sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Vuosi on taas lopuillaan ja on aika miettiä mitä kaikkea tapahtui vuonna 2014.

Minulle vuosi on kulunut salamannopeasti. En oikeastaan tajuakaan mitä kaikkea tänä vuonna tapahtui. Lasten koulu väritti pääsääntöisesti meidän arkea. Oltiin ja ollaan enemmän ja vähemmän kipeitä. Minä olen jo kuukauden ollut nuhayskässä joka ei tunnu hellittävän helpolla. Antibioottikuurikin tuli jo syötyä, eikä sekään näemmä tautia viennyt pois. Jäljelle jäi vaan kärsiminen ja lepo. Onneksi mulla on täällä apujoukkoja, kuten anoppi ja käly, jotka auttavat aina kun tarvetta on. Kälykin kävi viikolla tekemässä ruokaa kun mun olo oli sinä päivänä tosi kipeä.

Vuoden suurin ja odotetuin kohokohta oli tietenkin Suomen loma. Tällä kertaa matkassa oli koko perhe ja loma onnistui loistavasti. Näimme suuren määrän sukulaisia ja ystäviä. Kävimme Tallinnassa ja Tukholmassa, mikä oli aivan mahtavaa! En edes muista milloin viimeksi olisin Tukholmassa käynytkään. Koko kaupunki olikin positiivinen yllätys ja päivä sujui rattoisasti. Vietimme myös laatuaikaa isäni kotona metsän keskellä vaan oleskellen ja lapsetkin oppivat aimonannoksen lisää suomen kieltä. He puhuivatkin vielä pari kuukautta takaisintullessammekin suomea minulle kunnes taas paikallinen kieli taas otti voiton :) Näitä asioita muistellessa jaksaa taas näinä talvisina kuukausina.

Syksyllä ja talvella taas lasten koulu on pääosassa. Aloitin itse myös pilateksen jonka lopetin kun nilkkani pari kertaa turposi ja olin niin kauan kipeänä, kuten olen edelleenkin. Nenä tukossa ja yskien ei tee mieli lähteä hyppimään musiikin tahdissa. Ehkä minun täytyy kokeilla joitain kevyempiä harrastuksia myöhemmin. 

Vuodelle 2015 minulla ei ole isompia odotuksia tai toiveita. Mitään emme ole suunnitelleet kesää varten tai edes lasten talvilomalle, joka on nyt tammikuun lopulla. Täältä on niin vaikeaa löytää halvalla jotain lomaa minnekään. Ja tuntuu että kaikki lähialueet ollaan jo koluttu että pitäisi löytää jokin kauempi kohde. Ja se sitten maksaa. Minulle tietty Suomi on houkutteleva kohde, mutta sinnekin liput maksaa maltaita! Katsotaan mitä elämä tuo meille ensi vuonna!

Kaikille teille hyvää ja onnentäyteistä uutta vuotta 2015! Toivon että uusi vuosi tuo teille onnea, vaurautta ja terveyttä suurin määrin!

Tarinat jatkuvat täällä


Hei!

Tervetuloa tänne uuteen osoitteeseen. Kaikki vanhat kirjoitukset kommentteineen löytyy täältä ja uudet kirjoitukset ilmestyvät tänne.

Minut löydätte myös Facebookista https://m.facebook.com/helimersin


perjantai 19. joulukuuta 2014

Viikonlopun mietteitä

Olen ollut viikon verran yskäflunssassa, joka on vienyt mehuja. Kiireiden jälkeen tuntuu että sohvalle vajoaminen ja siellä nukahtaminen on parhainta luksusta mitä elämässä on. Tänäänkin pitäisi jaksaa vääntäytyä koululle vanhempienkokoukseen. Katsotaan miten meidän mukulat on pärjänneet :)

Turkissa on viimeisten parin viikon aikana taas kuohunut. Ensimmäinen isku oli kun koulutusministeriö päätti että lukioissa ruvetaan opiskelemaan pakollisena aineena ottomaanien turkkia. Se siis on vanhoillista turkin kieltä arabialaisilla kirjaimilla kirjoitettuna. Tämä nostatti suuren vastustuksen koska kyseistä kieltä ei enää käytetä missään. Valinnaisena aineena se nyt vielä menisi.

Toinen asia on ollut viikon aikana tehdyt iskut uskonoppinut Fethullah Gülenin lahkon Turkissa toimiviin mediajärjestöihin ja eilen itse johtajasta tehtiin kansainvälinen etsintäkuulutus. Nykyinen presidentti siis uskoo että hän on ollut koko korruptioskandaalin takana, jonka takia viimeiset pari vuotta hänen uskonlahkonsa on kokenut vaikeita aikoja täällä.

En ole vuoteen lukenut sanomalehdistä muuta kuin otsikot, koska en enää kestä niitä jännitteitä joita lehdistä aina hehkuu. En myöskään katso uutisia telkkarista koskaan. Elämä on tämän takia huomattavasti stressittömämpää. Turkissa olen myös oppinut ettei ystävien kanssa voi puhua politiikasta mitenkään. Turkkilaiset eivät pysty asialliseen ja kehittävään poliittiseen keskusteluun, jonka takia aina jossain vaiheessa vastapuoli alentuu henkilökohtaisuuksiin ja toisen solvaamiseen. Etenkin silloin, jos puolustat jotain nykyisen valtapuolueen tekemisiä. En tietenkään puhu laittomuuksista, niitä ei puolustele kukaan.

Poliittinen ilmapiiri siis on kireä. Mutta valtapuolueen kannatus ei tunnu laskevan mitenkään. Kaiken negatiivisuuden vierellä Turkin talous kasvaa ja monet alat kehittyvät. Elämä täällä on leppoisaa, jos et ole poliittisesti aktiivinen ja välttelet sanomalehtiä.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Lasten esikoulu


Normaalisti, me herääämme klo 6.30, syömme aamupalan yhdessä perheenä jonka jälkeen vien mieheni bussille sekä lapset kouluun.
Lapset ovat ns. aamuvuorossa esikoulussa. Heidän koulupäivänsä alkaa klo 07.30 ja päättyy klo 12.00. Iltapäiväryhmäläiset aloittavat 12.40 ja lopettavat klo 17.00. Viime vuonnakin olimme aamuryhmäläisiä, joka tuntuu toimivan meille hyvin. Lapset menevät nukkumaan klo 20 ja muutenkin talvisaikaan on kiva että voimme hyödyntää valoisan ajan tehokkaasti. Esimerkiksi joka päivä olemme koulun jälkeen koulun pihalla ainakin tunnin. Pihalla on liukumäkiä, hiekkaleluja, liikennepuisto polkuautoineen sekä pieni eläintarha. Tarhassa on isossa häkissä kanoja, ankkoja ja pupuja yhdessä. Melkein päivittäin tuommekin niille kotoa jotain vihanneksia syötäväksi.
Monet vanhemmat eivät voi ymmärtää miksi olemme aamuryhmässä. "Lapset saavat nukkua pitempään." "Ei niitä voi herättää niin aikaisin." "Lapset ei ole heränneitä aamuisin joten eivät opi mitään." Näitä perusteluita kuulen siihen miksi iltapäiväryhmä on parempi. Mielestäni monille äideille suurin ongelma on oma laiskuus, koska he eivät jaksa aamulla herätä tai herättää lastaan tarpeeksi ajoissa koulua varten.
Lastemme koulu on myös ihan valtion esikoulu. Koulussa on yhteensä kahdessa vuorossa 300 oppilasta. Maksamme sinne 100 liiran eli vähän yli 30 euron kuukausimaksua per lapsi, jota vastaan koululla tarjotaan joka päivä vaihtuva aamupala. Aamupalat on ollut hyvin erilaisia joka on ollut mieleeni. Kaikkea on tarjolla munakkaista piirakoihin ja lämpimiin voileipiin tai joinain aamuina voi olla ainoastaan vaikka muroja. Lapset oppivat siis syömään erilaisia ruokia.  Kerran kahdessa viikossa 5 liiran, eli noin 2 euron, maksua vastaan koulussa on näytelmiä, esityksiä tai vaikka taikuri kuten viime viikolla. Tarjolla on myös 30 euron kuukausimaksua vastaan koulukuljetus kotoa kouluun ja takaisin, mutta me emme sitä ole tarvinneet. 

Koulussa on alakerrassa työntekijöitä ns "abla" (isosisko) jotka auttavat oikeat lapset oikeaan bussiin ja luokkaan sekä avustavat pukeutumisessa tarvittaessa. Ihania naisia kaikki! Opettajat ovat myös tarkkoja siitä kuka lapsia koulusta hakee. He vaativat yleensä toiselta vanhemmalta vahvennusta jos joku toinen henkilö sinä päivänä lapsen on hakemassa. Hakutilanteessakin lapsi yleensä tulee opettajan kanssa ovelle ja opettaja vielä tuolloinkin soittaa vanhemmalle tarkistaen hakijan henkilöllisyyden. Hienoa tarkkaavaisuutta!

Mitäs siellä koulussa sitten opiskellaan?! Tänä vuonna opetusohjelmaan kuuluu suoraan ekalle luokalle valmistaminen. Täällä mennään nimittäin peruskouluun jo 5 vuotiaina! Opetellaan numeroita, kirjaimia, värejä, käsitteitä kuten pitkä-lyhyt tai takana-edessä sekä muotoja. Välillä opetuksessa käydään läpi myös Atatürkin elämää ja vaikka kirjoittamisen historiaa. He myös käyttävät paljon saksia ja muovailuvahaa, jotta käsien motoriset taidot kehittyisivät. Koulussa opetellaan myös syömään ja pukemaan ilman apua (yllättävän moni 5 vee ei vielä sitä osaa). Unohtamatta tietenkin leikkimistä, laulamista ja satujen kerrontaa. Ryhmäkoko on 30 oppilasta per opettaja. Opettajalla on myös avustamassa 2-3 harjoittelijaa päivittäin jotka auttavat lasten kanssa.


Olemme olleet tyytyväisiä opetukseen ja opettajiin. Tänä vuonna lapset ovat eri luokilla, koska näin he kehittyisivät paremmin yksilöinä. Esman opettaja lähettää usein pieniä tehtäviä myös kotiin sekä tuntuu tehokkaasti etenevän uusissa aiheissa ja oppikirjassa eteenpäin. Erenin opettaja on keskittynyt enemmänkin lasten henkiseen kehitykseen ja heidän luokassaan leikkiminen ja hauskanpito on enemmän esillä, eikä yhtään läksyjä.


Ensi vuosi jo jännittää ja jo nyt joudumme miettimään koulua sekä kysellä missä koulussa mikäkin luokanopettaja on parhain. Sen mukaan joudumme ensi kesänä tappelemaan hyvistä paikoista muiden vanhempien kanssa. Unohtamatta suhteiden käyttöä. Turkissa hyvällä koulutuksella on suuri merkitys, vaikka se olisikin ihan valtion peruskoulussa.
Vanhemmat vaativat, etukäteen kyselevät ja valmistautuvat hyvin turvatakseen lapselleen parhaimman mahdollisen opiskelupaikan. 

Esimerkkinä kilpailusta voin kertoa meidän esikoulun ilmoittautumiskaaoksesta: ilmoittautuminen alkaa aamulla ja jo edellisestä illasta lähtien koulun pihalle majoittuvat kymmenet vanhemmat jotta pääsevät hyville "apajille". Järjestyksen mukaan voi siis valita mihin vuoroon lapsensa pistää (aamu vai iltapäivä) sekä mille opettajalle. Mattimyöhäisille jää harvemmin muita kuin aamuvuorolaisten paikkoja, jos niitäkään. Yleensä kaikki paikat on täynnä muutamassa tunnissa.


Alla on kuvia koulusta viime vuodelta.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Pieni kysely

Mistä aiheista kirjottaisin enemmän?

A) jokapäiväisesta arjesta ja perhe-elämästä

B) yleisesti turkista, sen kulttuurista ja päivittäisistä jutunaiheista

C) mersinistä

D) mitä meidän perheessä syödään, reseptejä yms.

E) kaikesta ylläolevasta silloin tällöin

Yritän muokata blogia sellaiseksi että se miellyttäisi monta lukijaa. Voitte myös ehdottaa omia aiheitanne.

Vastauksia kommenttilaatikkoon. Pelkkä vaihtoehdon kirjain riittää :)

Syyria osa 1

Eilen Hesarissa oli taas artikkeli koskien syyrialaisia pakolaisia Turkissa. Artikkelin voitte lukea tästä.  Ajattelin kirjoittaa hieman omista kokemuksistani koskien syyrialaisia, luultavasti enemmän kuin kerran.

Turkkiinhan on ihan parissa vuodessa paennut 1,6 miljoonaa pakolaista Syyrian kauhuista, joka ei näytä kiinnostavan yhtään maailman päättäjää. Viralliset ja epäviralliset luvut pakolaisten määrässä on vaihdellut suuresti.

Kotikaupungissani Mersinissa, joka on vain n. 300 km Syyrian rajalta asuu nykyään virallisesti 150 tuhatta syyrialaista. Osa todella rikkaita, osa keskiluokkaa ja masentava osa köyhiä, jotka majoittuvat raunioissa tai itserakentamissaan hökkeleissä. Jokaisessa asuinalueeni talossa asuu ainakin yksi syyrialaisperhe, halvemmissa monia. Kaikkein huonommassa tilassa olevat asuvat rajojen täyteenahdetuissa leireissä valtion hoivissa. Parempiosaiset ovat avanneet ravintoloita, kauppoja ja kahviloita ympäri Mersiniä palvellen pääosin syyrialaisia. Moniin turkkilaisiin yrityksiin on myös palkattu syyrialaisia helppoihin töihin kuten vaikka pesemään autoja tai auttamaan kirjakaupassa. He ovat myös avanneet kouluja jossa opettavat turkin kieltä sekä muita kouluaineita kuten liikkeenjohtoa, englannin kielellä. Olen yllättynyt kuinka moni syyrialaisista osaa hyvää englantia! He ovat varmasti olleet hyvissä asemissa omassa maassaan ennen lähtöä.

Syyrialaisille on myös tarjottu mahdollisuus jatkaa opiskelujasn Turkin yliopistoissa ilman pääsykoetta. Monet syyrialaiset lapset käyvät koulua normaaleissa turkkilaisissa kouluissa.

Kaupungissa pyörii huhuja talon asukkaita häiriköivistä syyrialaisperheistä, syyrialaisten prostituutiosta sekä varastelusta. On totta että turkkilaiset lapset läpikävivät uuden rokotuskampanjan lapsihalvausta vastaan syyrialaisten takia. Huhutaan myös että syyrialaisten "likaisuuden" takia uima-altaissa ei voi uida. Moni näistä ja muistakin mustamaalaamisista tulee hallituspuoluetta ja sen pakolaispolitiikkaa vastustavilta. Monesti joudun ihan häpeämään niitä puheita jota kuulen. Turkkilaisten rasistisuus siis nostaa päätään. Naiset etenkin juoruavat busseissa, kouluissa ja omissa ystäväpiireissään. Syyrialaisista naisista puhutaan huorina ja inhoten, koska he käyttävät "kaapujensa" alla seksikkäitä vaatteita ja heillä näyttää olevan rahaa ostaa kauneudenhoito tuotteita. Aivan kun heidän pukeutumisensa veisi jotain pois heidän elämästään.  Harvemmin myös pakolaisten puolustajia kuunnellaan.

Valtiolla on ollut ongelmia keksiä hyviä keinoja näin suuren pakolaismäärän kotiuttamiseen. On myös normaalia että sodan ongelmat seuraavat pakolaisia. Suurin osa on menettänyt perhettään, kotinsa ja koko elämänsä. Kaiken tämän he joutuivat jättämään taakse ja paeta uuteen, tuntemattomasn maahan. Se ei ole helppoa, kenellekään. Rikollisuutta ei tietenkään tule ymmärtää ja heidät tulisikin karkoittaa takaisin Syyriaan.

Pakolaisten takia Turkissa pyörii uutisia heidän aiheuttamistaan ongelmista: valitettavasti on ollut muutama tapaus jossa syyrialaisten ja turkkilaisten välillä on ollut vakavia tappeluita. Samoin syyrialaisten välillä. Paikallisissa lehdissä vaaditaan syyrialaisia sulkemaan yrityksensä koska he vievät tienestit turkkilaisilta. Rajakaupungeissa monet turkkilaiset miehet ovat menneet naimisiin syyrialaisten naisten kanssa, josta eivät turkkilaiset naiset taas pidä. Jo ongelmalliset itä-Turkin kaupungit ovat vastaanottaneet suurimman osan pakolaisista jolloin työttömyys ja rikollisuus on noussut. Suurkaupungeissa köyhät kerjäävät kaduilla, joissa myös asuvat. Miehet yrittävät etsiä pätkätöitä pystyäkseen elättämään perheensa. Antalya on sanonut karkoittavansa kaikki laittomat syyrialaiset kaupungistaan.

Omien kokemusten jä näkemieni asioiden takia olen huomannut että syyrialaiset ovat uskomattoman aktiivisia. Vaikka kaikki naiset ovat peitettyjä, pitävät he itsestään hyvin huolta, ajavat autoa ja liikkuvat ympäri kaupunkia. Heitä näkyy markkinoilla, kaduilla ja puistoissa aina ryhmissä. Osa kulkee koulukirjat mukana. He kysyvät rohkeasti huonolla turkilla hintoja ja tuotteita. Monet heistä työskentelevät myös vaateliikkeissä tai ruokakaupoissa. Ja hyvin ahkeria tuntuvat olevan. Miehet yleensä työskentelevät omissa yrityksissään, joissa tuntuu asiakkaita riittävän. En ole koskaan nähnyt syyrialaisten aiheuttavan ongelmia. He ovat myös ystävällisiä. Olen jutellut meidän talossa asuvien syyrialaisnaisten kanssa monesti, englanniksi. Mieheni myös ystävystyi vakihuoltiksella työskennelleen syyrialaismiehen kanssa. Kaikki ovat olleet ihania persoonoita.

Lopettaakseni haluaisin myös ilmaista inhoni näitä eurooppalaisia maita sekä heidän ihmisoikeusjärjestöjään kohtaan. Turkki on joutunut mielestäni epäreilun arvostelun kohteeksi pakolaisten kohtelun takia. Kuinkakohan moni Euroopan maa pystyisi kotiuttamaan parissa vuodessa 2 miljoonaa pakolaista? Leirit on täynnä ja valtio on käyttänyt miljoonia euroja niiden ylläpitämiseen, euroopan tyytyen vain auttamaan rahallisesti ja vastaanottamaan muutama tuhat pakolaista per maa. Uusien leirien rakentaminen on varmasti tarpeellista. Mutta Turkinkin mahdollisuudet ovat rajalliset.

Olisiko kuitenkin tärkeämpää saada sota Syyriassa loppumaan, jotta nämä pakolaiset pystyisivät palaamaan takaisin. Mitään loppua teurastamiselle ei näy. Länsimaiden tekemättömyys (verrattuna öljyrikkaaseen Irakiin) vain aiheuttaa raivoa ja kostonhimoa syyrian sisällä. Tämä on siis hyvä kasvualusta terroristijärjestöjen kasvulle. Myöhemmin varmasti tämä tulee aiheuttamaan ongelmia länsimaissa. En välistä yhtään ihmettele miksi eurooppalaiset nuoret pakenevat syyriaan taistelemaan kapinallisten tai isisin piireihin. Jotain on tehtävä kun koko maailma vaan seisoo vieressä kuin katsoen +18 teatteriesitystä.

Voitaisiin tehdä sopimus: Eurooppa voisi heti vastaanottaa miljoona pakolaista ja jättää Turkkiin miljoonan. Silloin varmasti pakolaisia pystyttäisiin hoitamaan paremmin ja heidän ansaitsemallaan tavalla....anyone??! Niinpä....

maanantai 8. joulukuuta 2014

Meidan "lahipuisto"

Tämä puisto on meiltä 5 minuutin kävelymatkan päässä. Lähempänä on myös pieni arkipuisto ja tähän puistoon me yleensä mennään kerran pari kuussa. Siellä kun hupenee tunti jos toinenkin todella helposti.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kuvia vuoden varrelta

minun uudet hiukset

pienet leipurit

näkymä olkkarin ikkunasta
ystäväni parvekkeelta kuvattu loppukesästä, alempi kuva myös.



Minun parvekkeen satoa viime keväältä

Eteenpäin sanoi mummo lumessa...


Kokeillaan lukeeko joku vielä blogiani?!

Lueskelin vanhoja kirjoituksiani ja päätin päivittää kuulumiset. Samalla voin myös testata miten bloggaaminen sujuu tabletilla.

* Lapset täyttivät pari viikkoa sitten 5 vuotta. He käyvät toista vuotta valtion esikoulua. Ensi vuonna he menevätkin jo ekalle luokalle! Kyllä aika menee nopeasti!

* asumme edelleen Mersinissä, samassa asunnossa, samalla kokoonpanolla :) lasten lisäksi perheesemme on liittynyt yksi undulaatti ja haaveissa olisi vielä kanarianlintukin. Nyt meillä on enemmän aikaa hoitaa lintuja sekä pidän erityisen tärkeänä eläinrakkauden välittämisen lapsille.

* Turkki on läpikäynyt isoja muutoksia. Viime kesänä hallitusvastaiset mielenosoitukset ja huligointi oli otsikoissa ympäri maailmaa. Mekin täällä Mersinissä jouduimme kuukauden verran kuuntelemaan ihmisten protesteja. Tosin se ei muuttanut maan johtoa mitenkään vaan samat naamat siellä edelleen on.

* Syksyllä oli kunnallisvaalit, jolloin Mersinin kaupunginjohtaja vaihtui. Myös meidän asuinalueemme johtaja vaihtui ja hän on ollutkin loistava työssään, vaikka en hänen edustamaansa puolueesta niin välitä. Vuoden sisällä Mersin ja etenkin asuinalueemme, Mezitli, on kaunistunut huomattavasti. Puistot ja tiet on huoliteltu upeasti. Uusi markkina-alue rakennettiin aivan talomme viereen. Sieltä saamme paikallisten naisten tuottamia tuotteita 6 päivänä viikossa. Ja kyllä on eroa kaupasta ostettujen ja markkinoilla myytyjen tuotteiden välillä! Ihanan ekologista lähiruokaa!

* Viime kesänä olimme onnekkaita päästessämme Suomeen. Kuukausi omassa kotimaassa rakkaan perheen ja sukulaisten kanssa oli täydellinen.

* talvikaudella aloitin pilates-aerobikin, mutta lopetin koska minulle ilmaantui ongelmia toiseen nilkkaan. Se turposi pitkäksi aikaa ja vain levolla meni ohi, uudessa kokeilussakin turvotus tuli takaisin. On siis parempi että mietin lajeja jotka ovat nilkalleni ystävällisempiä. Muuten voin hyvin! En ole lihonut vuoden sisällä ja olen ihannepainossani. Se on saavutus! Sain viime talvena 10 kiloa elopainoa alas ja "oletko raskaana"- kyselyt loppuivat siihen. Jes! Näytän siis ihan normaalilta nykyään.

Voi olla että jatkelen kirjoituksia omaksi ilokseni ja tulen myös mainostamaan lisää Mersiniä teille :)