Meilla on ollut kiireinen huhtikuu takana!
Aitini on ollut huhtikuun puolesta valista asti meilla. Sita ennen meilla oli vaittely mieheni struumaleikkauksesta. Alkuperaisen suunnitelman mukaan mieheni ja mina, olisimme lentaneet Istanbuliin hanen ystavansa sairaalaan se tekemaan. Mutta kustannukset ja aikataulujen takia asia jai. Aitini saapui ja mieheni paattikin uudestaan kayda kyselemassa viime vuonna taalla Mersinissa tapaamaltaan laakarilta, olisiko hanen aikataulussaan vapaata. Ainoa ongelma tulisi olemaan se, etta sairaala oli valtionsairaala ja erityisesti silla sairaalalla oli kamala maine!
MUTTA, mita naimmekaan! Vanha, rahjainen sairaala oli kuoppa maassa ja iso kasa soraa sen vieressa. Sen viereen oli vuoden sisalla rakennettu uutuuttaan hohtava, moderni sairaala. Sisalta ja ulkoa se hehkui puhtautta. Mahtavaa! Vanhat kuuden hengen huoneet olivat vaihtuneet kahden hengen huoneisiin. Ulkona ja sisalla vallovat ihmismassa olivat tasaisesti jakautuneet ympari sairaalaa, joten asiat pystyi helposti hoitamaan.
Asia oli ratkaistu, leikkaus tulisi tapahtumaan siis Mersinissa. Tassa upouudessa Toros Devlet Hastanesissa.
Jannitin itse hirveasti leikkausta. Meidat oli kutsuttu sinne klo 7.30 mutta jouduimme odottamaan vapautuvaa sankya klo 10 asti. Sen jalkeen alkoikin tapahtua. 15 minuuttia huoneenannon jalkeen mieheni vietiin jo leikkaussaliin ja klo 13.00 han sielta saapui. Kivuissa ja heraamassa nukutuksesta. Onneksi sairaanhoitajat heti reagoivat ja antoivat kipulaakkeita suoraan suoneen. Se auttoi, kivut haipyivat ja olo parani. Yhden yon olimme sairaalassa. Kahden hengen huoneessa vierustoverimme oli myos pariskunta ja kaikki oli todella mukavaa, ainoastaan jouduin nukkumaan yoni nahkaisessa nojatuolissa joka oli hyvin epamukava. Aitini katsoi lasten peraan ja seuraavana aamuna paasimme jo kotiin. Vein mieheni anopille toipumaan, koska lapset eivat olisi antaneet miehelleni rauhaa levata. Siella han oli kaksi yota ja me kavimme joka ilta lasten kanssa hanta katsomassa.
Toipuminen onneksi on sujunut hyvin. Tanaan oli 6 paiva leikkauksen jalkeen ja tikit otettiin pois. Koko tuohon hommaan plus verikokeisiin meni aikaa 20 minuuttia! Me olimme varaneet ajan klo 11 laakarille mutta kaikki asiat olimme jo hoitaneet klo 11.05 :) Ensi maanantaina on viela uusi tarkastusaika laakarilla jolloin mieheni sairaslomaa pidennetaan, verikokeet katsotaan ja laakkeiden annostuksia muunnellaan. Mieheni pitaa nyt loppuikansa syoda kilpirauhashormoneja koska hanen kilpirauhasensa poistettiin kokonaan liikakasvuisten noduulien takia.
Rakastuin siis taysin tahan uuteen sairaalaan, uuteen tyoskentelyyn, henkilokuntaan ja yleiseen ilmapiiriin. Ihanaa etta Turkissa tapahtuu tallaisia hienoja asioita. Hienoa etta Turkissa meita yha edelleen kohdellaan ihmisina!!