tiistai 23. kesäkuuta 2009

Hullunmyllyä

 

Viime viikko ja tämän viikon alku ovat olleet yhtä hullunmyllyä.

17.06 oli mieheni synttärit. Tein päivällä synttärikakun jonka sitten söimme iltateen kanssa.  Valittelin kun en ole pystynyt ostamaan miehelleni lahjaa mutta mieheni mukaan kannan vatsassani kaikkein parhainta lahjaa :)

18.6 oli meidän hääpäivä. 4. vuosi tuli täyteen tällä avioliiton tiellä. Mieheni toi minulle lahjaksi ihanan kimpun kukkia joita kuulema oli joutunut etsimään pitkään :)

21.06 oli mun synttärit. Mieheni oli ostanut edellisenä päivänä suklaakakun jota “en nähnyt” jääkaapissa tietenkään :D Illalla söimme senkin kakun ja sain jopa kälyltä lahjan :) Muistin tietenkin näytellä yllättynyttä kun kakku tuli :)

Viikon pommi tapahtui eilen:

Eli OSTIMME ASUNNON! Olimme jo pidemmän aikaa etsineet asuntoja niin netistä kun paikan päältäkin. Haluamme asua kaupungin toisella laidalla jossa asunnot/ihmset ovat paljon parempia kun täälläpäin.

Viime viikko oli mieheni osalta kiireistä tämänkin osalta sillä hän kävi katsomassa useita asuntoja sekä asuinalueita ennen kuin vihdoin sitten löytyi se mieluisin.

DSCF0313 Näkymä päätieltä. Tuo keskellä oleva valkoinen rakennus on meidän uusi koti :)

Asuinalue, josta asuntomme ostettiin, sijaitsee Mezitli-nimisessä kaupunginosassa. Mezitli sijaitsee Mersinin aivan toisella puolella, noin 20 minuutin ajomatkan päässä meidän kotoa. Rakennukset meidän asuinalueellamme ovat valmistuneet viimeisen 5 vuoden sisällä eli upouudesta alueesta on kyse. Meidän talo sijaitsee aivan erään päätien varrella (ei kuitenkaan kovin ruuhkainen) lähellä kauppoja, kulkuyhteyksiä sekä mitä parhainta rantaa! Talosta noin 200 metrin päässä on kaupungin juurivalmistunut hieno vesipuisto jossa on isot uima-altaat liukumäkineen sekä aurinkotuoleineen. Meren rannalle (jossa pystyy myös ottamaan aurinkoa, uiminen on vähän eri asia koska vesi voi olla likaista) on matkaa 500 metriä. Merenrannalta alkaa myös Mersinin tunnettu kaupunkipuistikko joka jatkuu 10 km verran koko rantareunaa pitkin.  Mieheni uhkui jo intoa aloittaa lenkkeily (kuinkakohan monta kertaa olen tämän kuullut) :D

DSCF0291 Näkymä parvekkeelta: tätä tietä pitkin pääsee suoraan merenrannalle

Tämä ympäristöstä. Nyt asuntoon! Rakennus on juurivalmistunut, 10 kerroksinen. Meidän koti on 9. kerroksessa. Asunto on kooltaan noin 150 m2 ja pohjasuunnitelmaltaan TODELLA käytännöllinen. 4 huonetta (olkkari, makkari, lastenhuone, pienempi olkkari) ja keittiö tai kuten Turkissa sanotaan 3+1. Kolme kylppäriä, yksi turkkilainen vessa, yksi normaali kylppäri jossa poreallas sekä ns. vanhempien kylppäri makkarissa jossa on vain pesu-allas ja suihku (tästä tulee meille varastohuone). Uusi asunto on huomattavasti pienempi kun meidän nykyinen, onneksi, sillä siivoamisesta en tule selviämään tässä asunnossa enää sen jälkeen kun lapset syntyy.

Asunnossa on 2 isoa parveketta seka kaksi ranskalaista parveketta.  Kaikissa huoneissa on puuparkettilattia. Valmiina tulevat myös eteisen kaapisto sekä ns. pesukone kaapisto. Muutenkin asunnon materiaalit ovat ykköslaatua ja pieniin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Esim. lastenhuoneen ikkuna on tehty korkeammalle kuin muut ikkunat (lapset eivät yletä). Samoin parvekkeiden kromireunuksia voi ylentää ja alentaa haluamasi mukaan. Ilmastoinilaitteille oli tehty valmiit paikat joka huoneeseen. Parvekkeille on myös tietty vakiona pistorasia sekä vesihana (helpottaa puhtaanapitoa). Tulevaisuutta varten asioita myös suunniteltu sillä koko kämpässä on valmiit putkistot lämpöpattereille sekä valmis asennuspaikka kombi-lämmittimelle sitten jos/kun se maakaasu vihdoin saapuu.

Asunnon nähtyään mieheni oli aivan innoissaan ja heti seuraavana päivänä hän kaappasikin meidät kaikki mukaansa asuntoa katsomaan. Kun mekin ihastuimme asuntoon ja alueeseen, aloitimme hinnasta tinkimisen. Saman päivän aikana saimmekin kaikki ostoasiat hoidettua, sopimuksen tehtyä sekä lähdimme kotiin Tapun eli asunnonomistusasiakirjan kanssa. Omat säästöt menivät sekä lainaa tuli otettua sieltä täältä. Koska asunto on uusi niin kuluja tulee vielä lisää erilaisten byrokraattisten asioiden hoidossa pari-kolme tuhatta euroa. Samoin meidän pitää ostaa aurinkoenergia katolle jotta saamme kuumaa vettä (500 EUR).  TV-antennien asennus, muuttamiskulut, asunnon hienosäännöt, siivoaminen etc tarkoittaa sitä että yhteensä rahaa ja aikaa tulee menemään vielä aika paljon.  Hiljaa hyvää tulee. Meillä on vielä tässä asunnossa vuokra maksettuna ensi kuun loppuun asti, joten luultavasti kaikki nämä työt tehdään pikkuhiljaa niin että muutto tapahtuisi ensi kuun lopulla.

Mutta kertokaa mulle hei, miten saan anopin ja kälyn olematta sekaantumasta KAIKKEEN koskien uuden asunnon sisustusta! Heidän makunsa ja minun makuni eivät sovi ollenkaan yhteen. Mulla menee hermot kun ne kahdestaan suunnittelevat milloin me muutetaan ja mikä matto/huonekalu tulee mihinkin huoneeseen. Anteeksi vaan mutta MINÄ määrään näistä asioista. Olen yrittänyt jo nätisti sanoa että minä haluan asiat näin ja noin, eikä muuta tule olemaan. Mutta näemmä kauniisti sanominen ei auta. Tästä seuraa kyllä konferanssi miehen kanssa.

Päätteeksi raskaus infopaketti: Tänään päiviä 13+0. Viime viikolla käytiin ultrassa jossa niskapoimut mitattiin, olivat kuulema todella hyvät. Kumpikin vauva heilutteli käsiään ja jalkojaan sekä vastasivat muutenkin viikkojaan hyvin.  Lääkäri oli  hyvin tyytyväinen ja samoin mekin. Ensi viikon lopulla ollaan menossa taas ultraan, ehkä sitten saadaan selville jo sukupuolia :) Mulla olo on normalisoitunut niin että välistä joutuu jo miettimään että olenkohan enää raskaana. Syöminen jatkuu vahvana edelleen mutta närästys on kadonnut.  Kiloja on myös tullut tasaiseen tahtiin eli olen nyt 2 kuussa saanut kolme kiloa. Kaikki siis hyvin tältä taholta.

Lisää uskomuksia Turkissa koskien raskautta:

- Jos raskaana leikkauttaa hiuksia, vauvan elinikä vähenee. (mistäköhän tämäkin uskomus on saanut alkunsa)

- Ketä raskaana oleva katsoo eniten raskausajan aikana, tulee lapsi muistuttamaan tätä henkilöä. Eli suosituksena on katsoa mahdollisimman kauniita ihmisiä.

- Jos raskaana ollessa ärsyynnyt jostain henkilöstä, lapsesi tulee muistuttamaan luonteeltaan tätä henkilöä. (Ihanaa! Mulle on tulossa pikku anoppi ja pikku käly :D)

Hyvää uutta viikkoa! :)

torstai 11. kesäkuuta 2009

Viime aikojen kuulumisia joita ei pahemmin ole


Aika menee ja blogi vaan pysyy hiljaisena. Se vaivaa minua mutta en keksi mitään mistä kirjoittaa. Kotona vaan makaan sohvalla hirveän helteen armoilla. Helle kylla hikoiluttaa ihan kunnolla vaikka mitään ei tekisi. Vaatekertaa on vähennetty kunnolla ja ollaan jo sivettömyyden rajoilla, mutta ei voi mitään koska kaikki enempi vaate tuntuu niin tukalalta. Onneksi helteiden on luvattu hellittävän täksi viikonlopuksi edes.  Raskaana ollessa helteet ovat aivan hirveitä, vaikka ennen niitä kovinkin rakastin.
Me käytiin viikko sitten hakemassa mulle vihdoin mun oma turkkilainen henkkari eli olen nyt virallisesti Turkin kansalainen ihan käytännönkin tasolla :) En ole vielä saanut kunniaa vilauttaa tätä henkkaria kenellekään, mutta on ihanan vapauttavaa tietää että minne tahansa menenkin minua ei katsota kummasti passia ojentaessani, koska olen aivan samanlainen kuin muutkin :) Okei, en ulkonäöltäni mutta laillisesti :)
Kesän tuloa Turkissa huomaa myös hääsesongin avautumisesta. Viimeiset kaksi viikonloppua meitä ovat “ilahduttaneet” naapuruston häät, joita vietetään täälläpäin kaduilla tai hääsalongeissa (näitä ei meidän lähistöllä ole). Jos häitä vietetään kadulla, viettokohta valitaan läheltä sulhasen kotia. Kadun reunalle tuodaan musiikkisysteemi sekä paljon muovituoleja vieraille. Äänijärjestelmän testaus alkaa yleensä klo 19, häät 19.30 – 20.00. Kaupungin järjestyssääntöjen mukaan häiden tulee päättyä klo 23.00 mennessä, muuten häiden järjestäjät voivat saada sakkoja. Kunnon naapurikyttääjänä olen tarkka näiden sääntöjen noudattamisesta ja olen aina valmis kännykkä kädessä soittamaan virkavallan apuun jos a) häät kestää yli 23.00  b) jos häissä ammutaan aseilla ilmaan (yleinen tapa itä-Turkissa) tai c) muita tappeluita tai sekoiluja tapahtuu häiden aikana. Viime viikonloppuna teki kyllä mieli soittaa poliisit paikalle ihan vaan musiikin takia. Se oli aivan HIRVEÄÄ ulvomista ja määkimistä volyyminappulat täysillä. Me ei voitu tehdä muuta kun istua kotona sisällä kuumassa ikkunat ja ovet kiinni. Joskus he soittavat tosi mukavaakin musiikkia jolloin on ollut ilo istua parvekkeella ja seurata juhlaväen tanssimista.
DSCF0221 Tässä viime viikonlopun tunnelmaa, aivan meidän parvekkeen edustalta.
DSCF0230 Täällä joka häissä soi ehdottomasti Kolbasti seka Hadisen euroviisukappale Düm Tek Tek. Kolbastia tanssivat vanhat sedät ovat ehdottomasti hauskinta seurattavaa :) Kolbastista kirjoitin jo täällä.
Raskaudesta vielä lyhyesti. Viikkoja on jo kertynyt 11 + 2 eli kolmas kuukausi täyttyy pian. Ensi viikon torstaina mennään lääkärille taas. Kuulema silloin sukupuolikin voidaan saada selville (jos on poikia tiedossa, ne näyttävät sukupuolensa aikaisin) Vatsa on jo kivasti pyöristynyt (näyttää kun olisin jo 4 kuulla) ja etenkin iltaisin turvonnut hirveästi. Makeakin on alkanut maistumaan pieninä annoksina ja jäätelöä meneekin hyvin :) Kiloja tulee hyvin hitaasti mutta varmasti. Olo on muutenkin todella hyvä, aina silloin kun vaan syön säännöllisesti. Heikko olo helteessä on KAMALA.
Turkkilaisia uskomuksia raskaudesta:
- Jos raskaana syö paljon kalaa, lapsi ei opi puhumaan nopeasti.
- Jos raskaana syö kananmunia, lapsi syntyy kaljuna.
- Jos raskaana käsittelee lihaa, kalaa, mansikoita, kirsikoita sekä karhunmarjoja, ja käsillään tahraa jonkun paikan ruumiistaan niin lapselle tulee siihen kohtaan punainen “tahra” joka ei lähde pois.
Näissä asioissa anoppini on tietenkin minua valistanut kun syön kananmunia/kalaa/mansikoita. Etenkin tuo tahra asia pelottaa häntä kovasti ja varottelee syömästä liikaa mansikoita tai kirsikoita.  Syötyäni hän myös hoputtaa minut nopeasti käsien pesuun. Hohhoijaa… :)
 
AURINKOISTA viikonloppua kaikille! :)

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Raskaus + turkkilainen kulttuuri

Nyt kun olen raskaana ja asun täällä Turkissa niin ajattelin yhdistää nämä kaksi asiaa. Tässä on nyt sitten joitain asioita jotka ovat erilaisia raskauskulttuurissa Turkissa kun mihin minä olen Suomessa tottunut :)

* Täällä ei ole neuvolaa vaan koko raskauden ajan käyt naisten sairauksiin sekä synnytyksiin erikoistuneella lääkärillä. Käyntien määrää ei ole myöskään selvästi määritelty vaan voit siis melkeinpa kuinka usein vaan käydä katsomassa pikkuisiasi ultrassa :) Tästä esimerkkinä että minulla on 10 raskausviikkoa takana ja olen jo kolme kertaa käynyt ultrassa. Seuraavan kerran lääkäri kutsui kolmen viikon päästä. Olen kuullut myös ihmisistä jotka ovat käyneet vieläkin useammin. Minulta ei vielä ole otettu mitään verikokeita, mutta ensi kerralla varmaan tehdään ekat veriseulat samoin kun mitataan niskapoimut. Kaksosten kanssa on myös ihan erilaista kun normaaleissa ykkösraskauksissa.

* Vauvanvaatteita myydään joka paikassa. Etenkin Mersinissä on kymmeniä vauvoihin erikoistuneita liikkeitä jotka purkuavat vaatteita. Markkinoilla samoin on monia kojuja vauvanvaatteille ja se on halpaa! Myös monesti turkkilaiseen kulttuuriin kuuluu että vauvan perhe neuloo vauvalle paksuja liivejä, neuleita sekä peittoja. Tätä kulttuuria kunnioittaen otin minäkin puikot käteen ja aloitin peiton valmistuksen :) Anoppi ja käly ovat jo neuloneet kaksi ihanaa neuletakkia. Seuraavaksi he siirtyvät neuletöppösiin sekä pipoihin. Me kyllä aloitettiin aivan liian aikaisin.

* Internetin vertaistuki (keskustelupalstat) on ollut jotain josta minä etenkin olen ollut aivan äimän käkenä. Sitä ei siis ole melkein yhtään. Uskomatonta neuvottomuutta yhdistettynä vanhoihin uskomuksiin sekä ylitunteiluun. Esimerkiksi aivan yksinkertaisiin kysymyksiin koskien raskautta voit saada vastaukseksi että sinun pitää juoda tälläistä yrttisekoitusta tai lukea Koraanin tämä luku ettei “pahat sielut” valtaa lapsiasi (Koraanin lukeminen on aina hyvä asia, mutta en usko että se mikään taikakirja ole). Kuulema yksikin nainen oli kävellyt hakaneula taskussa synnytyksen jälkeen koska kuulema oli joku sanonut sille että ilman hakaneulaa mustat sielut valtaavat vauvat. Vastaajista monet myös itsekin tähän heti uskovat ja suunnittelevat jo ostavansa hakaneuloja. Toisena esimerkkinä, kaikki raskauden normaalit merkit kuten lihaskivut tai krampit ovat maailman loppu. Kirjoitetaan että on itketty viimeiset kolme päivää kun vatsassa on ollut kramppeja: “raskaus meni varmasti kesken”. Seuraava on itkenyt kolme päivää kun ei mitään raskauden oireita ole. Vastauksina on aina että mene lääkäriin. Tämän takia voin vain kuvitella minkälaisia potilaita muutenkin ylityöllistetyt erikoislääkärit käsittelevät päivittäin.

Näiden esimerkkien plus monien muiden samantyylisten tapausten takia olen täysin siirtynyt suomalaisille vauva-sivustoille joissa on sentään hiemän järkevämpää porukkaa.

* Perheen tuki ja apu on täällä huomattavasti tärkeämpää, jo raskauden aikana, kuin Suomessa. Esimerkiksi anoppi ja käly ovat asuneet meillä nyt yli puolitoista kuukautta eivätkä aio lähteä kotiin niin kauan kunnes en heitä tarvitse. He siivoavat, pyykkäävät, tekevät ostokset, kokkaavat sekä auttavat muutenkin kaikissa asioissa. Yleensä he myös jäävät vauvojen syntymän jälkeen auttamaan pariksi kuukaudeksi, auttaen uuden äidin alkuun. Apu voi olla äidin tai isän suvun puolelta. Tämä apu on kullanarvoista etenkin minulle koska olen riskitapaus :)

Tässä on nyt muutama ajatus jotka näinä päivinä on mielessäni pyörinyt. Ehkä tässä raskauden myöhemmissä vaiheissa lisää eroavaisuuksia esiin joten niistäkin kirjoittelen :)

Oikein hyvää uutta viikkoa! :)

P.S rv. 9+6 ja olo on edelleen mainio. Ruoka ja uni maistuu hyvin. Viime perjantaina käytiin ultrassa, kaikki ok ja toinen vauva jo heilutteli käsiään :) Vesimelonikausi ollaan myös virallisesti avattu :) Nam!