Nostalgiaa menneiden aikojen Turkista...

Vanha katunäkymä.

"Osmanli macunu" eli suoraan suomennettuna Ottomaanien tahna tai pikemminkin lääkesiirappi. Erilaisista mauista valmistettiin tahnaa ottomaanien aikoina sulttaanien lääkkeiksi. Myöhemmin nämä levisivät myös kansalaisten pariin ja myytiin makeisina. Nykyään etenkin Ramadanin aikoina tätä tahnaa myydään kaduilla. Myyjä sekoittaa haluamiasi tahnoja tikkuun josta sitten ne syöt. Ihan hyvää :)

Turkkilaisen kahvin tarjoilu oli ennen tämän näköistä. Nykyään kahvi tuodaan yleensä valmiiksi kuppiin kaadettuna vesilasin kanssa :) Kukanlehden päällä on pala lokum-makeista. Tämä tapa jatkuu yhä edelleen monissa kodeissa sekä hienoimmissa kahviloissa. Kuparisessa kahvipannussa kahvi valmistetaan ja tarjoillaan. Ruskeassa pienessä kupissa on tietääkseni tarjoiltu kahvin jälkeen nautittavaa minttulikööriä (etenkin juhlapäivinä ja vieraiden tullessa). Tämä oli tapana juuri Turkin tasavallan syntymisen jälkeen noin 85 vuotta sitten. Lisää turkkilaisesta kahvista (englanniksi)

Vanhat kodit näyttivät myös hiukan erilaisilta :)

Lähimarket näytti tälläiseltä aikoinaan :) Kaikkea yleensä löytyi ja löytyy yhä edelleen.

Mukulaiset kadut ja hevosten vetämät kärryt.

Turkissa morsiusparin auto koristellaan aina kukin sekä nauhoin. Tälläistä se oli ennen.

Erilainen viikko edessä

Tämä viikko on ollut aika erilainen. Vanhat arkiset tavat on joutunut muutoksen piireihin.

Sunnuntaina meidän olkkarissa ollut infrapunalämmitin otti ja sanoi sopimuksensa irti. Onneksi tämä tapahtui myöhään illalla että sen illan sekä yön Oscareita katsoessa jotenkin peittojen alla kesti.

Maanantaina meillä oli koko päiväksi puuhaa kun Adanaan mentiin. Mieheni otti aamulla myös lämmittimen mukaan kouluun ja vei sen korjattavaksi (onneksi on takuu voimassa) ennen kun tuli hakemaan minua. Adanasta tulimme kotiin vasta klo 20 aivan täysin väsyneinä ja nälkäisinä. Olin nukkunut edellisenä yönä 3,5 tuntia, mieheni 5. Uni ei vain tullut silmään kummallekaan. Sen takia Adanassa seikkaili kaksi Zombieta :) Onneksi päästiin turvallisesti takaisin kotiin.

Tiistaina eli eilen sitten kuulimme että lämmitin olisi korjattavana ainakin perjantaihin asti. Kuulema joitain osia oltiin jouduttu Istanbulista asti tilaamaan. Siinä sitten pähkäiltiin että ostettaisiinko uusi lämmitin väliaikaiseksi avuksi ja jolle ehkä olisi käyttöä myös myöhemmin. Vai löytäisimmekö jonkun uuden ratkaisun. Päätimme lopulta käyttää jo olemassa olevia resursseja eli muutimme koko arsenaaliin makkariin jossa meidän ilmastointilaite on. Eli eilisestä lähtien lintujen kanssa täällä ollaan lämmitelty. Iltaisin selailemme nettiä kukin omalla tahollan, katsomme telkkaria jomman kumman läppäriltä sekä juomme iltateet sekä syömme hedelmät aivan kuten normaalisti tekisimme olkkarissa :) Unen tullessa ei myöskään tarvitse pitkälle mennä :D

Tänään siis pako olkkarista jatkuu, on taas luvattu rankkasateita tännepäin. "Ihanaa"!! Takatalvi jatkuu siis täydellä teholla...

Huomenna on mieheni vapaapäivä joten ehkä sitten keksimme jotain erikoista tekemistä ulkona, koska kotona ei jaksa nyhjätä. Anoppi ja käly tekevät myös tuloaan jonain lähipäivänä. Anoppi oli sairastunut viime viikolla todella pahasti ja viety sairaalaan kahdeksi päiväksi. Me saimme kuulla vasta kun kaikki oli ohi. Oltiin hiukan kiukkuisia! Nyt sitten yritetään saada heidät tänne että eivät enää asuisi yhtään päivää enemmän kylmässä. Heidän kodissaan on vain yksi lämmitetty huone, muut huoneet jääkylmiä, mukaanlukien makkari. Pazarcikissa talvisin sataa lunta ja lämpötilat laskevat nollan tienomille. Ei ole helppoa elää siellä tuollaisissa oloissa. Olen pari kertaa talvella siellä käynyt ja naapureiden niskaan lumipallojen heittelyn lisäksi ei paljon muuta positiivista ole...

Vierailu tuo tullessaan kivaa vaihtelua, mutta pitäisi jaksaa siivoilla paikkoja. Kunnon siivousinspiraation aikaansaamiseksi pitäisi olla aurinkoinen ilma...eli tänään se saa vielä odottaa :)

Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!!

Kateus

Mieheni on kateellinen.

Syy: Kaupungilla kävellessämme kaikki NAISET tuijottavat MINUA!

Elämä ei ole reilua! :)

Tunnustus

Sain tämän hienon tunnustuksen LorealBlondilta . Iso KIITOS!!

Haluan antaa sen eteenpäin.

.........And the award goes to:

* Ebru: Ajatuksia Anatoliasta

* Maamaa: Maamaa Maailmalla

* Yaelian: Appelsiineja ja hunajaa sekä Appelsiinipuun alla

* Mizyena : Mizyena

* Susadim : Hayatim

* Sateenkaari: sateenkaari

Kiitos teille kun jaksatte blogejanne ahkerasti päivittää sekä piristää meidän päiviämme!! :)

Aurinkoista kevään odotusta!

Tunteet valloillaan viime päivinä

Tunteet ovat myrskynneet pari päivää ekaa kertaa elämässäni näin voimakkaina.

Neljän päivän kirjamaratonin aikana tunteilin lukemieni tarinoiden (romantiikkaa tietenkin) kanssa. Pää on täynnä vaaleanpunaisia päiväunelmia. Musiikkia kuunnellessa rupeaa kyyneleet valumaan, ei väliä mitä musiikkia kunhan vaan vähän melodia minua miellyttää. Onko kukaan itkenyt kuunnellessaan heavy rock-musiikkia?? Onkohan koko juttuun pääsyyllinen se että on taas "se aika kuusta"? Tiedä sitä, mutta koko viikonloppu meni ihan pieleen nenäliinojen kanssa nyyhkyttäen.

Vatsassa on perhosia, kylmät väreet hiipivät selkärangassa, iho kananlihalla, onnellisuus ja suru vyöryvät sisälläni. Mitä ihmettä tämä on? Toivon mukaan tämä on vain vaihe joka menee ohi pian...Kuka älykäs sanoi että lukeminen kannattaa? Olen koukussa...

Huomenna alkavat hoidot (aivan varmasti, paperiasiat kunnossa)...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

Takatalvena voi vaan kotona istuskella

 

Voi herranjestas kun viime päivät on ollut viileätä! Vaikka lämpötilat on 15 asteen paikkeilla niin ilmankosteuden takia pikkuinenkin viima tuntuu jäiseltä. Ulkona käytiin maanantaina kun aurinkokin paistoi: ajateltiin että olis lämmintä. Väärin! Onneksi ei olla sentään vilustuttu. Ulkoilun jälkeen on mahtavaa nauttia kuppi kuumaa teetä :)

Näinä päivinä olen täysin kadonnut elokuvien ja kirjojen maailmaan. Joka ilta katson ennen nukkumaanmenoa jonkun leffan sekä päivisin luen kirjoja. Tällä hetkellä työn alla on Twilight-elokuvan takana oleva Twilight kirjasarja. Ekan luin ennen elokuvan katsomista (vertailun vuoksi), mutta täytyy sanoa että Twilight- leffa oli aivan mahtava verrattuna siihen. Ihana rakkaustarina! Olen vielä heikkona vampyyrielokuviin, sillä pienestä asti luin (ahmin) Pikku Vampyyri-kirjoja, Narnia-kirjoja sekä muita tälläisiä fantasiakirjoja. Nuorempana lemppari tvsarjani oli Buffy.  Sen jälkeen Angel-sarja. Vieläkin rakastan näitä sarjoja sekä kirjoja. 

Me seuraamme miehen kanssa mielenkiinnolla paikallisvaalien vaalitaistelua. Joka päivä on eri puolueiden puolelta jotain uutta "mutaa" toisen suuntaan lentämässä. Oikein välistä hävettää katsoa kuinka poliitikot käyttävät hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä. Totuudet katoavat tuhansien valheiden joukkoon. Täällä Mersinissä on pitkään ollut CHP vallassa. Etenkin Istanbulin jälkeen silmäni heräsivät siihen kuinka huonosti asiat täällä oikeasti ovat. Kadut on muhkuraisia laaduttoman asfaltin käytöstä, työttömyys on suuri (jo paljon ennen talouskriisiä), mitään erikoista kaupungintoimintaa ei ole (esim Ramadanin aikaan ei ollut edes YHTÄ tapahtumaa, vaikka monessa kaupungissa Ramadanin aikana etenkin iltaisin on erilaisia juhlallisuuksia), kaupunkisuunnittelua ei ole (kuka tahansa saa rakentaa mitä tahansa minne vaan). Julkiset kulkuneuvot ja niiden reittiverkosto aivan surkea. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä todella suuri eli kaupunki on jakaantunut kahtia: köyhien ja rikkaiden asuinalueisiin. Kurdiongelmia (kaupungin väestöstä varmasti 60 % kurdeja) kuten mielenosoitukset. Koulut aivan surkeita,eikä vaihtoehtoja ole. Pakosta joudumme muuttamaan, toivottavasti tulevan, lapsemme koulutuksen takia. Kulttuuritarjonta kesäisin ihan ok, eli konsertteja ja teattereita on, mutta ketä ne palvelevat? Rikollisuus kukoistaa: iltaisin ei voi meidän asuinalueella liikkua ulkona turvallisesti. Aseet sekä puukot heiluvat ahkerasti. Tietenkin jokaisessa kaupungissa on omat ongelmansa joita ei ole helppo ratkaista mutta olen sitä mieltä että Mersin tarvitsee muutoksen. Tänä vuonna vaaleissa sama kaupunginjohtaja on CHP:ltä ehdolla, harmittavaa!

Miksei Mersin voisi olla samanlainen kuin Antalya tai vaikka Izmir jossa CHP on myös kaupungin johdossa?! Tappelimme eilen mieheni kanssa CHP:n edustajien kanssa jotka mainostivat vaaliehdokkaita. He kysyivät että olemmeko tyytyväisiä kaupungin toimintaan ja sanoimme ei. Emme ole nähneet mitään muutosta puolessatoista vuodessa. Heidän vastauksensa oli että 10 vuotta sitten nämä alueet olivat aivan hirveitä, 10 vuodessa ollaan tehty todella paljon. Sanoin että hyvä, näin voi olla, mutta miksi viimeisenä 1,5 vuotena ei mitään olla tehty?! 

Esimerkkinä "työskentelystä": meidän asuntolan viereiset tiet revittiin auki ja jätettiin kuukaudeksi ihan sellaisenaan odottamaan asfalttia, joka pari viikkoa sitten viimein tehtiin. Nyt tiet ovat jo aivan hirveässä kunnossa, muhkuraisia sekä kuoppia täynnä. Kiva kun sen asfaltin teitte! Isot mainokset kyllä on että meidän kaupunginjohtaja työskentelee. Jep jep!

Kunpa olisin päässyt tässä vaaleissa vaikuttamaan, mutta kansalaisuutta ei ole vieläkään kuulunut. Helmikuun puoliväli on takaraja, sen jälkeen on taas pakko mennä oleskelulupaa pidentämään.

Tänään vaikka ilma on tosi kylmä, menemme ulkoilemaan. Mieheni käy silmälääkärillä tarkastuttamassa toisen silmänsä sillä on ruvennut näkemään sillä huonommin kuin toisella. Sen jälkeen käymme Forum-kauppakeskuksessa katsomassa ystävänpäivä-lahjaksi saamalleni kukalle uutta isompaa ruukkua sekä multaa. Ruoan teen kohtapuoliin valmiiksi iltaa varten ettei tarvitse sen kanssa hermoilla :) Tänään tarjolla purjosipuli-riisimuhennosta :) Tervetuloa illalliselle! :)

Hyvää torstaita kaikille!

Ystävänpäivästä muistoksi jääneitä kuvia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näillä veneillä pääsee 15 minuutin veneretkelle :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kosija :D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvissa oleva aurinkoinen ja lämmin sää vaihtui illalla ukkosmyrskyksi joka raivosi pitkään yöhön asti. 

Ystävänpäivä alkoi ajoissa isolla aamupalalla jossa oli kummankin herkkuja: ranskalaisia perunoita, paistettuja tomaatteja sekä paprikoita, keitettyjä kananmunia, juustoja sekä uunituoretta, lämmintä leipää! Aamulla klo 9 meidän kaupunginosassa alkoi laaja sähkökatkos joka kestikin illansuuhun asti. Päätimme käyttää heti tilaisuutta hyväksemme ja lähdimme ulos kävelylle heti aamupalan jälkeen. Istuimme rantapuistokon nurtsilla tunnin verran nauttien kesäisestä lämmöstä ja auringosta. Kiertelimme Mersinin katuja tällä kertaa myös kamera kaulassa joten sain muutaman kuvan otettua. Kotimatkalla kävimme kalamarkkinoilla kalaostoksilla sillä juhlaillallisella oli tarkoitus syödä romanttisesti kalaa :) Ostimme kolme isoa meriahventa jotka sitten heti kotiin tullessani marinoin jääkaappiin odottamaan. Kalan lisäksi illalla menulla oli ainoastaan runsas yrttisalaatti jonka mieheni valmisti :) Jälkiruoaksi valmistamaani tiramisua. Kevyttä ja terveellistä :) Ilta menikin täydellisesti kynttilänvalossa kuunnellen myrskytuulta ulkona, mutta meidän rakkaus lämmitti kotimme niin ettei millään muulla tuntunut olevan väliä. Ihana päivä..... :)

Keittiön sisustusta

 

Torstaina Kipassa käydessämme hihkuin täysillä löytäessäni kasapäin aivan ihania, kirkkaanvärisia muovikulhoja ja laatikoita :) Kun hinta oli vielä 1 TL (50 senttiä) per kappale niin hurmos oli lähellä!

Rakastan etenkin keittiössä käyttää paljon kirkkaanvärisiä, yksivärisiä kippoja ja kuppeja, ja vuosien mittaan niitä onkin jo kerääntynyt jonkin verran.

 

 

Tämän tosi kätevän aterimien järjestelijän löysin eilen. Mahtava hommeli koska kaikille erikokoisille aterimille on omat lokerot. Jopa teelasien alusille on oma paikka!

 

 

 

Näistä osan on uutta, osa on vanhaa.  Tälläisiä kulhoja voisi olla vaikka 100 enkä kyllästyisi :D 

 

 

 

 

 

 

Arkilautaset

 

 

 

 

 

Soppakulhoja on monenlaista :)

 

 

 

 

 

 

 

 

    Kahvikupit on myös samaa sarjaa

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja mitä onkaan keittiö ilman muumeja (nää on mulla maustepurkkeina) :D

Ystävänpäivätoivotus

 

 

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." Sanoi Puh.
Katsoessaan Ristoa ja Nasua. "..paitsi ystäviä.."

Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni
ja ajattelee ystäväänsä,
silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin,
että kaikki rypytkin siliävät.

Nasu tuli Puhin vierelle. "Puh?" kuiskasi hän. "No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni."

 

Rakkaat lukijani, ystäväni ja satunnaiset vierailijat....

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !!!

Bakirköy

 

Mieheni herkku: Kokoreç. Tätä herkkua tekevät parhaiten Şampiyon Kokoreç niminen ketju, joka on Istanbulissa hyvin kuuluisa. Ennen miehelläni oli aina tapana Bakirköyhin mennessä ostaa kokoreç ja syödä se samalla kun kävelee sen pitkää kävelykatua. Tietenkin tätä perinnettä piti kunnioittaa :) Kuulema oli todella herkullista. Minä en voi syödä sitä johtuen siitä mitä se sisältää...

Jos jotain kiinnostaa mitä kokoreç on niin seuratkaa tätä linkkiä:

Kokoreç in English

Bakirköyn kävelykadun ihmisvilinää. Bakirköy on ns. ylemmän luokan suosimaa asuinaluetta. Kävelykadun varrella onkin paljon merkkiliikkeitä mutta myös nuorisolle suunnattuja puoteja sekä baareja.

Bakirköyn kaduilla myydään myös yleisesti paljon kumpiria eli täytettyä uuniperunaa. Yksi uuniperuna maksoi 5 TL eli 2,5 EUR. Täytteistä voit valita haluamasi ylläolevasta valikoimasta niin paljon kuin perunan päälle mahtuu :D

Ei, nämä eivät ole pääsiäisnoitia vaan ruusujen myyjiä. Myyjien kohteena ovat 100 % käsi kädessä kävelevät pariskunnat, kuten me. Heidän viimeisen päälle hiottuihin myyntitaktikoihinsa kuuluu ruusun työntäminen hupusta sisään, heittämällä sen sinun päällesi jolloin automaattisesti otat sen käteen => ostat sekä he liimautuvat perääsi moneksi minuutiksi anoen ostamaan edes yhden ruusun (kaikki olen itse kokenut). Me keksimme vastataktiikan: kun nämä mummot näkyvät horisontissa, mieheni heti loikkaa kadun toiselle puolelle jolloin he eivät myy mitään, emmehän ole pariskunta :D Välistä he eivät mene lankaan jolloin joudumme vannomaan heille että emme tunne toisiamme :D

Rantapuistikkoa Bakirköyn kaupunginosan rannalla Marmara-meren vierellä.

Ohi lipuva vene sekä kaukana näkyvät Bosporin salmelle pääsyä odottelevat tankkerit.

Kolmas ja neljäs päivä Istanbulissa

 

Kolmannen ja neljännen päivän lyhyesti kirjoitan näin yhdessä viestissä sillä päivät menivät pääosin ystävien luona. Te ette varmaan halua nähdä kuvia meistä kymmenen eri ystäväryhmän kanssa :)

Kolmas päivä, eli perjantai.

Meidät oli kutsuttu aamupalalle erään opettajaystävämme ja hänen perheensä luo. Hänen vaimonsa on hyvin kuuluisa keittiötaidoistaan ja herkullisista ruoista eikä tämäkään aamupala jättänyt meitä kylmäksi.  Vaimo, Özlem, oli herännyt taas kukonlaulun aikaan valmistakseen meille aamiaista eikä meidän suitsutuksesta meinannut tulla loppua. Ruoka oli aivan suussasulavaa!

Tarjolla oli kaikkea mahdollista itsetehdyistä hilloista, ranskalaisiin perunoihin (Turkissa niitä syödään etenkin myöhäisillä aamiaisilla). Pöydästä löytyi myös kananmunia, lihankäristystä (aivan mahtavaa, itsekasvatetulla oreganolla ja punaisella pippurilla maustettua), perunapiirakoita, tuoreita vihanneksia, erilaisia levitteitä sekä tietty uunituoretta leipää :) Olin juuri ekaa kertaa nälkäisenä sairastumisen jälkeen ja söin navan täyteen! Mahtava tarjoilu! Kuvassa ystäväperheemme sekä minä.

Aamupalan jälkeen tarjoilu ei loppunut siihen. Vuorollaan tuli kahvia suklaan kanssa, sen jälkeen jälkiruokana sokeriliemessä keitettyä kurpitsaa pähkinöillä. Suoraan sanottuna olimme ähkyssä :)

Sieltä suoraan matkustimme toisen ystäväperheemme luo jotka asuivat Bağcılarissa. He ovat vähän rennompia ja meillä on aina tosi hauskaa yhdessä :) Söimme illallisen yhdessä (joka oli taas, yllätys yllätys, lihaa) jonka jälkeen vierailimme Otogarin viereisessä IKEA:ssa (Bayrampaşa).

Ekaa kertaa IKEA:ssa vierailu oli jännää ja ostin sieltä pussiklipsejä sekä tiskiharjoja. Ruokakaupasta ostin heti pari pakettia Daimeja, jotka on jo aikoja sitten tuhottu :D Olisin halunnut ostaa vaikka mitä, mutta raahaaminen takaisin Mersiniin olisi ollut vaikeaa. Etenkin keittiötuotteet jäivät mieleen. Ehkä vielä joku päivä IKEA:an tieni johtaa... :)

Neljäntenä päivänä meidän oli tarkoitus matkustaa (tosiaankin matkustaa sillä matkaa oli ainakin 50 km) mieheni serkkutytön luokse. He ennen asuivat Avcilarissa, mutta olivatkin muuttaneet vielä kauemmaksi, Büyükçekmeceen.  Sinne meno meiltä olisi julkisilla kestänyt varmasti kolmisen tuntia, mutta ystävämme vaati viedä meidät autolla. Onneksi!

Aamulla teimme sotasuunnitelman: halusin ehdottomasti käydä Bakirköyn markkinoilla ennen serkkutytön luo menemistä. Ystävämme työskenteli klo 17.o0 asti joten me lähdimme mieheni kanssa markkinoille. Nopeasti kiertelin markkinat läpi ja haaviin tarttui paljon todella halpoja paitoja, verkkareita, toppeja. Rahaa oli kourassa 50 TL eli noin 25 EUR ja se meni melkein kaikki. Mieheni pyöri markkinoiden ulkopuolella kunnes olin valmis. Lopputuloksena (osa vaatteista):

 Miehelleni löysin alakulman valkoisen hupparin ja verkkarit (yhteishinta 8,5 TL eli 4 EUR). Kaikki muut onkin sitten minulle :D Hinnat vaihtelivat 2,5 TL (1,25 EUR): stä 3,5 TL (1,75 EUR):een. Kallein oli tuo huppari 5 TL (2,5 EUR) sekä ostin myös lahjaksi serkulle neuleen 6 TL eli 3 EUR. 

 

Tämän jälkeen matkustimme dolmuksella Bakirköyn keskustaan, jossa kävelimme vanhoissa maisemissa muistellen menneitä :) Teen tästä erillisen kuvapostauksen.

Illalla matkustimme viideksi ystävämme työpaikalle, josta pikaisimme autolla heidän kotiinsa hakemaan tavarat sekä muu perhe ja matkamme kohti Büyükçekmece:ä kohti alkoi. Olimme siellä yllättävän nopeasti vain tunnissa sillä käytimme moottoritietä eikä ruuhkaa ollut (ihme!) . Serkku on raskaana neljännellä kuulla ja odottaa kaksosia. Hän oli kokannut aivan fantastisen illallisen, jonka söimme suurella ruokahalulla. Juttelimme todella antoisasti myöhään yöhön asti tai siihen asti kun meidän silmät eivät enää pysyneet auki :)

Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys (klo 8) edessä koska lentokone nousisi klo 11.15. Söimme aamupalan ja serkun mies heitti meidät sateessa autolla 15 minuutissa kentälle, jossa olikin tungosta. Viekkaana chekkasin meidät lähtöselvitysautomaatilla sisään ja heitimme vain laukut online chekkauksen tehneiden tiskille, vältimme täten pitkät jonot :)

Lento lähti ajoissa, ja vastoin kuin Sunexpressillä, saimme jopa kuulla pahoittelut siitä että jouduimme odottamaan lentoonlähtöä jonossa. Tullessa emme kertaakaan kuulleet pahoitteluja myöhästymisestä.

Meillä oli paikat vikalla rivillä. Lauantaina oli juuri alkanut satamaan ja tuulemaan taas navakasti. Myöhemmin kuulimme että tuuli oli yltänyt myrskylukemiin merillä sekä monet laivavuorot oli peruttu. Meidän lentomme olikin yhtä turbulenssiä pitkän matkaa. Lentokone heittelehti välistä todella reilusti ja kapteeni 5 minuutin välein pahoitteli tilannetta kauittimista. Vikassa rivissä tietty turbulenssi tuntuu vielä kamalammalta joten rukoilin ja pidin silmiä kiinni koko rynkytyksen ajan :) Mieheni vain nautti rauhallisesti tarjoilusta vieressä vaikka juomat läikkyivät minne sattuu, ihme tapaus :D Hengitin vasta kun koneen pyörät osuivat maahan Adanassa :)

Hyvää perjantaita 13. päivää kaikille! Toivon että vältytte pahalta onnelta.

Väliaika raportti

Näin Istanbulin tarinan välissä ajattelin kirjoitella viimeaikaisia kuulumisiakin.

Istanbulin jälkeen on ollut vaikeaa taas päästä arjesta kiinni. Ekat päivät meni aivan ihmetellessä sitä että taas ollaan kotona :) Eilen onneksi vähän reipastuin ja siivosin kämpän samoin kun lintujen häkit.

Mieheni niska jumiutui heti maanantai-iltana, tällä kertaa en tiedä mistä tarkalleen jumiutuminen johtui. Ehkä sunnuntaina meidän toilailusta, sillä mieheni ajoi vahingossa auton päin koroketta ja auto jäi alta kiinni korokkeen päällä olevaan metallitangonpalaseen. Siinä sitten mieheni sekä kymmenen avuliasta ihmistä rakensivat autolle rampin sekä nostivat yhteisvoimin auton ramppien avulla pois tangon päältä. Selvisimme vain säikähdyksellä sillä autoon ei onneksi tapahtunut mitään suurempaa naarmuja suurempaa vahinkoa. Kyllä se Toyota kestää mitä vaan :D

Tuolloin ilma oli tosi viileä ja mieheni vain puvuntakilla liikkeellä. En siinä kuitenkaan viittinyt miesten keskellä ruveta piipittämään lämpimästä pukeutumisesta kun selvästi hätä oli toisenlainen. Onneksi jumiutuminen oli lievä ja eilen se oli jo parautunut. Meillä on kotona lieviä lihaksia rentouttavia tabletteja sekä vakavampaan jumiutumiseen piikitettävää lääketta :) Viime talvena mieheni selkä jumiutui niin pahasti että sain pari kolme päivää piikittää aamuin illoin lääkkeet...alussa se aina hurjistuttaa, sillä piikki on tosi iso. Mutta mieheni on onneksi saanut sairaanhoitajankoulutuksen joten hän neuvoi ja opetti tosi hyvin minut piikkien saloihin :)

Tänään olisi tarkoitus käydä markkinoilla sekä vähän ehkä ulkoilemassa ulkona. Yöllä oli taas satanut mutta nyt näyttää aurinkoiselta, joten täydellinen ulkoiluilma tiedossa :) Ostoksia pitäisi myös tehdä sillä jääkaappi on täysin tyhjä. Ruoanlaitto vähillä aineksilla on ollut vaikeaa, mutta kuitenkin yllättävän monipuolisesti ollaan syöty. Istanbulissa joka paikassa meille syötettiin lihaa (silloin kun vieraat on pidettyjä yleensä aina tarjoillaan lihaa), joten lihaa en tällä viikolla tule syömään yhtään! Yököttää jo pelkkä ajatuskin. Kun olin kipeänä koko päivän suussani oli edellisen illan lihapyöryköiden maku, joten sain siitäkin tarpeekseni. Ehkä tänään ostamme ja syömme kalaa.

Linnuilla on ollut joku älytön elämöinti meneillään siitä lähtien kun me tultiin. Joko he protestoivat sitä että jätimme ne (taas kerran) yksin tai sitten niillä on joku kevätpöpö meneillään. Ne vaan rääkyvät aamusta iltaan vuorotellen, ekaks toinen, sitten toinen. Ruoat, juomat ja alukset on vaihdettu joten mistään nälästä tai muusta hädästä ei ole kyse. Jos kiljunnan ohessa menen häkille katsomaan tulee heti murinaa vastaan: "älä tule lähelle". Toisaalta taasen kun kävelen häkin ohitse ihan normaalisti niin heti ne seuraavat mua häkin toisesta laidasta toiseen laitaan ihan kuin että "hei, mekin tullaan sinne". Kokeilin pistää häkkien ovet auki, sillä ehkä he haluavat tulla ulos. Kaksi tuntia kesti ja siellä ne nökötti vaan orsilla. Ei niitä vaan ymmärrä! On se kumma tää eläinmaailma....

Ystävänpäivä lähestyy. Miten aiotte viettää ystävänpäivää? Onko se teille romanttinen päivä rakkaanne kanssa vai ystävien keskinen juhla? Vai ehkä kumpikin? Täällä Turkissa päivää vietetään rakastavien päivänä. Meillä on jo illalle suunnitelma valmiina, lahjatkin jo ostettu ja vaihdettu :) Istanbulin matkakin oli meille yhtä juhlaa.

Minun kotini Istanbulissa - Zeytinburnu

Kaikkein eniten tällä Istanbulin matkallani hämmästelin Istanbulissa tapahtunutta muutosta katukuvassa. Etenkin Zeytinburnun alue oli aivan upea! Tuntui että olisimme olleet poissa 5 vuotta, mutta ei, vain 1,5 vuodessa suuria muutoksia oli tapahtunut.

Uusi lukiorakennus, meidän aikanamme tätä oli juuri aloitettu rakentamaan.

Meidän asumallamme alueella oli vain yksi korkeakerroksinen "site" eli monesta rakennuksesta muodostuva asuintalorykelmä. Tällä kertaa sen viereen oli valmistunut Kiptasin upeat, modernit asuinrakennukset (oikealla pienessä kuvassa, animaatiokuva) sekä sen vastapäätä, entiselle massiiviselle bussien päätepysäkille, 10 uutta modernia asuinrakennusta! (ei näy kuvissa) Vanhat tiet olivat poissa, tilalla tunneli sekä upeat, vihreät tienpenkat. Oli vaikeata suunnistaa vanhoilla tiedoilla ja eksyimmekin useasti :) Suu auki tuijotin näitä uusia rakennuksia ylpeänä muutoksista! Voi kunpa meidän aikana olisi ollut näin upeata.

Laittomasti rakennetut "gecekondut" eli hökkelirakennukset olivat täysin tuhottu, tilalle tehty teitä sekä viheralueita. Niiden liepeillä myös rakennustyöt olivat täydessä vauhdissa (ei näy tässä kuvassa).

Ja rakas Olivium. Tässä kauppakeskuksessa vietin aina aikaani kun tylsistyin viikonloppuisin. Oliviumin edulliset hinnat ovat kuuluisia ja nytkin tein löytöjä :) Löysin kauan etsimäni harmaan puolipitkän villapaidan 10 TL eli 5 EUR:lla. Samoin Oliviumin vierestä löysin kivan hupparin 7,5 TL eli 3 EUR:lla.

Zeytinburnun bulvari eli shoppailukatu.

Kuvat Oliviumista ja Bulvarista eivät ole minun ottamiani (voin pahoin eikä kamera pysynyt käsissä)

Florya

Ystävämme vei meidät Floryaan kaupungin "sosiaalitiloihin" jotka sijaitsevat Marmara-meren rannalla. Täällä vietimme myös häidemme jatkoja kolme ja puoli vuotta sitten :) Aika menee nopeasti ja paikka oli muuttunut. Ravintola sekä kahvila olivat täysin uudistuneet sekä alueelle oli rakennettu "viihdealue", jossa oli jopa gokartingia tarjolla.

Koska alue on kaupungin hallitsema, on sisäänpääsy ilmaista sekä ruoka/juoma edullista. Ihmisiä olikin aika paljon.





















Täältä tiemme vei ystäväperheemme luo, jossa vietimme yön. Tämän päivän jälkeen alkoikin minun sairastumiseni. Yöllä en pystynyt nukkumaan koska vatsassani velloi ällöttävä, täysi olo. Luulin että olin syönyt liikaa, mutta myöhemmin paljastuikin että illalla myohään vierailleista vieraista yksi oli ollut flunssassa. Seuraava päivä menikin minun puolestani aivan pöpelikköön vaikka ulos menikin. Iltapäivästä kuume nousi ja jouduin olemaan kotona. Kaikesta huolimatta, illalla menimme yhdessä illalliselle ystävien luokse vaikka en mitään pahemmin pystynyt syömään. Onneksi ystäväni oli valmistanut ihanaa linssikeittoa jota sitten sitruunan kanssa varovasti söin. Se tuntui auttavan sillä seuraavana päivänä olo oli jo parempi :)

Florya

Euroopasta Aasiaan kymmenessä minuutissa.

Käytimme Bosporin ylittämiseen tietenkin Bosporin siltaa (valmistunut v. 1973). Mitä olisikaan Istanbul ilman ruuhkaa? :)

Edessä kohoavat edellisessä postauksessa näkyvät korkeat pilvenpiirtäjät.

Sillalla! Bosporin salmi jatkuu kohti Mustaa merta. Taka-alalla näkyy toinen silta: Fatih Sultan Mehmet-silta, joka on toinen Bosporin salmen ylittävistä silloista. Se valmistui vuonna 1988.

"Tervetuloa Eurooppaan"

Upea, uljas Bosporin Silta: Boğaz köprüsü. Istanbulin yksi tunnetuimmista rakennelmista.