tiistai 26. maaliskuuta 2013

Valimeren Kisat 2013 Mersinissa


Mersin on jo pari vuotta valmistautunut henkisesti ja fyysisesti noihin isoihin kilpailuihin joista kukaan meista ei ollut aikaisemmin kuullut. Kun Istanbulin mahtikaupunki hakee vuoden 2020 olympialaisia, jaa Mersinille valittavaksi vain tallaiset pikkukisat. Kymmenen paivan verran kesakuussa olisi tarkoitus juoksuttaa, hypyttaa, loikkauttaa ja muutenkin vain kilpailuttaa osaanottajia Valimeren alueen maista. Hehkutukset ja odotukset ovat kovat ympari Mersinia. Totuus jaa luultavasti huomattavasti vaiemmaksi.

Tassa pari viikkoa sitten yhden ystavamme kanssa juttelimme aiheesta. Han on aikamoinen realisti eika usko kisoista mitaan isoa yleisomenestysta tulevan. Kuinka moni turkkilainen on valmis MAKSAMAAN ja menemaan katsomaan lajeja, joista heilla ei ole yhtaan tietoa?! Ehka jalkapallo ja yleisurheilu voivat olla ne kaksi lajia joihin katsojia ehka puoli katsomollista loytyy, mutta entapas ne muut lajit kuten kasipallo, voimistelu, kiekoheitto, karate tai judo? Ainoastaan niissa lajeissa joissa turkkilaisilla on mahdollista voittaa muutama katsoja loytyy. Mutta mista loytaa sit ne kolme-neljakymmenta tuhatta katsojaa lisaa? Ulkomailta? En usko.

Ystavamme mielesta tuohon aikaan Mersinin kaupunki aikoo jakaa kaikille tyontekijoilleen vapaalippuja sellaisiin lajeihin jotka eivat myy. Samoin opettajat (joilla on tuona aikana seminaareja) "paasevat" ilmaiseksi katsomaan vaikka vesipalloa! Katsomot on taynna ja paattajat myhailevat kun telkkarissa nakyy "menestys".

Toinen asia joka mietityttaa on kisoja varten rakennetut urheiluhallit ja -tilat. Ne on rakennettu sellaisella valonopeudella etta ajatuksia herattaa rakennusten kestavyys. Olen asunut Mersinissa jo melkein 6 vuotta, joten nykyisen kaupunginhallinnon uskomaton sahlays ihan perus kaupunginjohtamisessa on tuttua.


 Katuja tehdaan miten sattuu ja se kestaa kuukausia (yksi kino hiekkaa odottaa siis tekijoita monta kuukautta). Seuraavana vuonna tehdyt kadut revitaan pois ja tehdaan uudestaan. Eika ne tehdyt kadut mitaan kaytannollisia ole. Katukivet on aseteltu hienonhienon hiekan paalle joten ensimmaisen sateen jalkeen kadut on kuhmuraisia ja taynna kuoppia kun se hiekka sielta alta lahtee liikkeelle. Monet autotietkin tehdaan samalla taktiikalla. Joka vuosi sitten uudestaan. Viime vuonna kisoja varten asfaltilla paallystetyt tiet ovat jo ihan kuoppaisia. Kuopat sit paikataan asfalteilla joten teilla ajaminen paikoin muistuttaa metsatiella menoa. 

Tassa ovat tyontekijat tekemassa tata "mahtavaa" katua

Rannat ovat roskia taynna, puistoissa penkeista puolet on rikki, leikkipuistoista puuttuu portaita tai liukumakia. Hyvaa mainosta Mersinille! Kolme vuotta sitten valitin asuinalueeni hallinnolle kirjallisesti viereisen puistomme huonosta kunnosta. Vastaus oli etta "puisto on suunnitelmavaiheessa ja sen teko alkaa lahiaikoina". 3 vuotta on kulunut eika kukaan ole puistoa tehnyt. Ainoastaan isoimpia kuoppia yritetaan paikkailla hiekalla, joka tekee siella kavelysta aivan jarkyttavaa!! Etenkin lastenvaunuja tyontaessa monet kirosanat lensi kun juutuin jokaiseen kuoppaan.

Kuva rakennettavasta yleisurheiluareenasta



Tama kuva on urheilijoille rakennettavista asuntoloista jossa rakenteet murtuivat: 6 tyontekijaa loukkaantui




Siis, tallaisia "palveluita" tarjoava kaupunginhallinto aikoo lapikayda kansainvaliset urheilukisat. Pelottavaa ajatella! Kaikki nuo urheiluhallit sijaitsevat ihan keskella ei mitaan. Sinne ei ole minkaanlaista julkista kuljetusta, jolleivat he sitten hyvin suunnitellusti kesalla aio tahan muutosta tehda. Urheiluhallien ymparilla on slummeja, peltoja ja isoja roskalajia. Katuja ja teita ei ole. Olemassaolevat tiet ovat peltotien tasoisia. Tehtavaa on paljon ja aikaa 3 kuukautta!

Ajattelenkin etta uutisissa saadaan Turkin menestyksen sijasta lukea minka urheiluhallin katsomo romahti tai minka hallin katto lensi. Toivomme vaan peukut pystyssa ettemme nolaa itseamme!!! Ja jos ajattelette menenko katsomaan kisoja, vastaukseni on: en! (tai toisin ajatellen, missas lajissa niita komeita, puolialastomia miehia onkaan?! nyt paasis varmaan eturiviin niita ihastelemaan :)




perjantai 22. maaliskuuta 2013

Huhtikuu jo mielessa

Marraskuu on jo loppupuolella, mutta taman perheen katse on jo huhtikuussa.

Huhtikuu tarkoittaa aluksi kevatta. Kevat tarkoittaa kevatsiivousta ja sisustamista minulle!! Tana vuonna onkin aika laittaa kotia uuteen jarjestykseen! :)

Kun me muutettiin tahan asuntoon, olin raskaana. Me oltiin tata ennen aina asuttu vuokralla, eika haluttu tuolloin ostella mitaan erikoista kuten mattoja. Suurin osa kaikesta kodin tarvikkeista tuli anopilta, kiitos hanelle siita. Kun vihdoin se omistusasunto toteutui, alkoi minunkin paassani pyoria kaikenlaiset sisustusideat! Turkki on oikein sisutajien taivas. Kaikkea loytaa, halvalla tai kalliilla. Taalla Mersinissa on isoja sisustuskauppoja vieri vieressa paakadun varrella monia kymmenia. Niista loytyy kaikki mita voit kodissasi tarvita (huonekalujen lisaksi): verhoja, peittoja, lakanoita, mattoja, keittiovalineita, astiastoja, pyyhkeita. Ihan kaikkea! Naiden isojen kauppojen vieressa on taas pienempia, erikoiskauppoja. Joistain niista loytyy ranskalaista tyylia, joistain loytyy vain vaikka mattoja. Yhdesta ainoastaan muoviesineita. Kodin sisustaminen voikin olla pitka, rasittava taival koska vaihtoehtoja on niin paljon. Turkkilaiset kodit ovatkin hyvin tyylikkaita. Verhot ovat savysavyyn koko asunnossa, samoin matot. Pyodilla kimaltavat muutamat koriste-esineet. Huonekaluissa itsessaan on nahkaa ja kimalletta. Olohuoneissa yleensa on vitriinit joissa nakyy kalliimpia esineita tai hienoin porseliini-astiasto, jota kaytetaan vain tarkeiden vieraiden tullessa.


Meidan "ylakatu", GMK bulevardi (kuva ei ole meidan kotoa otetttu:)


Kun lapset ovat ihan pienia ja budjetti rajallinen, emme ostaneet mitaan hienoja mattoja tai huonekaluja uuteen asuntoon. Verhot kylla teetetin kaikki uudet ja just sellaiset kun halusin. Matot ostimme kaikki halvimmista paasta ja kaytimme vanhoja, koska ne varmasti tulisivat likaantumaan jotain niille kaatuessa. Sitten myohemmin ajattelimme ostaa kokonaan uudet ja sellaiset kuin haluaisimme. Tana vuonna vihdoin tuntuu silta etta lapset olisivat "valmiita" uusiin mattoihin ja huonekaluihin. Ostinkin sitten uudet kesamatot, jotka sopivat huomattavasti paremmin meidan muun asunnon vareihin. Entiset oli vaaleanpunaiset/keltaiset, nyt ostin ruskeat.. Myohemmin kesalla tai viimeistaan ensi kesana olisi tarkoitus ostaa uudet sohvat vanhojen ja ransistyneiden tilalle. Ensi vuonna laitatamme uutta tapettia olkkariin seka maalaamme olkkarin seinat uudestaan. Ensi vuonna olisi myos tarkoitus uudistaa joitain verhoja, voi olla etta jo tana vuonna uudistan olkkarin verhot sopimaan meidan uusien huonekalujen vareihin. Rahaa tulee menemaan ja sen takia kaikki kesaiset lomat ym ovat meilla jaassa.
Kesamatot: DONE!


Toinen asia, mika meilla on edessa, on mieheni struumaleikkaus. Huhtikuun puolessavalissa matkustamme Istanbuliin jossa mieheni ystava, joka on korva-nena-kurkku laakari (mika se on suomeksi?) ja jolla on oma sairaala, leikkaa sitten mieheni. Tata leikkausta me ollaan suunniteltu monta vuotta, mutta aina oli loytynyt jotain tekosyita. Nyt tana vuonna mieheni on paatoksensa tehnyt. Onneksi leikkauksen ei odoteta olevan vaikea ja toipuminen pitaisi olla nopeaa. Eika onneksi kyseessa paikka jonka takia mieheni joutuis sankypotilaaksi vaan voi ruveta kavelemaan ihan heti leikkauksen jalkeen. Istanbulissa me aiotaan olla kolme-nelja paivaa. Ehka kavaisen myos IKEA:ssakin silla reissulla :) Tarkkailin jo kartalta etta sairaalan vieressa melkein on yksi IKEA. Mieheni nukkuessa siella voin piipahtaa :)

Ja kun paasemme kotiin Istanbulista, aitini tulee kolmeksi viikoksi! Ihanaa! Miehenikin paasee kunnolla lepaamaan ja rentoutumaan kun me voidaan aitini kanssa surffailla lasten kanssa ympariinsa :)

Toivon mukaan Suomessakin alkaisi kevat jo pikkuhiljaa! Taalla lampotilat on joka paiva yli 20 asteen, oisin kylla laskee kymmenen asteen tienoille. Aurinkoa on suurimmaksi osaksi mutta tanaan on sateinen paiva. Kuulema ensi kesankin ennustetaan olevan kaikkein kuumin kesa 50 vuoteen....ei kivaa!



perjantai 1. maaliskuuta 2013

Turkkilaista pikaruokaa

Varmasti monet miettivat onko turkkilaisilla mitaan nopeaa ruokaa valmistettavaksi koska eineksia on niin vahan ja kaikki tehdaan alusta asti itse?! On! Tai siis nama on meidan nopeat pikaruoat:


* Bulgur-riisi ja tsatsiki. Bulgur riisi kypsyy todella nopeasti eika tsatsikin teossa mene kuin hetki (raastetaan jogurttiin kurkku ja yksi valkosipuli, paalle minttua ja oreganoa). Valmista 15 minuutissa ja etenkin mieheni kotona tata ruokaa syodaan useasti. Riisi ja tsatsiki myos sekoitetaan yhteen jolloin siita tulee mieheni mukaan "katma" ("lisatty")


* Manti-makaroni. Manti on siis taytettyja makaroneja joita me ostamme valmiina kaupasta. Niiden keittamisessa menee 10 minuuttia, samalla valmistetaan valkosipulijugurtti ja mausteinen oljykastike paalle levitettavaksi. Kastikkeen teen seuraavasti: Sekoitan kupissa tomaattipyreeta ja mausteita (minttu,suola, mustapippuri, chilipippuri). Lisaan joukkoon makaronien keitinlienta kun samalla lammitan pannulla tilkan oliivioljya. Lisaan seoksen oljyyn ja kiehautan. Valmista 15 minuutissa :)


* Jauheliha-paprikapyreemakaroni. Taman ohjeen opin kalyltani. Jauheliha ruskistetaan pannulla ja joukkoon lisataan maun mukaan yleensa ruokalusikallinen tai kaksi paprikapyreeta (seka tomaattipyreeta) seka hiukan makaronien keitinlienta. Mausta makusi mukaan. Sekoita keitettyjen makaronien joukkoon. Halukkaat voivat viela lisata joukkoon jugurttia. Ruoan lisakkeeksi yleensa teemme nopean salaatin.


* Kısır. Tata bulgur-salaattisekoitusta syodaan yleensa ihan ruokana taalla. Ideana on etta ensimmaiseksi tiettyyn maaraan hienorakeista bulguria (köftelik) lisataan mausteseos joka on tehty kuumaan veteen (tomaattipyreeta, kuminaa, suolaa,mustapippuria, chilia). Tama kuuma mausteseos sekoitetaan bulguriin jonka jalkeen sen annetaan turvota hetki peitettyna. Tuona aikana tehdaan salaatti haluamalla tavalla. Lopuksi mausteinen bulgur ja salaatti yhdistetaan, maustetaan granaattiomenauutteella, sitruunalla ja oliivioljylla ja se on valmista! Valmistus kestaa 20 minuuttia.

Tassa on muutama meidan perheen pikaruoista jotka ovat superhelppoja tehda ja ainakin meidan perheessa, ovat suuressa suosiossa! Pitaahan se turkkilaisen aidinkin valista paasta helpolla?! :)