keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ala-aste Turkissa osa 2

Taman vuoden flunssakausi on virallisesti korkattu auki. Viime viikolla meidan tyttö oli nuhakuumeessa ja taman viikon poika. Katsotaan tarttuuko meihin muihin ollenkaan.

Viime kirjoituksessa kerroin paamaaraisesti Turkin koulusysteemista. Nyt kerron vahan tarkemmin meidan tilanteestamme.

Esikoulussa lapsemme olivat eri luokilla ja paatimme tehda nain myos ala-asteellekin. Luokkakoot koulussamme ovat noin 35 oppilasta per luokka. Tyttoni luokalla on jopa 38, mutta poikani luokalla vain 29. Ekoja luokkia on jopa 9 kappaletta. Taman takia koulu onkin hyvin suuri oppilasmaaraltaan: aamu-ja iltapaivavuorolaiset yhteenlaskettuna noin 900 oppilasta. Aamuvuorossa klo 7-12 ovat 3. ja 4. luokat, iltapaivavuorossa klo 12-17, 1. ja 2. luokat.

Ensimmaisena vuonna lukuaineita on 5: matematiikka (numeroiden opettelua), turkin kieli (kirjainten opettelua), yhteiskuntaoppia (kayttaytymisen opettelua), musiikkia ja kuvaamataitoa. Joka paiva lukujarjestyksesta löytyy myos leikkitunti seka liikuntaa. Koulukirjat saamme ilmaiseksi valtiolta, mutta monet koulut taman lisaksi kayttavat ylimaaraisia, opetusta tukevia, kirjasarjoja niiden vierella. Meidan koulu tekee nain myös. Saimme kirjasarjan kanssa koululta myos cd-levyja, joiden avulla lapsi voi itse tehda tehtavia tietokoneella, kuunnella musiikkia ja harjoitella kirjoittamista.

Kouluruokailua meillä ei ole vaan jokainen tuo omat evaansa ja juomisensa joka päivä. Koulussa toimii myos pieni kauppa, josta voi ostaa syotavaa ja juotavaa, jos ei kotoa ole tuotu mitään. Kauppaa ei kuitenkaan hirveästi suosita, koska lapset ostavat mieluiten vain karkkia ja muuta epäterveellistä.

Meidan opettajamme ovat kummatkin kokeneita ja hyvin lapsirakkaita. Aiheita mennaan nopeasti eteenpain. Valitettavasti kiireisen aikataulun takia laksyja on ollut todella paljon nain alussa. Yleensa noin 5 ja 6 sivua kirjoittamista ja varitysta. Päivittäin laksyjen tekoon menee parikin tuntia. Taman takia ero esikouluun on todella iso ja huomattavasti rankempaa.

Koulun ulkopuolelle meille on tarjottu myös mahdollisuutta ilmaiseen kansantanssikurssiin koulun tiloissa seka kaupunki myos järjestää lapsille omia kurssejaan talvikauden aikana: voimistelua, shakkia, taidekursseja. Näistä olisi tarkoitus sitten valita sopivaa vastapainoa rankalle koulunkaynnille.

Koulu on alkanut vilkkaasti ja se vie laksyineen koko paivan. Yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää joten monta kertaa viikossa heidän kanssaan juttelenkin. Sairaspaivinakin lasten läksyt olen hakenut koululta, etteivät he jää jälkeen muista. Vanhemmiltakin siis odotetaan todella aktiivista osallistumista koulunkäyntiin. Läksyt ja reppujen sisältö tarkastetaan päivittäin sekä koululta noudetaan unohtuneita vesipulloja ja ruokalaukkuja. Opettajille soitetaan ja kysytään läksyjä.

Tänään meillä on toinen pojan sairaspaiva meneillään. Mutta sekin menee täysin tehtäviä tehdessä. Illalla käyn hakemassa vielä tämän päivän tehtävät,  joten ilta ja huominen aamu meneekin niitä tehdessä.


perjantai 2. lokakuuta 2015

Ala-aste Turkissa

Meidan ihanat lapset aloittivat vihdoin ensimmäisen luokan. Tana vuonna Uhrijuhlan takia koulut alkoivat 2 viikkoa myohemmin kuin tavallista, joka tarkoitti suoranaisesti sita etta nyt ruvetaan kiireella opettelemaan lukemista ja kirjoittamista. Kerron kuitenkin vahan tarkemmin minkalainen koulusysteemi taalla on.
Tassa on meidan koulun kuva ulkoa

Muutaman vuoden ajan pakollinen opintovelvollisuus on ollut 12 vuotta. 4 vuotta ala-astetta, 4 vuotta yla-astetta ja 4 vuotta lukiota. Koulut aloitetaan 6 vuotiaana. Valittavana on yksityisia ja valtion kouluja. Yksityiskouluissa on lukukausimaksut seka muitakin kuluja, mutta koulutusta pidetaan yleensa tasokkaana ja yksilollisempana kuin valtion kouluissa, jossa luokkakoot voi olla yli 40 oppilasta verraten yksityiskoulujen noin 20 oppilaaseen.
Sisäänkäynti

Meidan valintamme on ollut tahan mennessa valtion koulut, niin esikoulu kun nyt ala-astekin. Onneksemme kotimme lahella on hyvatasoinen valtion koulu.

Ilmoittautuminen ala-asteelle tapahtuu nykyaan automaattisesti tietokoneella. Eli lapset automaattisesti kirjautuvat lahimpaan valtion kouluun. Yleensa kesaloman aikana vanhempien tulee vain kayda vahvistamassa lapsen kirjautuminen ja samalla heille tarjotaan mahdollisuus valita luokka tai opettaja, mutta yleensa tiettya maksua vastaan. Ilmaiseksi luokka arvotaan ja on vain onnea kenelle opettajalle paasee. Naihin arvontoihin ei yleensa suositumpia opettajia edes oteta mukaan. Eli raha puhuu naissakin asioissa, vaikka lain mukaan tallainen rahanpyynto on laitonta. Koulut perustelevat tata silla etta rahoja kaytetaan koulun kuluihin. Joka on totta, silla opetusministerioista tulevat avustusmaksut kouluille ovat olleet myohassa tai vähäisiä.



Turkissa opettajat ovat todella tarkeita, heita arvostetaan ja pidetaan aidin ja isan jalkeen tarkeimpina ja vaikutusvaltaisempina henkiloina lasten elamassa. Taman takia etenkin luokanopettajat ovat suurennuslasin alla ilmoittautumista ennen. Monet vanhemmat kyselevat tutuilta ja tuntemattomiltakin mielipiteita kuka on paras opettaja jonka jalkeen tekevat paatoksen siita kenen valitsevat. Monet eivat koe pahana asiana maksaa rahaa siita etta lapsi saa hyvan opettajan ja koulutuksen. Hyvasta luokanopettajasta pidetaan myos vanhempien puolesta hyvaa huolta koko kouluajan: opettajanpaivana lahjoitetaan kultaa, tietokoneita, jopa autoja, riippuen vanhempien tulotasosta. Hyvat opettajat osaavat myos opettaa seka pitavat huolta oppilaistaan kuin he olisivat hanen omiaan.

Meilla vasta alkoi tama taival. Seuraavassa postauksessa kerron meidan ensimmaisen viikon tunnelmista. Minkalaiset opettajat meilla on? Minkalaiset koulukirjat ja laksyt? Mita odotetaan ensimmaiselta luokalta?