Kesä voi vihdoin alkaa

 

Tänään on vika ns. vierasvapaa päivä taas kahteen viikkoon. Mieheni lähti juuri noutamaan isoveljeään perheineen Adanasta ja he saapunevat lähemmäs keskiyötä. Vieraiksi en heitä lue sillä tykkään tästä isoveljestä sekä vaimosta todella paljon. Vaimo on minun ikäinen joten meillä on paljon yhteistä keskusteltavaa sekä isoveli on tosi hyvä hauskuttaja :) Luvassa siis antoisat kaksi viikkoa.

Mieheni tietokone hajosi eilen ja se vietiin heti korjattavaksi.  Korjauksen takia hän käyttää tilapäisesti minun konettani jonka minä sitten nappaan omaan käyttööni vapautuessaan :)

Tälläistä upeaa näkymää katselen ulos ikkunasta makuuhuoneessa maatessani. Takana Taurus-vuoret .  

Muuten päivät  ovat täynnä toimintaa. Kodin pikkuruisissa järjestelyissä menee aikaa mutta on tosi ihanaa. Tänään vasta viimeisetkin koristeet sekä pöytäliinat löysivät paikkansa. Kodin pikkuruisia puutteita ollaan myös paikkailtu kuten tänään kävi rautajuttujen “usta” (työn mestari) nakuttamassa viimeiset tangot ranskalaisiin parvekkeisiin sekä tekemään meille hienon pyykkitelineen parvekkeelle. Koti on valmis. Tervetuloa pienelle kierrokselle!

Olohuone

Makuuhuone (hieman sekainen)

Keittiö plus käly

Näiden huoneiden lisäksi on vielä lastenhuone ja ruoka/vierashuone, jotka ovat tällä hetkellä vielä “työn alla”.

Olemme myös liikkuneet paljon ulkona tutkimassa ympäristöä. Markkinat ovat taasen lähellä meitä kuten vanhassakin kodissa. Tiistaisin järjestetään myös isot vaatemarkkinat, ns. “hienostolaisten markkinat”, 5 minuutin päästä meidän kotoa. Sieltä löytyi eilen tosi paljon ihanaa muodikasta vaatetta, meikkejä, koruja, kodintekstiilejä, mitä vaan. Ja hinnat tosi halvat. Sorruin ostamaan pari mekkoa: onneksi muoti suosii raskaana olevia :)  Meidän lähellä on myös yksi ompelija joka tekee mittatilaustyönä ihan mitä vaan. Jätin sinnekin tilauksen kahdesta raskausmekosta (á 15 EUR) joidenka pitäisi olla valmiita ensi viikkoon mennessä. Vatsa kasvaa kovaa vauhtia eikä parin viikoon päästä ole mitään päällepantavaa :)

Muutenkin lähialueet ovat aivan upeita. Tulee mieleen turistialueet kun täällä liikun: paljon hyvätasoisia ravintoloita, liikkeitä sekä kadut ovat TODELLA siistejä. Meidän kodin vieressä on ravintola josta saa mahtavan makuista iskender kebabia juoman sekä salaatin kera yhteensä 5 TL (2,5 EUR).  Ihmisetkin ystävällisiä ja avuliaita. Vielä en ole yhtään kommenttia kuullut ulkomaalaisuudestani, jee!! :D

Kaikin puolin siis elämä hymyilee vihdoin. Minun työkseni jää vain seuraavien kuukausien ajan kasvattaa näitä kahta pientä vesimelonia masussa ja nauttia.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille täältä aurinkoisesta ja helteisestä Mersinistä! :)

Ensimmäinen postaus uudesta kodista!

Täällä sitä sitten ollaan, uudessa kodissa. Muutto tapahtui maanantaina jonka jalkeen ollaan oltu internet-pimennossa eiliseen asti mutta kodin valmistelussa on ollut niin kiireistä etten oikein ehtinyt mitään eilen tänne ilmoitella.

Muutto meni tosi hyvin. Muuttomiehet herättivät meidät 7.30 ja aloittivat heti pakkaamisen. He saivat koko kodin pakattua ja lastattua muuttoautoon 5 tunnissa (me asuttiin viidennessä kerroksessa eikä hissiä ollut). Sen jälkeen söimme lounaan yhdessä.
Lounaan jälkeen matka jatkui uuteen kotiin, jonne miehet saivat kaikki tavarat ladattua sekä huonekalut koottua 6 tunnissa (yhdeksänteen kerrokseen ilman hissiä). Suu auki vain katselin sitä työskentelyä. He kantoivat telkkarit ym kodinkoneet kuin ilmaa selässään ja asettivat ne varovasti paikoilleen sekä asensivat. Meille jäi työskemme vain paikoilleen järjestely joka kesti 5 päivää kiitos anopin ja kälyn organisaatiokyvyn puutteelle. Multa meni hermot moneen otteeseen enkä vieläkään ole entinen. Eilen yölläkin tuli iso läjä vieraita jotka asuvat täällä meillä viikonlopun, huomenna tulee yksi lisää. Ensi viikolla mieheni isoveli. Olen jo vetänyt töpselin seinästä: en aio osallistua vieraiden kestittämiseen millään tavalla!

Kahden viikon kuluttua onneksi kaikki tämä on ohi ja voimme vihdoin mieheni kanssa jäädä kaksin nauttimaan uudesta kodista sekä uudesta elämästämme täällä. Elämä hymyilee kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Kuvia uudesta kodista seuraa tulevina päivinä kunhan vieraat vähän vähenevät ja pääsen rauhassa kuvailemaan.

Hyvää viikonloppua! :)

P.S Raskaus menee todella hyvin. Tänään rv 15+4. Mitään ongelmia ei ole ollut.

Raskausoireita anopista

 

Vaikka kuinka yritän olla kirjoittamatta yhtä postausta jossa ei olisi jotain anopista niin aina jostain sisältä kumpuaa mahdoton vimma jota en voi vastustaa. Olenkin aivan varma että tämä viha-rakkaus suhde anoppiini sekä kälyyni on raskausoireeni, jonka TOIVON päättyvän pian. Tiedän että he aikovat vain hyvää ja olen kiitollinen kun ovat avustamassa mutta välistä en jaksa.

Tästä lähtee! Jos ei kiinnosta niin älkää lukeko.

Mä en voi ymmärtää että ruoan laitto voi olla niin hidasta.  Minun 15 minuutissa tekemäni ruoat he tekevät 45 minuutissa.  Heidän valitsemansa ruoat on aivan turhan monimutkaisia eivätkä osaa kehittää mitään erikoista heidän osaamansa 10-15 ruokalajin ulkopuolelta. Tätä ihmettelen sillä he tuijottavat telkkarista tuntikausia ruoka-ohjelmia.  Tämän takia syömme ensi viikolla neljännen kerran kuukauden sisällä tuoreita papuja (kysymättä tekevät ruokavalinnat).

Heillä on jotain ihme fobioita käyttää kodinkoneita tarpeisiinsa. Ovat unohtaneet useita kertoja ruoan hellalle koska eivät käytä (joka kerta uudestaan) opettamaani munakelloa muistuttamaan heitä ruoasta!  Olen myös opettanut kuinka nuo 45 minuutissa tekemänsä ruoat voi tehdä 15 minuutissa kunhan vaan käyttää munakelloa! Ei niin ei!!! Samoin kuulema kodinkoneilla (esim. keittiörobotissa silputut vihannekset) eivät maistu hyviltä, käsipelillä on aina tehtävä.

Ja sitten ollaan niin laiskoja!  Koti siivotaan kerran puolessatoissa viikossa ja lattiat on sen näköiset unohtamatta vessoja. Olen jo pari kertaa joutunut huomauttamaan että VOITAISIKO noi vessat myös siivota.  Allottaa, kuvottaa.  He pesevat pyykkiä koko ajan, ja ripustettuaan makaavat sohvalla kaksi tuntia valittaen kuinka väsyivat! Mitään ei saada aikaiseksi tämän takia.Mutta ulos lähdetään kiertelemään kaupungille useiksi tunneiksi väsymättä.  Joo-o! Ja tietysti jos minä rupean jotain tekemään niin heti ollaan paniikissa estelemassa! Ette kylla anna muuta mahdollisuutta, come on!!

Vauvojen asiat: me ollaan osteltu viime aikoina joitain kankaita joista tehdään sitten petivaatteita vauvoille. Ekaksi käly ja anoppi kävivät ostoksilla ja ostivat aivan hirveän värisiä kankaita joissa oli ihme sarjakuvahahmoja. Sanoin sisälläni vaan “yök” kun katselin niitä mutta kiitin kuitenkin. Seuraavalla kerralla selitin tarkasti mitä haluan ja minkälaisia.  Ostivatkin sitten ihan OK kankaita. Nyt sitten kuulema mun pitäisi ostaa ompelukone että ne saataisiin tehtyä, jotta ei jouduttaisi maksamaan 10 EUR räätälille niiden ompelemisesta. Just joo, osta 200 EUR kone jotta välttäisit 10 EUR:n maksun.  Loogista. Onneksi puhuin ne ympäri ehdottaen että pyrkisivät lainaamaan joltain asukkaalta konetta pariksi päiväksi.

He hehkuttavat joka päivä tuntikausia uuden asuntomme hienoudesta mutta yhä edelleen pyrkivät jotain inhoaminani "kyläläisten tapoja” kotiini tuputtamaan. Esimerkiksi lattialla syöminen, parvekkeella tyynyjen päällä istuminen vaikka varmasti on tuoleja kaikille, keittiössä vanhoista vaatteista tehtyjen rättien käyttäminen pyyhkiessä (vaikka kotona on ostamiani tiskirättejä)  sekä muutenkin heidän mielestään KAIKEN vauvojen kanssa tekemisen tulee tapahtua lattialla (imettäminen, vaipan vaihto, nukkuminen).  Hei haloo! Minkä takia on lasten huone!!  

Heidän mielestään kotiimme tulisi teettää satojen eurojen arvoiset uudet kaapistot ja heittää vanhat mäkeen, koska ovat niin käytännöllisiä.  Mieheni enkä minä emme lämmenneet ajatukselle, koska nykyinen kaapisto on yhtä hyvä kuin ennenkin.

Plus että nyt kun me muutetaan niin heti muuton jälkeen on mieheni serkku tulossa meille kylään. Siitä viikon päästä mieheni isoveli vaimoineen sekä lapsineen tulevat pariksi viikoksi. Sen jälkeen anoppi ja käly lähtevät kotiinsa vähäksi aikaa ja saan rauhan!  Kunpa vaan kestäisin tämän kuukauden!

Huh…helpotti vähän….. 

Kiitos kun jaksoitte lukea! Tämä on vain purkaus enkä odota kenenkään kommentoivan sitä. Mun on vain pakko saada pääni sisällä olevat ärsyttävät asiat ulos jonnekin… :)

Tästä lähtien seuraava postaus on positiivinen ja varmasti anoppi/käly-vapaa :)