Helmia helmikuussa :)

Just joo, tulipas taas keksittya otsikko. En tieda onko helmia tarjolla, mutta kuulumisia sitakin enemman! :D

* Jonkin aikaa sitten ostettiin kesan lentoliput Suomeen eli siita iso *WOHOO*-tuuletus tahan! 27. kesakuuta olisi meno ja 30. heinakuuta paluu, pisin aika jonka olen Suomessa viettanyt tanne muuton jalkeen! :) Toivon mukaan en olisi puolet ajasta kipeana kun viimeksi pari vuotta sitten, se ei ollut kivaa. Ja Suomen laakaritkin tunnetusti vain hymyilevat ja tarjoavat keskusteluseuraa 50 EUR:n polikliniikkamaksua vastaan. Jos olet onnekas, voit saada kokopaivaista keskusteluseuraa myos muista potilaista seka laakarista jos joudut maineekkaaseen paivystykseen odottamaan, ihmeelliseen 100 EUR:n kokonaishintaan! Oli kallis reissu se, ja ostankin laakkeita taalta jo ennen matkaa yleisimpia sairauksia vastaan ettei tarvitse tuota kaaosta uudestaan kokea.

* Viimeiseen postaukseen viitaten, hajurakoa anoppiin on talla viikolla pitkitetty. Ei olla kayty viikon sisalla kuin YHDEN kerran syomassa heidan luonaan. Tosin mieheni kay siella useammin, minun ei onneksi tarvitse *voitontanssia*. Huomenna on kylla pakko menna, koska on kalyn synttarit.

* Lapsilla on talla hetkella jokin hirvea tuhmuus-vaihe (tama ei ole virallinen termi) meneillaan. Monta paivaa ne ovat suoraan sanottuna vedattaneet aidille monenmoista hernetta nenaan. Tanaan lensi mustikkapuurot keittion vaalealle matolle ja maidot olkkarin matolle. Yleisen tottelemattomuuden lisaksi aina on tallaisia ihania pienia "piristyksia" tiedossa. Jos siis aidille ei muutenkaan toita riita niin lapset kylla sita minulle keksivat!

* Sain slaagin viime viikolla noustessani muutaman kuukauden tauon jalkeen vaa-alle. Herranjestas olen taas lihonut 3 kiloa ihan huomaamatta! Lupasin itselleni etta lopetan iltaherkuttelun ja suklaan massytyksen jotta kesalla olisin edes siedettavassa uimapuku-kunnossa. Pyydan jo nyt anteeksi kaikilta ihmisilta silmasaasteiden johdosta!

Hyvaa viikonloppua kaikille! :)

Rajahdan tanne...

Paassa kiehuu ja kiukuttaa. Jotta en rajahtaisi kyseessa olevalle henkilolle ja aiheuttavan hirveata pahennusta, paatin rajahtaa tanne! Varautukaa silla seuraa dynamiitinkatkuista kirjoitusta ANOPISTA :)

Teenpa tassa nyt listaa mitka asiat mua kiukuttaa, on teidankin helpompi ymmartaa:

* Miehellani oli 2 viikkoa lomaa juuri koulussa. Noh, anopille ja kalylle se naemma tarkoitti "ollaan joka paiva yhdessa"-lomaa silla olimme joka hitsin paiva joko heilla tai sitten meilla. Ei mitenkaan pahasti, mutta en jaksa heidan jokapaivaista juoruamista tai samoja puheenaiheitaan seka sekaantumistaan elamaani. Sanoin miehelleni kun loma loppui etta nyt ei kyl menna anopille tai anoppi ei tule meille vahaan aikaan. Mieheni sanoi okei. Noh, se paiva oli sunnuntai ja nyt on tiistai: he ovat taas meilla.

* Yhtena paivana lomalla oli saa pilvista a hiukan tuuli. Paatin vieda lapset ulos usean paivan kotona istumisen jalkeen, vaikka anoppi ja kaly sita vastustelivat koska oli "niin kylmaa (+10 astetta) ja tuulee". Kaly sitten hampaita kiristaen tuli meidan kanssa ulos ja mainitsi useasti kuinka lapset olivat varmaan ihan kylmissaan koska "nenat ja posket olivat kylmat". Sanoin vaan tylysti etta eivat ole! Kotiin mennessa sitten tietenkin anopille valitettiin kuinka lapset olivat ihan kylmissaan koko ulkonaoloon ajan. Eika ollut!!!

* Kaikki asiat mita meidan kotona on, he yrittavat muuttaa samaksi kuin omassa kodissaan. Kaikki tehdaan omalla tavalla vaikka tietavat todella hyvin miten meilla esim. lautaset jarjestellaan kaappeihin. Kaikki on ihan sekaisin, samoin jaakaappi. He pesevat tiskeja kasin vaikka meilla on tiskikone (samoin on myos heilla btw), tayttavat hanoista ennen kuumaa vetta tulleen kylman veden astioihin joita sit keittiosta loytyy "muutama". Ihan kun eletaan pula-ajassa!

* Anoppi on todella vaikea persoona. Kaikki pitaa olla kuin han on viimeiset 60 vuotta tehnyt esim han ei tykkaa suihkusta vaan vetta pitaa valuttaa sankoon josta han sit kupilla sita paallensa valuttaa. Talvisin meilla ollessaan hanen on "pakko" kayttaa normaalia suihkua koska siella on ainoa vedenlammitin. Siita sitten kuullaan seuraavat 30 minuuttia suihkun jalkeen kuinka se kokemus oli kuin "kidutusta" hanelle.

* Hanen teensa pitaa myos olla tulikuumaa, ruokansa kylmaa, han ei voi syoda yksin (koska se on "kidutusta", vaikka hanen pitaisi useasti syoda sokeritautinsa takia), han ei voi vaihtaa vaatteitaan koska "henki salpautuu" seka esimerkiksi hanella on hirvea pakkomielle leivanmuruja kohtaan. Meidan koti pitaa melkein aina imuroida aamiaisen jalkeen koska leivanmuruja on kaikkialla ja niiden yli kaveleminen on tietty syntia. Itsekin nyppii niita lattialta kunhan nakee. Tietty itse on se kaikkein suurin murustaja aamuisin.

Kaikkein parhaimman keskustelun kalyn ja anopin valilla koskien leivanmuruja koin pari viikkoa sitten aamiaispoydassa:

A: Herasin viime yona unestani peloissani. Nakemassani unessa oikein pelkasin, tunsin sen.

K: Se johtuu tietenkin siita etta istuit illalla sohvalla leivanmurujen paalla. Minahan sanoin etta ne pitaa siivota ennen kuin istut, et kuunnellut.

A: Voih, olet oikeassa. Kunpa olisin niin tehnyt.

Olin vaan suu auki etta WTF :)

Koskien leivanmuruja, anoppini aina valittaa myos siita kun lapset murustavat esim valipaloina antamiani leipapaloja, kekseja tai muita muruavaa ympari kamppaa. Sanon etta ei se minua haittaa kunhan syovat, se on tarkeinta. Anoppini siihen tokaisee etta mutta kunpa eivat murustelisi. Noh, kysynkin etta koytanko lapset sitten tuoleihin siksi aikaa kun syovat vai enko anna syotavaa ollenkaan? Vastaus on: en voi sita tietaa....voi herranjestas! :)

* Viimeiseksi minua arsyttaa kaikkein eniten se, etta heidan mielestaan kaikki heidan tekemansa on hienoa, hyvaa ja parhainta. Koskaan mikaan ei ole heidan vikansa vaan jos esim. riisia on keitetty liian vahan johtuu se riisin laadusta, ei heista. Jos mieheni kymmenennen kerran huomauttaa ruoan olevan liian vetista, he toteavat etta heidan tekema ruokansa on paljon parempaa kuin muiden (siis muiden turkkilaisten), mieheni ei tieda siis mitaan muiden ruoista (vaikka on vuosikaudet asunut yksin). Heita on siis todella vaikea arvostella, olen itse sen jo lopettanut. Heille ruoka on kaikki kaikessa, jonka takia mieheni suvussa on harvoin ihmista alle 100 kilon. Heidan rahabudjettinsa varmaan suurimmalta osin menee ruokaan: oljya, pomegranttiomenauutetta, oliiveja, sailykkeita ja muita ruokatuoitteta kaytetaan alyttomia maaria vuodessa! Esim 60 litraa oliivioljya kayttivat viime vuonna ja muistavat tietty arvostella etta mina kaytan kaikkea mahdollista liian vahan! Ja vaarin! Kaikki heidan tuntemansa ruoat he haluavat tehda koska minun maustamani ei kuulema ole tarpeeksi mauteista (ei siis ole tulista, muista mausteista ei ole tietoa). Taten yleensa teen ruokaa ennen kuin he tulevat jotta eivat sit sekaantuisi ruokaani. En halua edes tehda samanlaista ruokaa kuin he! Anoppini erityisesti ei ole koskaan tyytyvainen mihinkaan ruokaan mita ruokapoytaan tulee: paitsi omaansa.

Haluankin sanoa ison AAAARRGGHHHH:n tahan loppuun ja kiitan niita jotka jaksoivat lukea! Anteeksi jos loukkasin jotain tai kirjoitukseni oli ala-arvoista. Haluan mainita tahan loppuun etta kaikesta huolimatta, on meilla hyviakin hetkia paljon! :)

Huh, helpotti...

Alanyan reissu

Me kavaistiin isani kanssa Alanyassa viime viikolla pyorahtamassa ennakkoaanestyksen merkeissa (tai silla tekosyylla). Se oli meille pieni loma ja tosi kivaa oli vaikka vahan jannitysta loytyi myos.

Valitettavasti koko meidan kahden paivan (yksi yo) olon ajan vetta satoi kuin saavista, joten emme pystyneet nauttimaan hirveasti Alanyan tarjonnasta. Lahdimme taalta yobussilla jolloin saavuimme Alanyaan klo 8 aamulla. Tsekkasimme itsemme hotelliin (jossa maksoi muuten huoneet 20 TL (8EUR)/yo sisaltaen aamiaisen) ja lahdimme melkein heti aanestamaan kun aanestyspaikka aukeni klo 10. Sen jalkeen syomaan ja nukkumaan. Iltapaivalla kavimme ekaa kertaa hamamissa. Se oli mahtava kokemus! Alanyan keskustassa ihan Aquaparkin vieressa on Cemberlitas Hamam jota suosittelen. Siella sauna, hamam, kunnon pesu ja hieronta maksoi 25 TL/hlo ja jos halusit oljyhieronnan siihen paalle maksoi se 50 TL. Me paatimme hemmotella itseamme taydella paketilla. Mutta kylla se rentoutti! Kuollutta ihoa lahti varmaan kilon verran pois ja olo oli mahtava sen jalkeen! Suosittelen! Ainakin nain talviaikaan oli ihanaa maata hamamissa kuuman pesukiven paalla.

Iltaa lahdimme viettamaan paikalliseen ravintolaan, Barcelonaan. Joka sekin osoittautui todella hyvaksi valinnaksi! Ruoka oli mahtavaa (soimme pihvit), palvelu ja ravintolan yleisilmekin todella rento ja mukava! Oli jopa live-musiikkia, ei onneksi mitaan turkkilaista fasilia vaan kitaransoittaja ja laulaja. Tapasin myos yhden pitkaan tuntemani blogi/FB ystavani jonka kanssa rupatellen koko ilta meni vauhdilla ohi! Kiitos Satu!

Seuraavana paivana olimme varanneet liput klo 14 bussiin joten aamulla oli aikaa minun kayda hieman pyorahtamssa kaupoissa. Aamiaisen jalkeen pari tuntia pyorinkin kaupungilla ihmetellen kaikkea mika oli kesasta muuttunut. Loysinkin kaikki kesalla halvoiksi bongaamani liikkeet joista ostin parit nahkasaappaat ja vahan vaatteita, jopa edulisemmin kuin taalla Mersinissa. Alanyassa on se hyva puoli etta sinne tuodaan hirveasti vaatteita joita ei muualta Turkista loydy koska suurin osa asiakkaista etenkin kesaisin on monessa paikkaa ulkomaalaisia. Heilla on erilainne maku kuin turkkilaisilla. Etenkin kenkien osilta olen tehnyt todella hyvia loytoja niin hinnan kuin laadunkin suhteen. Tietenkaan en ole eksynyt basaarialueelle vaan ihan normaaleihin kauppoihin joissa on nakyvat hinnat.

Paluumatkaksi olikin sitten luvassa jannitysta. Matkamme ekat pari tuntia sujuivat hyvin. Mutta runsaiden sateiden takia tiet olivat todella huonossa kunnossa. Vahan ennen Anamuria, noin 150 km Alanyasta, paatie olikin suljettu koska vesimassat olivat sortaneet paatien. Kerron hiukan tuosta tiesta, se on sellaista ns. serpenttiinitieta pitkin vuorien reunamaa. Kaksikaistaisella, kapealla tiella on toisella puolella satojen metrien pudotus mereen toisella vuorenseinama. Meidan bussikuljettaja olikin saanut etukateen tietaa tasta sulkemisesta joten paatti noin 500 metria ennen sulkukohtaa (jossa autoja oli jo kivasti jonossa) lahtea oikotieta. Sitten mentiinkin isolla bussilla paatielta alas kapeaakin kapeaa hiekkatieta, joka siis on viela jyrkempi kuin tuo paatie ihan vuoren rinteessa. Se kiemurteli ja vei meita kohti merta kunnes tuli stoppi: sekin tie oli sortunut veden mukaan!!! Matkustajiin isti paniikki koska tie oli hirvean kapea ja kiemurteleva, toisella puolella oli jyrkka pudotus. Minunkin mielessani pyori vahan aikaa sitten julkitullut video bolivialaisesta bussista joka juuri samanlaisella tiella kiepsahti nurin ja pyori alas vuorenrinnetta!! Miten ihmeessa tama bussi saataisiin ylos takaisin paatielle! Peruuttaen!

Onneksi matkustajat paastettiin pois bussista ja jouduimme kavelemaan itse paatielle kun bussia yritettiin peruuttaa neljan ihmisen avulla takaisin tielle. Ja niin ne sen tekivatkin! Voi herranjestas!

Odotimme viela bussissa noin tunnin verran tien aukeamista ja paasimme jatkamaan matkaamme. Sade tosin yltyi taas ja kuulimmekin etta meidan jalkeen tie oli taas taysin sortunut ja koko tiepatka suljettiin yon yli. Meilla oli sittenkin onni onnettomuudessa! Paasimme onneksi turvallisesti kotiin vahan vaan aikataulusta myohassa.

NOT: Taytyy viela tassa hehkuttaa etta Turkissa naa pitkanmatkan bussit ovat todella luksusta. Tarjoilu pelaa ja jokaisella matkustajalla on edessaan oma telkkari josta voi katsoa myos elokuvia television lisaksi. Samoin internet-yhteyskin loytyi, tosin sita emme kayttaneet. Penkitkin olivat tosi mukavat, nahkaiset ja tuetut joissa sai hyvan istuma-asennon ja makuuasennon jos halusi nukkua! Eika tuo matka Alanyaan (400 km) maksanut kuin kalliimmillaan 36 TL/13 EUR/hlo/suunta.