessa suuntautuville. Suosittelen sita erityisesti sellaisille jotka ovat kiinnostuneita Turkista maana, tuosta Lahi-Idan ja maailman nousevasta tahdesta.

Lainatkaa, ostakaa, lukekaa! Ette varmasti kadu! 

Kiitos Reeta kun toit meidan turkinsuomalaisten tunteman OIKEAN Turkin kaikkien ulottuville!!

Kirjan tiedot:
Julkaisija
Kustannusosakeyhtiö Otava
Julkaisuvuosi
2013
Tekijä
Paakkinen Reeta
Teoksen nimi
Kotona Istanbulissa. Tositarinoita Turkista

Sivumäärä288

EAN9789511268284

Loytyy netista myytavana mm. seuraavista osoitteista:

Booky.fi 

Adlibris.fi


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Valimeren Kisat 2013 Mersinissa


Mersin on jo pari vuotta valmistautunut henkisesti ja fyysisesti noihin isoihin kilpailuihin joista kukaan meista ei ollut aikaisemmin kuullut. Kun Istanbulin mahtikaupunki hakee vuoden 2020 olympialaisia, jaa Mersinille valittavaksi vain tallaiset pikkukisat. Kymmenen paivan verran kesakuussa olisi tarkoitus juoksuttaa, hypyttaa, loikkauttaa ja muutenkin vain kilpailuttaa osaanottajia Valimeren alueen maista. Hehkutukset ja odotukset ovat kovat ympari Mersinia. Totuus jaa luultavasti huomattavasti vaiemmaksi.

Tassa pari viikkoa sitten yhden ystavamme kanssa juttelimme aiheesta. Han on aikamoinen realisti eika usko kisoista mitaan isoa yleisomenestysta tulevan. Kuinka moni turkkilainen on valmis MAKSAMAAN ja menemaan katsomaan lajeja, joista heilla ei ole yhtaan tietoa?! Ehka jalkapallo ja yleisurheilu voivat olla ne kaksi lajia joihin katsojia ehka puoli katsomollista loytyy, mutta entapas ne muut lajit kuten kasipallo, voimistelu, kiekoheitto, karate tai judo? Ainoastaan niissa lajeissa joissa turkkilaisilla on mahdollista voittaa muutama katsoja loytyy. Mutta mista loytaa sit ne kolme-neljakymmenta tuhatta katsojaa lisaa? Ulkomailta? En usko.

Ystavamme mielesta tuohon aikaan Mersinin kaupunki aikoo jakaa kaikille tyontekijoilleen vapaalippuja sellaisiin lajeihin jotka eivat myy. Samoin opettajat (joilla on tuona aikana seminaareja) "paasevat" ilmaiseksi katsomaan vaikka vesipalloa! Katsomot on taynna ja paattajat myhailevat kun telkkarissa nakyy "menestys".

Toinen asia joka mietityttaa on kisoja varten rakennetut urheiluhallit ja -tilat. Ne on rakennettu sellaisella valonopeudella etta ajatuksia herattaa rakennusten kestavyys. Olen asunut Mersinissa jo melkein 6 vuotta, joten nykyisen kaupunginhallinnon uskomaton sahlays ihan perus kaupunginjohtamisessa on tuttua.


 Katuja tehdaan miten sattuu ja se kestaa kuukausia (yksi kino hiekkaa odottaa siis tekijoita monta kuukautta). Seuraavana vuonna tehdyt kadut revitaan pois ja tehdaan uudestaan. Eika ne tehdyt kadut mitaan kaytannollisia ole. Katukivet on aseteltu hienonhienon hiekan paalle joten ensimmaisen sateen jalkeen kadut on kuhmuraisia ja taynna kuoppia kun se hiekka sielta alta lahtee liikkeelle. Monet autotietkin tehdaan samalla taktiikalla. Joka vuosi sitten uudestaan. Viime vuonna kisoja varten asfaltilla paallystetyt tiet ovat jo ihan kuoppaisia. Kuopat sit paikataan asfalteilla joten teilla ajaminen paikoin muistuttaa metsatiella menoa. 

Tassa ovat tyontekijat tekemassa tata "mahtavaa" katua

Rannat ovat roskia taynna, puistoissa penkeista puolet on rikki, leikkipuistoista puuttuu portaita tai liukumakia. Hyvaa mainosta Mersinille! Kolme vuotta sitten valitin asuinalueeni hallinnolle kirjallisesti viereisen puistomme huonosta kunnosta. Vastaus oli etta "puisto on suunnitelmavaiheessa ja sen teko alkaa lahiaikoina". 3 vuotta on kulunut eika kukaan ole puistoa tehnyt. Ainoastaan isoimpia kuoppia yritetaan paikkailla hiekalla, joka tekee siella kavelysta aivan jarkyttavaa!! Etenkin lastenvaunuja tyontaessa monet kirosanat lensi kun juutuin jokaiseen kuoppaan.

Kuva rakennettavasta yleisurheiluareenasta



Tama kuva on urheilijoille rakennettavista asuntoloista jossa rakenteet murtuivat: 6 tyontekijaa loukkaantui




Siis, tallaisia "palveluita" tarjoava kaupunginhallinto aikoo lapikayda kansainvaliset urheilukisat. Pelottavaa ajatella! Kaikki nuo urheiluhallit sijaitsevat ihan keskella ei mitaan. Sinne ei ole minkaanlaista julkista kuljetusta, jolleivat he sitten hyvin suunnitellusti kesalla aio tahan muutosta tehda. Urheiluhallien ymparilla on slummeja, peltoja ja isoja roskalajia. Katuja ja teita ei ole. Olemassaolevat tiet ovat peltotien tasoisia. Tehtavaa on paljon ja aikaa 3 kuukautta!

Ajattelenkin etta uutisissa saadaan Turkin menestyksen sijasta lukea minka urheiluhallin katsomo romahti tai minka hallin katto lensi. Toivomme vaan peukut pystyssa ettemme nolaa itseamme!!! Ja jos ajattelette menenko katsomaan kisoja, vastaukseni on: en! (tai toisin ajatellen, missas lajissa niita komeita, puolialastomia miehia onkaan?! nyt paasis varmaan eturiviin niita ihastelemaan :)




perjantai 22. maaliskuuta 2013

Huhtikuu jo mielessa

Marraskuu on jo loppupuolella, mutta taman perheen katse on jo huhtikuussa.

Huhtikuu tarkoittaa aluksi kevatta. Kevat tarkoittaa kevatsiivousta ja sisustamista minulle!! Tana vuonna onkin aika laittaa kotia uuteen jarjestykseen! :)

Kun me muutettiin tahan asuntoon, olin raskaana. Me oltiin tata ennen aina asuttu vuokralla, eika haluttu tuolloin ostella mitaan erikoista kuten mattoja. Suurin osa kaikesta kodin tarvikkeista tuli anopilta, kiitos hanelle siita. Kun vihdoin se omistusasunto toteutui, alkoi minunkin paassani pyoria kaikenlaiset sisustusideat! Turkki on oikein sisutajien taivas. Kaikkea loytaa, halvalla tai kalliilla. Taalla Mersinissa on isoja sisustuskauppoja vieri vieressa paakadun varrella monia kymmenia. Niista loytyy kaikki mita voit kodissasi tarvita (huonekalujen lisaksi): verhoja, peittoja, lakanoita, mattoja, keittiovalineita, astiastoja, pyyhkeita. Ihan kaikkea! Naiden isojen kauppojen vieressa on taas pienempia, erikoiskauppoja. Joistain niista loytyy ranskalaista tyylia, joistain loytyy vain vaikka mattoja. Yhdesta ainoastaan muoviesineita. Kodin sisustaminen voikin olla pitka, rasittava taival koska vaihtoehtoja on niin paljon. Turkkilaiset kodit ovatkin hyvin tyylikkaita. Verhot ovat savysavyyn koko asunnossa, samoin matot. Pyodilla kimaltavat muutamat koriste-esineet. Huonekaluissa itsessaan on nahkaa ja kimalletta. Olohuoneissa yleensa on vitriinit joissa nakyy kalliimpia esineita tai hienoin porseliini-astiasto, jota kaytetaan vain tarkeiden vieraiden tullessa.


Meidan "ylakatu", GMK bulevardi (kuva ei ole meidan kotoa otetttu:)


Kun lapset ovat ihan pienia ja budjetti rajallinen, emme ostaneet mitaan hienoja mattoja tai huonekaluja uuteen asuntoon. Verhot kylla teetetin kaikki uudet ja just sellaiset kun halusin. Matot ostimme kaikki halvimmista paasta ja kaytimme vanhoja, koska ne varmasti tulisivat likaantumaan jotain niille kaatuessa. Sitten myohemmin ajattelimme ostaa kokonaan uudet ja sellaiset kuin haluaisimme. Tana vuonna vihdoin tuntuu silta etta lapset olisivat "valmiita" uusiin mattoihin ja huonekaluihin. Ostinkin sitten uudet kesamatot, jotka sopivat huomattavasti paremmin meidan muun asunnon vareihin. Entiset oli vaaleanpunaiset/keltaiset, nyt ostin ruskeat.. Myohemmin kesalla tai viimeistaan ensi kesana olisi tarkoitus ostaa uudet sohvat vanhojen ja ransistyneiden tilalle. Ensi vuonna laitatamme uutta tapettia olkkariin seka maalaamme olkkarin seinat uudestaan. Ensi vuonna olisi myos tarkoitus uudistaa joitain verhoja, voi olla etta jo tana vuonna uudistan olkkarin verhot sopimaan meidan uusien huonekalujen vareihin. Rahaa tulee menemaan ja sen takia kaikki kesaiset lomat ym ovat meilla jaassa.
Kesamatot: DONE!


Toinen asia, mika meilla on edessa, on mieheni struumaleikkaus. Huhtikuun puolessavalissa matkustamme Istanbuliin jossa mieheni ystava, joka on korva-nena-kurkku laakari (mika se on suomeksi?) ja jolla on oma sairaala, leikkaa sitten mieheni. Tata leikkausta me ollaan suunniteltu monta vuotta, mutta aina oli loytynyt jotain tekosyita. Nyt tana vuonna mieheni on paatoksensa tehnyt. Onneksi leikkauksen ei odoteta olevan vaikea ja toipuminen pitaisi olla nopeaa. Eika onneksi kyseessa paikka jonka takia mieheni joutuis sankypotilaaksi vaan voi ruveta kavelemaan ihan heti leikkauksen jalkeen. Istanbulissa me aiotaan olla kolme-nelja paivaa. Ehka kavaisen myos IKEA:ssakin silla reissulla :) Tarkkailin jo kartalta etta sairaalan vieressa melkein on yksi IKEA. Mieheni nukkuessa siella voin piipahtaa :)

Ja kun paasemme kotiin Istanbulista, aitini tulee kolmeksi viikoksi! Ihanaa! Miehenikin paasee kunnolla lepaamaan ja rentoutumaan kun me voidaan aitini kanssa surffailla lasten kanssa ympariinsa :)

Toivon mukaan Suomessakin alkaisi kevat jo pikkuhiljaa! Taalla lampotilat on joka paiva yli 20 asteen, oisin kylla laskee kymmenen asteen tienoille. Aurinkoa on suurimmaksi osaksi mutta tanaan on sateinen paiva. Kuulema ensi kesankin ennustetaan olevan kaikkein kuumin kesa 50 vuoteen....ei kivaa!



perjantai 1. maaliskuuta 2013

Turkkilaista pikaruokaa

Varmasti monet miettivat onko turkkilaisilla mitaan nopeaa ruokaa valmistettavaksi koska eineksia on niin vahan ja kaikki tehdaan alusta asti itse?! On! Tai siis nama on meidan nopeat pikaruoat:


* Bulgur-riisi ja tsatsiki. Bulgur riisi kypsyy todella nopeasti eika tsatsikin teossa mene kuin hetki (raastetaan jogurttiin kurkku ja yksi valkosipuli, paalle minttua ja oreganoa). Valmista 15 minuutissa ja etenkin mieheni kotona tata ruokaa syodaan useasti. Riisi ja tsatsiki myos sekoitetaan yhteen jolloin siita tulee mieheni mukaan "katma" ("lisatty")


* Manti-makaroni. Manti on siis taytettyja makaroneja joita me ostamme valmiina kaupasta. Niiden keittamisessa menee 10 minuuttia, samalla valmistetaan valkosipulijugurtti ja mausteinen oljykastike paalle levitettavaksi. Kastikkeen teen seuraavasti: Sekoitan kupissa tomaattipyreeta ja mausteita (minttu,suola, mustapippuri, chilipippuri). Lisaan joukkoon makaronien keitinlienta kun samalla lammitan pannulla tilkan oliivioljya. Lisaan seoksen oljyyn ja kiehautan. Valmista 15 minuutissa :)


* Jauheliha-paprikapyreemakaroni. Taman ohjeen opin kalyltani. Jauheliha ruskistetaan pannulla ja joukkoon lisataan maun mukaan yleensa ruokalusikallinen tai kaksi paprikapyreeta (seka tomaattipyreeta) seka hiukan makaronien keitinlienta. Mausta makusi mukaan. Sekoita keitettyjen makaronien joukkoon. Halukkaat voivat viela lisata joukkoon jugurttia. Ruoan lisakkeeksi yleensa teemme nopean salaatin.


* Kısır. Tata bulgur-salaattisekoitusta syodaan yleensa ihan ruokana taalla. Ideana on etta ensimmaiseksi tiettyyn maaraan hienorakeista bulguria (köftelik) lisataan mausteseos joka on tehty kuumaan veteen (tomaattipyreeta, kuminaa, suolaa,mustapippuria, chilia). Tama kuuma mausteseos sekoitetaan bulguriin jonka jalkeen sen annetaan turvota hetki peitettyna. Tuona aikana tehdaan salaatti haluamalla tavalla. Lopuksi mausteinen bulgur ja salaatti yhdistetaan, maustetaan granaattiomenauutteella, sitruunalla ja oliivioljylla ja se on valmista! Valmistus kestaa 20 minuuttia.

Tassa on muutama meidan perheen pikaruoista jotka ovat superhelppoja tehda ja ainakin meidan perheessa, ovat suuressa suosiossa! Pitaahan se turkkilaisen aidinkin valista paasta helpolla?! :)


torstai 28. helmikuuta 2013

Turkkilainen niksi-pirkka :)

Mieheni rakastaa duunailua ja pienten asioiden korjailua. Jos johonkin asiaan tarvitaan korjausta han ei ensimmaiseksi juokse kauppaan ostamaan uutta vaan miettii miten se voidaan tehda itse, kotona :) Talla tavalla meille on tehty lastenhuoneen ikkunoihin hyttysverkot (puukehikon puut ja verkko tietenkin ostettu itse) seka asennettu yovaloja lastenhuoneeseen. Mieheni tekee 100 % kaikki sahkotyot itse. Ainoastaan ongelmissa joita han ei itse pystynyt ratkaisemaan, kutsutaan ammattilainen :)

Tassa onkin viimeaikaisia mieheni aikaansaannoksia ja niksi-Pirkka lisayksia:


 Ruokahuoneen valaisin tehty tyhjasta 5 litran vesipullosta ja kertakayttolusikoista.

Meidan pesukone pitaa aika hirveeta metelia ja kun joudumme sita oisin kayttamaan (sahko halvinta) niin vaihtoehtoina oli joko ostaa uusi, hiljaisempi kone tai keksia ratkaisu asiaan. Mieheni keksi sitten ratkaisun: vuorasi pesukoneen tilan seinat vanhoilla matoilla seka laittoi kaksi mattoa sen alle. Aani vaheni 50 % :) Perjantaina tulee sitten ovet joka piilottaa taakseen koko "komeuden".

Makuuhuoneeseen led-valaistus. Meidan asunnoissa on jo rakennusvaiheessa tehty mahdollisuus lisata lisavaloja. Mista valot? Joulukuuseen ripustettavasta valonauhasta :)


tiistai 5. helmikuuta 2013

Mersinista asuntoa ostaville Mersinista asiaa

Selaillessani nettia huomasin Suomi24-sivustolla jonkun kysyneen asunnon ostamisesta Mersinista.

Ajattelin kirjoittaa muutaman asian (negatiivisen ja positiivisen) jonka suosittelen jokaisen taalta asuntoa haalivan miettivan:

Ennen kun menen asiaan, suosittelen EHDOTTOMASTI vierailua taalla ennen asunnon ostoa. Viikko ja pari antavat kuvan minkalainen kaupunki on kyseessa ja millainen paikka uuden asunnon ymparisto on. Voin kertoa vaikka kuinka paljon Mersinista taalla mutta se ei koskaan tarkoita samaa kun oma kokemus.


Ensimmaisena puhutaan negatiivisista asioista: 

* Mersin EI ole Alanyan tai Antalyan tasoinen kaupunki, jolla olisi vuosikymmenien historia turistien parissa. Mersin on vasta viime vuosina noustanut kiinnostuksensa ulkomaalaisten joukossa. Aikaisemmin taalla lomailivat ainoastaan turkkilaiset, jotka eivat etsi samanlaista tasoa lomaltaan kun hyvaan elinkeinoon tottuneet ulkomaalaiset. Mersinin kaikkein isoin turistirysa, Kız kalesi/Susanoğlu, on viela lastenkengissa verrattuna Alanyaan. Ne ovat taynna motelleja ja apart-hotelleja, jotka ovat kuuluisia halvasta hinnasta. Ekat viiden tahden hotellit rakennettiin Mersiniin vasta viimeisen 5 vuoden sisalla. Taalla kaupungin infrastruktuuri on todella huonoa: kadut on huonosti tehtyja, puistot sotkuisia ja kaupunkisuunnittelu nollaa. Mersin on enemmankin perusturkkilainen kaupunki kun turistikaupunki. Unohtakaa siis muu kokemanne Turkki tanne tullessanne!

* Mersinin kaupunki on yksi Turkin kapeimmista, pisimmista kaupungeista. Rantaviivaa on koko Mersinin rajan verran eli varmaan yli 450 kilsaa. Mersinin kaupunki itsessaan leviaa rantaa pitkin yli 30 kilometrin alueelle, tosin sisamaatan kohti on nykyaan ruvettu rakentamaan urakalla. Tama tarkoittaa sita etta valimatkat ovat alyttoman pitkia. Jos asuntonne on keskustan ulkopuolella, matka keskustaan voi kestaa puolitoista tuntiakin. Keskustan ulkopuoli on viela hyvin harvaan asuttua aluetta. Ainoastaan vuosikymmenia sitten rakennetut valtavat kesa-asuntolat tukkivat rantamaisemaa. Taman takana yleensa on useiden satojen hehtaarien kokoiset appelsiini-sitruuna-greippi tarhat.

* Kuten ehka muissa Turkin lomakohteissa, Mersinissa ei parjaa suomella, ei valttamatta englannillakaan vaan on suositeltavaa opiskella hieman turkkia. Elekielella se isanikin taalla useimmiten asiansa hoitaa, mutta esim virastoissa seka normaaleissa turkkilaisssa kaupoissa ei englantia osata ollenkaan. Eika saksaa.

* Yleinen siisteystaso on viela huono. Yleiset rannat kaupungin keskustassa ovat etenkin kesaisin taynna roskia, koska suurin osa turkkilaisista ei osaa vieda roskia roskiin. Kadut ja puistot ovat taynna pahkinankuoria. Toivon sydammestani taman asian paranevan tulevaisuudessa. Kaupungin siivoojat kylla ahkerasti tyoskentelevat etenkin kantakaupungin alueella, mutta heidankin mahdollisuutensa on rajatut.

* Mersini vaesto on monivarista. Taalla on paljon ihmisia ympari Turkkia ja varmaan aidot mersinilaiset ovat talla hetkella hyvin pieni ryhma. 60-70-luvuilla tanne pakkomuutettiin tuhansia perheita ita-Turkista pakoon terrorismia ja kasvattamaan tietyn puolueen kannatusta. Taman takia nykypaivana etenkin Mersinin ita-osat, jossa tama kansanryhma enimmillaan asuu, on hyvin levotonta. Mersin on myos kuuluisa terroristijarjesto PKK:n mielenosoituksista. Tiettyina paivina vuodessa, kaupungin tietyt alueet ovat vaarallisia kulkea.
Kız kalesı eli neitsytlinna

* Asuntokaupoissa taalla kannattaa huomioida ettei asunnon hintaan yleensa kuulu huonekaluja, kodinkoneita tai muutakaan irtaimistoa, ellei siita toisin mainita. Etenkin yksityisilla markkinoilla asunnot myydaan "tyhjina" jolloin itse teidan kuuluu ostaa kaikki tarvittava. Tama tuo tietenkin oman lisakulunsa mutta tarkoittaa myos sita etta saatte valita kaiken itse. Useissa asunnoissa on kuitenkin kaapit valmiina eteisessa, kylpparissa ja keittiossa. Asuntojen kuukausimaksut (aidat) voivat olla korkeita sellaisissa taloissa jossa on paljon palveluja kuten uima-allas, yovahdit ja puutarhurit. Summa kannattaa selvittaa ennen ostoa!

No niin, eikohan tassa tullut tarpeeksi negatiivista.

Mennanpas plussiin!

* Mersinin ilmasto on mahtava!. Kesat ovat pitkia ja kuumia, seka kosteita! Ilmankosteus on lahella sataa prosenttia. Lampotilat pahimmillaan nousevat yli 40 asteeseen. Helpotukseksi kuumaan ympari kaupunkia on paljon rantoja seka useilla taloilla on omat uima-altaat. Iltaisin kuumuus onneksi helpottaa! Mutta suomalaiseen makuun varmasti on todella kuumaa, joten asuntoon suosittelen ehdottomasti ilmastointilaitteiden hankkimista! Talvet ovat myos verrattavissa Suomen syksyyn: vetta sataa paljon! Mutta valista aurinko pilkottaa ja lampotilat voi talloin nousta yli 20 asteen. Kylmimmillaankin paivalampotila on 6-7 astetta ja yolampotila nollan vahan ylapuolella. Koska asunnot ei ole samalla tavalla lammitettyja kuten Suomessa, koti voi tuntua todella kylmalta talvisin. Suosittelenkin sopivan lammitysjarjestelman suunnittelemista jo asuntoa ostaessa. Joko lampopumppu, joka myos viilentaa, on sopiva tai sitten kattavampi patterilammitys omalla lammittimella (toimii joko sahkolla tai maakaasulla, jota ei viela kaupungin jokaisesta osasta loydy). Tai ehka jopa infrapunalammittimet, jotka ovat myos edullisia sahkonkuluttajia. Sahkonhinta Mersinissa on sama kun Suomessa. Talvisin esim meidan perheen kahden huoneen lammitys plus muut normaali kotielama on tuonut meille 200 liiran eli noin 90 EUR:n sahkolaskut. Kesan kuumimpina jaksoina samankokoiset laskut ovat myos odotettavissa kun kotia viilennetaan. Talvisin rannat ovat typotyhjia ja merivesi on viela lamminta pitkalti loppuvuotta kohti. Isani on kaynyt uimassa jopa joulukuussa!

Nakyma Mersinin yhdelta rannalta kesakuumalla

* Hintatasoltaan Mersin on edullinen! Niiin asuntojen kun yleisen elamisenkin tasolla. Viikottaisilla hedelma-vihannesmarkkinoilla menee suunnilleen 20 liiraa (9 EUR) neljan hengen perheen perustarpeisiin. Dolmus-bussien hinta on 1,75 liiraa/suunta/hlo eli sekin noin 0,80 EUR. Hintaan ei vaikuta matkan pituus, joten pitemmat matkat ovat todella edullisia tehda dolmuksilla. Talloin kylla on suositeltavaa tietaa missapain on jaamassa pois. Hyvan, upouuden ja laadukkaan asunnon saa yksityisilta markkinoilta (ei siis asunnonvalittajilta) 70 000 EUR:lla lahelta keskustaa. Hintaan tietenkin lisataan viela huonekalut, kodinkoneet, kulut asuntokaupoista seka verot (ovat yhteensa noin 1000 EUR).

Nakyma vihannesmarkkinoilta

* Mersiniin on viela hyvat kulkuyhteydet Suomesta. Turkish Airlinesilla paasee Istanbuliin, jossa konetta vaihdetaan Adanaan. Turkish airlinesin ruoka ja palvelu ovat maailmankuuluja. Itse suosin aina THY:ta! He myos pitavat asiakkaista hyvaa huolta jos lennot ovat myohassa/peruttu. Adanan lentokentalta on vahan yli tunnin ajomatka Mersiniin. Monet lentoyhtiot tarjoavat palvelubusseja lentokentalta Mersiniin 13 liiran/hlo/suunta, hintaan. Myos lentoyhteydet Antalyasta Adanaan onnistuu (Sunexpress), kuten bussikin (Güney Akdeniz). Bussimatka Antalyasta kestaa noin 10 tuntia.

Valimeren kisat 2013

* Vuoden 2013 positiivisuus on Valimeren Kisat jotka pelataan Mersinissa. Kymmenet maat kilpailevat monissa urheilulajeissa, kuten yleisurheilu, jalkapallo, voimistelu, pyoraily, koripallo, ratsastus, lentopallo. Kisat kestavat viikon ja alkavat 13 kesakuuta. Kisojen takia viimeisten kahden vuoden ajan kaupunkiin on tehty runsaasti parannuksia tieverkostossa seka rakennettu monia uusia urheiluhalleja. Odotettavissa on kymmenia tuhansia kilpailijoita, katsojia seka median edustajia. Parhainta mainosta Mersinille! Taman jalkeen paattajat odottavat muitakin isoja tapahtumia Mersiniin jarjestettaviksi.

* Yleisesti ottaen Mersin on hyvin dynaaminen kaupunki. Sen asukkaat ovat nuoria ja kaupunki on kokojan kehittymassa. Taloja rakennetaan ennatysvauhtia ympari kaupunkia. Nopea kehitys tuo tanne myohemmin kiinnostusta isoilta kauppakeskuksiltakin. Nykyaan taalta loytyy muutama kauppakeskus, joilla on myos omat ilmaiset palvelubussinsa. Mersin tulee olemaan siis huomattavasti erilainen kymmenen vuoden paasta kun esimerkiksi Alanya, joka on jo mielestani kehityksensa loppupaassa. Kehitys tarkoittaa myos sita etta ostamanne asuntonne arvo nousee vuosien mittaan.

* Koska Mersin ei ole turistikaupunki, se ei ole viela ns. pilaantunut. Taalta loytaa yha edelleen aitoja turkkilaisia, sellaisia jotka valittavat aidosti toisistaan, auttavat ja ovat iloisia. Turkkilaisia, jotka eivat katso jokaista turistia mahdollisena rahanlahteena vaan pyrkivat oppimaan heilta jotain. Sen takia varmasti jokainen turisti joutuukin monesti selvittamaan mista on kotoisin, mita kielta siella puhutaan, minka takia han on taalla. Turkkilaiset ovat avoimesti kiinnostuneita! Merivesi etenkin kaupungin ulkopuolella on putipuhdas ja useimpien pohja on hiekkaista, tosin muutamia isoja kivilohkareita voi siella taalla olla.

Forum-kauppakeskus

* Nahtavyyksia Mersinista ei loydy hirveasti, mutta kuitenkin riittavasti.  Keskustasta loytyy pieni Mersinin museo seka uusi Merimuseo. Tarsuksesta loytyy muutama historiallinen kohde kuten Tarsuksen oman pojan, Pyhan Pietarin, kirkko seka vanha Tarsuksen kaupunginosa. Sielta loytyy myos elainpuisto, jossa on laaja valikoima elaimia, tosin surkeissa oloissa. Tarsuksen lahella on myos Seitsaman Nukkuvan luola, jolla on merkitys niin kristinuskossa kun islamissakin. Eshab-i-Kehf houkuttelee tuhansia turkkilaisia uskovaisia kuten ulkomaalaisia. Kız kalesi eli neitsytlinna (n. 70 km Mersinista lanteen) on kuuluisin nahtavyys. Linna sijaitsee saarelle jonne jarjestetaan veneretkia. Alueelta loytyy myos Cennet ve Cehennem eli Taivas ja Helvetti, jota myos suosittelen. Tuon paikan historia liittyy kreikkalaisiin myytteihin. Taivaan ja Helvetin lahella sijaitsee myos Astim (Astma)-luola, joka on tippukiviluola. Tata luolaa suosittellaan erityisesti astmaatikoille. Jos Mersinin nahtavyydet tympii, naapurikaupunki Adanaan paasee helposti :) Adanan lentokentalta on myos hyvat yhteydet ympari Turkkia kuten myos Pohjois-Kyproksellekin. Kyproksen Ercan-lentokentalle lentoaika kestaa vain 30 minuuttia. Suomalaisella passilla paasee myos helposti kaymaan etela-Kyproksella Lefkosan rajakaupungista.

Taivas (vas.) ja Helvetti



Eshab-i-Kehf

* Cukurovan lentokenttaa ollaan rakentamassa puoleenvaliin Mersinia ja Adanaa. Sen tulisi avautua 2015 kevaalla. Talloin matka lentokentalta Mersiniin olisi vain 40 kilometria, eli vahentaisi matka aikaa ainakin puoli tuntia. Luultavimmin Adanan vanha, keskella keskustaa sijaitseva, lentokentta lopettaa toimintansa taysin taman uuden lentokentan avautuessa.

* Mersinissa on hyvat mahdollisuudet liikuntaan. Mersinin noin 10 kilometrin kaunis rantabulevardi houkuttelee pyorailemaan, juoksemaan tai kavelemaan. Ympari kaupunkia on kaupungin asettamia kuntokeskuksia, joissa voi kavelyn ohella jumpata. Kaupungilta loytyy myos tenniskenttia, koripallokenttia, ratsastustalli, monia jalkapallokenttia, uimahalli ja kaksi vesipuistoa. Kuntosaleja on myos melkein joka kadulla. Halukkaammat voivat seurata Turkin ykkosliigan jalkapalloa. Kaupungin jalkapallojoukkue Mersin Idman Yurdu pelaa talvikaudella pari kertaa kuukaudessa. Lippuja saa stadionilta (Teyfik Sirri Gür stadioni) muutama paiva ennen matsia.

Mersinin rantabulevardi

Suosittelen viela tutustumaan ihan perusturkkilaiseen elamaan ystavani Petran blogia (http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.fi/) , jossa han on laajasti selvittanyt monia varmasti teitakin askaruuttaneita asioita turkkilaisesta kulttuurista hanen omien kokemuksiensa pohjalta. Han asuu Ankarassa, mutta pystyn samaistumaan lahes 100 % kaikkeen mita han on kokenut ja mita han kirjoittaa.


Viela lopuksi, tervetuloa Mersiniin!!! Elama Turkissa on leppoisaa ja stressitonta verrattuna Suomeen. En ole viela taallaoloani katunut kertaakaan :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Turkin oleskeluluvasta uutta asiaa

Nyt on isani oleskelulupa hakemus pistetty sisaan ja se kuuluisa sininen vihko pitaisi sitten kayda noutamassa viikon paasta.

Turkissa on viime vuoden helmikuusta lahtien tullut voimaan laki jonka mukaan Suomen kansalainen ei voi oleskella Turkissa enempaa kun 3 kuukautta 6 kuukauden sisalla. Ennen oli mahdollista aina kayda vaikka koti-Suomessa viikon reissussa ja tulla takaisin jolloin alkoi uusi, kolmen kuukauden viisumijakso. Eli nykyaan jos suomalainen haluaa lomailla Turkissa vaikka 4 kuukautta yhta mittaan hanen taytyy hakea Turkista oleskelulupaa.

Joka paikassa ja joka suusta tulee vahan eri tietoa mita oleskelulupaa varten tarvitaan niin tassa on sita tietoa mita meille kerrottiin ja mita papereita me haalimme kasaan taalla Mersinissa. Lisaa siis tietoa pakkaa sekoittamaan :) Olen huomannut etta kaytannot vaihtelevat eri kaupungeissa mika on kummaa koska lait ovat samat kuitenkin.

Netissa on pyorinyt myos tietoa etta ensimmaista oleskelulupaa pitaisi hakea kotimaasta ennen Turkkiin tuloa. Tama on vaarin! Ensimmaista oleskelulupaa voi hakea paikallisesta ulkomaalaispoliisista.

Isani on siis elakelainen jolla on elakepaatos Suomesta. Han ei omista virallisesti asuntoa Turkissa vaan han asuu meidan luona papereissa. Han haki oleskelulupaa perhesuhteihin vedoten.

Me tarvitsimme:
- Oleskelulupa hakulomake taytettyna. Pitaa olla tietokoneella taytetty ja printattu. Siina on kaksi sivua, etu-ja takasivu, ne pitaa printata yhdelle paperille etu-ja takapuolelle. Naita lomakkeita EI saa ulkomaalaispoliisilta. Loytyy osoitteesta: yabancilar.iem.gov.tr/form%20excel.xls (vaatii Excelia)
- Vapaamuotoinen kirjoitettu hakupyynto (dilekçe). Esimerkkihakemuksia loytyy osoitteesta: http://www.altso.org.tr/index.php?option=com_content&task=view&id=216&Itemid=23&limit=1&limitstart=1 Me kaytimme ensimmaista esimerkkia, muuttaen tietenkin kaupungin tiedot oikeiksi ym. Tassa hakemuksessa pitaa erityisesti mainita viimeisin tuloleiman paivamaara seka kuinka pitkaksi aikaa haluaa oleskelulupaa hakea. Tietokoneella kirjoitettu ja printattu. Tata tehdessa tarvitsee hiukan turkinkielen ymmarrysta.
- 5 passivalokuvaa (ei 4 niin kuin kaikkialla muualla on kirjoitettu)
- Elakepaatos ja sen turkinkielinen kaannos. Pitaa olla kaannetty valanantaneella kielenkaantajalla (yeminli tercuman). Kaantaminen maksaa heilla noin 30 liiraa/sivu.
- Veronumero. Tama haetaan paikallisesta verotoimistosta (vergi dairesi). Siella pitaa olla mukana passi ja passin etusivusta kopio! Yllattaen numeron saanti on yksinkertaista ja nopeaa mutta varautukaa siihen etta verotoimistossa ei kukaan osaa englantia! Veronumeroa kaytetaan ulkomaalaispoliisissa maksujen rekisteroimiseen.
- Passin etusivusta ja viimeisimman tuloleiman sisaltavasta passin sivusta kopiot seka tietenkin passi.

Seka paaaaaaaaaljon karsivallisyytta, avomielisyytta (uusi maa, erilainen byrokratia) ja aikaa, jonottamiseen. Ma itse sain tarpeekseni tata ruljanssia hoitaessa koko ulkomaalaispoliisista. Sainpahan taas vastailla paljon kysymyksiin etta mista olet kotoisin, nerelisin. Taman jalkeen alkoikin sitten lisakysymykset esimerkiksi missas se on, mita kielta te siella puhutte. Verotoimistossa multa kysyttiin jopa etta osaanko lukea-kirjoittaa :)

Hinnoista sen verran etta ensimmaisen oleskeluluvan saamiseksi maksetaan vihkomaksu 198 liiraa, sen jalkeen on viisumimaksu 308 liiraa ja taman paalle lisataan halutun ajan maksu. Isani haki kahden vuoden oleskelulupaa ja maksoi viela taman paalle 270 liiraa (muistaakseni). Kallista on nain ensikertalaiselle mutta taman jalkeen maksaa vaan tuosta halutusta oleskeluajasta eika tarvitse murehtia paivista.

Onnea!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Arkista taivallusta


Yksi syy miksi en hirveasti ole blogiini kirjoittanut on se ettei meidan arjessa mitaan erikoista ole tapahtunut. Ei sita aina jaksa kirjoittaa siita kun mentiin anopille tai etta tana iltana syotiin tata ja tuota. Lasten kanssa paiva on aika rutiininomaista. Aaamulla ylos, aamupala, sen jalkeen ulos jos ilma on hyva. Ulkoilun jalkeen ruokailu, leikkimista, valipalaa, iltaruoan valmistusta, illallinen, iltatee ja nukkumaanmeno. Tama rutiini toistaa itseaan kaavamaisesti melkein ympari vuoden. Tosin kesalla me kaydaan rannalla ja uima-altaassa jolloin rutiini hieman muuttuu.

Isommat asiat mitka elamaamme on vaikuttanut oli mieheni isoveljen muutto tanne. Heita autoimme todella paljon alkuaikoina kaiken perusasian haalimisessa. Kuskasimme heita kauppoihin ja kiertelimme heidan kanssaan huonekaluliikkeissa makutuomareina. Nyt heidankin asuntonsa on sisustettu ja valmis, joten tamakin kiireys on jaanyt. On ollut kivaa saada tanne uusia sukulaisia ja pidankin mieheni isoveljesta ja taman vaimosta todella paljon. He ymmartavat hyvin myos eurooppalaista elamaa kun ovat parikymmentavuotta Hollannissa asuneet.

Toinen asia jota talla hetkella hoidamme on isani oleskelulupahakemus. Sen kanssa on ollut kirjava sato ongelmia, joskin isoimmat niista on nyt hoidettu. Nykyaanhan on laki taalla Turkissa, joka kieltaa ulkomaalaista oleskelemasta 6 kuukauden sisalla enempaa kun 3 kuukautta. Isani on taalla nyt kevaaseen asti, joten han tulee tarvitsemaan oleskelulupaa. Mita netissa olen lukenut niin hakeminen on kuulema helppoa ja netissakin Istanbulin paapoliisilaitoksen sivuilta loytyi ihan listakin mita liitteita hakemukseen tarvitaan. No sehan ei tietenkaan pitanyt paikkaansa Mersinin poliisilaitoksella vaan saimme uuden ihan erilaisen listan liitteita. Niita talla hetkella yritamme haalia kasaan jotta saamme hakemuksen laitettua sisaan talla viikolla.

Mersinissa on aikalailla ruuhkaa talla hetkella ulkomaalaispuolella koska syyrialaisia "pakolaisia" on tanne tullut. Kirjoitin "pakolaisia" koska ne kaikkein karsivimmat eivat tanne asti ole paasseet vaan rikkaimmat. Taalla liikenteessa nakee useita paivittain kymmenia luksus-autoja syyrialaisilla rekisterikilvilla. Kauppakeskusten parkkipaikat ovat myos niita taynna. Kaytyamme poliisilaitoksella siella parin tunnin sisalla kavi monia kymmenia syyrialaisen oloisia pakolaisia, jotka olivat kaikki hyvinkin muodikkaasti pukeutuneita (niin miehet kun naisetkin). Olen kuullut eraalta yliopiston professorilta etta syyrialaisilla pakolaisilla on taysi oikeus opiskella Mersinin yliopistolla ilman mitaan hakemista tai aiempia todistuksia. Jos joku syyrialainen menee yhtena paivana yliopistolle ja sanoo etta haluaa opiskella tata ainetta, yliopiston tyontekijalla ei ole valtaa sanoa ei. Hanesta tulee heti oppilas ja paasee tunneille. Tietenkin kokeissa ym pitaa parjata samalla tavalla kun muiden. Varmasti muitakin tallaisia etuuksia on, joista en tieda. Harmi vaan etta suurinosa naista "edunsaajista" on niita rikkaita joilla on jo parhaimmat varat elamaan. Kaikkensa menettaneet, sodasta todella karsivat, asuvat Syyrian rajan lahella rakennetuissa pakolaisleireisssa. Kuulema naita pakolaisia on jo yli 150 000 Turkissa. Nykyiset leirit ovat tupaten taynna joten Adanaan ollaan rakentamassa 13 000 pakolaista vastaanottava leiri. Toivoisin etta tilanne Syyriassa muuttuu paremmaksi etta pakolaiset paasisivat takaisin koteihinsa.

Meidan asuntoon asennettiin myos turvakamerat talla viikolla. Nyt piha, ala-aula, ulko-ovi ja kellarin sisaankaynti ovat ymparivuorokautisessa valvonnassa jonka toivomme vahentavan talossamme tapahtuneita murtoja. Meidan taloon on jo parin vuoden sisalla murtauduttu kahteen asuntoon seka yhteen yritettiin murtautua mutta se havaittiin ajoissa ja poliisi sai tekijat kiinni. Nama kaikki murrot ovat tapahtuneet ihan paivasaikaan joka on tehnyt koko jutusta vielakin pelottavampaa.

Meilla talvi jai vahaksi aikaa taka-alalle ja aurinko on paistanut kolme paivaa pilvettomalta taivaalta! Lampotila on noussut jopa +18 asteeseen auringossa ja eilen olikin mahtavaa olla puistossa lasten kanssa kun aurinko helli. Tanaan varmasti menemme uudestaan!

Aurinkoa toivotellen kaikille!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

11 kysymysta

Sain Petralta haasteen, kiitos siita! Vastataanpa naihin kysymyksiin :)


1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?
Talla hetkella haaveilen matkasta jonnekin ihanan kauaksi, vaikka New Yorkiin, eika olisi huolia rahasta tai ajasta. Saisi asua siella niin pitkaan kun haluaa ja kierrella joka paikassa seka tehda mita haluaa. Kaikkein suurin haave on tehda road trip Amerikan halki yllaolevilla ehdoilla. Ei varmaan tule onnistumaan tassa elamassa, mutta haaveillahan me mennaan eteenpain, eiko? :)

2. Millainen oli vuosi 2012?
Vuosi 2012 oli kaikinpuolin todella hyva vuosi. Monet ongelmat ratkaistiin ja kesan matka Suomeen oli koko vuoden kohokohta. Sita odottaessa koko alkuvuosi meni vauhdikkaasti ja loman jalkeen jaksoi taas arkea pyorittaa hieman paremmin. Lapsetkin kasvavat koko ajan. Viime vuoden ehdottomasti vaikein juttu oli vessakoulutus, josta onneksi selvittiin pahemmitta traumoitta ja vahingoitta :)

3. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Olen ehdottomasti iltaihminen. Aamulla voin valista olla hyvinkin karttyinen mutta se menee ohi yleensa :) Illalla en haluaisi menna nukkumaan ollenkaan. 

4. Minne haluaisit matkustaa nyt?
Mainitsin jo tuolla ylempana etta New York voisi olla kiva. Tai Amerikka yleensakin. Kauko-ita vaikkapa Bangkok tai Hong Kong tai Shanghai myos kiinnostavat. 

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?
Menneisyydessa on hirvean vahan sellaisia asioita joita kadun, koska niidenkin epaonnistumisten jalkeen olen tahan tilanteeseen paassyt. Valista piti tehda sellaisiakin radikaaleja ratkaisuja jotta paasin paamaaraani.

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?
Mulla on monia lempiruokia. Tykkaan hirveasti kiinalaisesta ruoasta (ihan mika vaan kiinalainen kay), samoin intialaisesta, pizzasta, pastasta (kaikki makaronit kay), mcdonaldsin hampurilaisista ja tonnikalasta, jota voin syoda vaikka joka paiva kyllastymatta! Teen aika paljon taalla itse kiinalaista ja intialaista seka erilaisia pastoja, mutta parhaimpia ruokia edelleen saan Suomen ravintoloista. Etenkin Suomessa tehdyt pizzat on jotain taydellisyytta jota en ole viela itse ihan oppinut tekemaan! :) 
 
7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?
Mieheni kanssa jossain kivassa, lampimassa kaupungissa yhdessa asioita tehden ja matkustellen. 

8. Elämäsi eläin?
Mulla oli kissa 16 vuotta kunnes se jouduttiin lopettamaan. Ehka elamani kotielain oli tama, mutta elain joka aina kiinnostaa on hevonen! Olen kait loppuikani hevoskarpasen purema :) Ratsastellut olen vuosikausia Suomessa, Turkissakin kavin vuoden verran taalla Mersinissa mutta piti lopettaa koska oli liian rankkaa seka kallista. Aion kyl myohemmin uudestaan aloittaa.

9. Sielunmaisemasi?
Jos tassa tarkoitetaan minkalaisessa maisemassa sielu lepaa (?) niin ehdottomasti minulle se on kesainen Suomi. Etenkin maaseutu. Aurinko paistaa, pellolla kasvaa vilja, sininen taivas, linnut laulaa ja kesa tuoksuu. Tama on minulle rauhaa tuova maisema. Taalla ulkosuomalaisena tata maisemaa kaipaan kaikkein eniten.

10. Tärkein esine kotonasi?
Tarkein esine on kait tama tietokone. Se on minulle kaikki elama lasten ulkopuoella. Katson telkkaria koneelta, olen facebookissa, pelaan, kuuntelen ja lataan musiikkia. Ilman tietokonetta on aika tylsaa, koska Turkin telkkari seka viihdetarjonta on aika olematonta tai todella absurdia mun makuuni.

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Riippuu tilanteesta. Syon elaakseni arkisin mutta paikan vaihtuessa elan syokseni. Nautin talloin ihan eri tavalla ruokailusta kun kotona. Haluaisin syoda lomilla aina 24 h jos mahdollista :) 

En haasta nyt ketaan koska nayttaa etta tama on kiertanyt aika lailla, mutta halukkaat voivat samoihin kysymyksiin vastailla :)

Hyvaa alkanutta vuotta! :)


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet tuulet!


Hyvaa uutta vuotta 2013!!!

Meille viime vuosi oli aivan mahtava! Lapset ovat nyt 3 vuotiaita ja meno on sen mukaista.
Olen sita mielta etta tama kolmannen ikavuoden voisi aivan rauhassa hypata yli. Meno on villia
ja paljon on uhmaa seka halua tehda kaiken ITSE! Ei kelpaa aidin apu enaa vaan pitaa itse olla
se iso aikuinen :) Esma on myos ruvennut pitamaan itseaan isosiskona Erenille. Syottaa ja lohduttaa
kun itkee. Rankaisee ja komentaa jos Eren tekee jotain vaarin. Ulkona myos Esma ohjailee Erenia
minne ollaan menossa. Hauskaahan se on valista, vaikkakin yleensa aika rasittavaa!

Kavimme viime vuoden lopussa parin paivan "pakolomalla" Pohjois-Kyproksella. Adanasta lentaa
Pegasus ja Atlasjet suorina lentoina suoraan Ercanin lentokentalle. Lento kestaa vain 30 minuuttia
joten se sopii juuri minunlaiselleni lentopelkoiselle :) Talvikautena lennotkin ovat todella edullisia! 90 (noin 40 EUR) liiraa maksoi yhdelta hengelta meno-paluu sisaltaen myos bussikuljetuksen Mersinista Adanan lentokentalle ja takaisin. Ilmaista! Paikanpaalla kaytimme paikallista lentokenttabussia Kibhasia viemaan meidat paamaaraamme Girneen (Kyrenia) jossa hotellimme sijaitsi. Asuimme hotelli Pia Bellassa, joka sıjaitsee ihan Girnen keskustan lıepeilla. Hotelli olı aivan mahtava! Ruoka oli tosi hyvaa (aamupala ja illallinen), huoneet isoja, henkilokunta todella avuliaita seka kaikkialla oli putipuhdasta. Suosittelen!


Olimme onnekkaita koska saat lomamme aikana olivat aurinkoisia joka paiva. Oli todella mahtavaa kierrella ympari saarta kauniissa ilmassa. Ainoastaan iltaisin oli tosi kylmaa mutta sen me vietimmekin hotellissa omassa huoneessa tai ravintolassa lammossa :) Pohjois-Kyproksen tarkeimmat nahtavyydet sijaitsevat Gazimagusan kaupungissa joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan paassa Girnesta. Paakaupunki Lefkosassa on myos paljon nahtavaa mutta valitettavasti ne meilta jai talla kertaa nakematta, koska aika ei riittanyt. Lefkosaan matkaa on Girnesta puoli tuntia, Gazimagusasta 45 minuuttia. Kaikki on siis todella lahella! Kaupunkien valilla kulkee hyvin saannollinen ja tehokas bussiverkosto joilla paasee napparasti paikasta toiseen. Bussimatkojen hinnat eivat paata huomaa: 7,5 liiraa/suunta/hlo tai jos haluat kimppataksiin Combotaksiin niin matka maksoi vain 5 liiraa/hlo/suunta. Taksit myos halutessasi veivat ihan hotellille asti.
Meidan reissusuunnitelmamme oli etta ekan illan pyorimme Girnessa, toisena paivana kavimme Gazimagusassa ja Lefkosassa ja kolmantena, vikana paivana, kolusimme Girnen nahtavyydet lapi. Kaveltya tuli tosi paljon mutta tuli nahtya paljon uuttakin!


Kyprokselle mennaan Turkista yleensa joko lomalle tai sitten halvan alkoholin ja tupakan perassa. Alkoholi siella tosiaan oli halpaa! Tupakkaakin sai normaaliin tax-free hintaan. Pohjois-Kypros on myos kuuluisa casinoistaan, joita loytyy joka kaupungista monia. Erikoisuutena on ettei kyproslaiset itse voi menna naihin casinoihin vaan ainoastaan muualta tulleet. Ehka nain halutaan suojella paikallista vaestoa uhkapelin vaaroilta ja pitaa asiakaskuntaa tietynlaisena. Pohjois-Kyproksella nakyy myos vahvasti Englannin vaikutus. Liikenne on vasemmanpuoleista, kaikkialla puhutaan englantia ja monilla englantilaisilla on siella oma yritys seka asunto. Yleinen kuva oli kylla se etta Pohjois-Kypros on jaanyt kehitystasolla kauas Turkista. Johtuen luultavammin muiden maiden seka Kreikan julistamasta taloussaarrosta. Monet isot yritykset eivat pysty toimimaan Pohjois-Kyproksella koska maata ei ole virallisesti luokiteltu valtioksi. Taten suurin osa kaupasta kaydaan Turkin valilla tai sen kautta. Myos jotkut ovat joutuneet kuljettamaan tavaraa etelapuolen kautta Eurooppaan. Tama on kuitenkin niin kallista ja kannattamatonta ettei se yleensa jatku pidempaan. Pohjois-Kyprokselta on myos avattu yksi raja-asema Etela-Kyproksen valilla, josta voi alkuperaiset (siis aiti/isa Kyproksella syntyneet, samoin jalkelaiset) Pohjois-Kyproslaiset menna ilman viisumia etelapuolelle. Muuten turkkilaiset joutuvat hankkimaan viisumin jotta voi Kreikan puolella vierailla. Raja-asemalla ollaan tarkkoja edelleen kummallakin puolella. Poliittisesti epavakaa ja ongelmallinen tilanne nakyy tarkastuksissa. Pohjois-Kyproslaiset leimat passissa tuottaa ongelmaia Kreikan puolella. Taten esim Turkista tullessa leimat lyodaan erillliselle paperille. Passiahan eivat turkkilaiset tarvitse Pohjois-Kyprkselle vaan ihan henkilokortti riittaa. Nykyinen Etela-Kyproksen talouskriisin takia Kyproksen ongelma on jaanyt taka-alalle. Molemmat osapuolet, mutta etenkin Kreikan puoli, on ollut hyvin vastahakoinen sen ratkaisemiseen. Pohjois-Kyproksen puolella on monen erilaisen ratkaisun kannattajia, joten tilanne tuntuu menevan vaan kohti umpikujaa. Katsotaan mita tuleivaisuus ja etenkin Kreikan tilanteen kehitys tuo tullessaan. Jos Kreikka joutuu ulos EU:sta voi ratkaisu ehka olla helpompaa, koska monet pohjois-kyproslaiset haluavat etelapuolen tavoin EU:hun mukaan jos saari yhdistyisi. 

Suosittelen kuitenkin kaikille kiinnostuneille matkaa Pohjois-Kyprokselle. Sinne menee lentoja kaikista suurista kaupungeista, useista monesti paivassa. Antalyastakin kestaa vain tunnin lentomatka. Kesaisin Alanyasta loytyy myos lauttayhteys jota en suosittele epaluotettavuuden takia. Matka kestaa 4-5 tuntia eivatka lautat ole koskaan aikataulussa. Huonoja kokemuksia on lahipiirista paljon. 

Tana vuonna matkustus taitaa meilta jaada vahemmalle. Kevaalla olemme suunnitelleet lahtevamme ehka Kappadokiaan uudestaan muutamaksi paivaksi taas. Se oli mahtava kokemus 5 vuotta sitten ja sinne haluaa aina uudestaan :) Ehka talla kertaa kokeilemme jotain uutta mita viime kerralla emme tehneet vaikka ratsastusta tai kuumailmapalloilua. Kesalle ei ole mitaan suunnitelmia enka varmaan tana kesana ole Suomeen menossakaan. Meilla on kotona monia asioita joita pitaa uudistaa aloittaen lasten sangyista jatkuen olkkarin sohviin. Nama on meille isoja rahasummia joten taman takia matkustelu ynna muu luksus jaa vahemmalle :) Mutta valista joutuu karsimaan etta saa jotain hyvaa elamaansa, eiko?

Toivotan kaikille blogini lukijoille, jos niita viela on, oikein hyvaa uutta vuotta 2013!!!