Reilusti yli kolmekymppiset vanhemmat ja kaksi ekaluokkalaista monikulttuurisessa kodissa Turkin rannikolla. Ei turisteja vaan aitoa turkkilais-suomalaista elämää Mersinissä. Since 2005.
perjantai 18. joulukuuta 2015
Koululaiselämää
Ala-asteella ollaan viihdytty enemmän ja vähemmän jo 3 kuukautta. Luku-ja kirjoitusharjoitukset pyörivät täyttä häkää ja me perheenä olemme oppineet lisää Turkin kouluelämästä.
Omaan suomalaiseen lapsuuteni verrattuna koululaisena olo Turkissa on todella erilaista. Kuten jo aikaisemmin kerroin, arki on todella koulupainotteista jo alusta lähtien koulutehtävien ja koulunkäynnin takia. Vapaa-aikaa ei lapsilla arkisin hirveästi ole, joka voikin olla hyvä asia koska eipä tarvitse rajoittaa telkkarin tai tietokoneen käyttöä pahemmin. Hyvänä asiana on myös se että lapset eivät edes hakeudu entiseen tapaansa telkkarin ääreen vaan haluavat tehdä jotain muuta kuten piirtää tai pelata. Tästä iso plussa. Perjantai-illat olen tehnyt läksyvapaiksi, niitä ei edes katsota silloin. Tänään meillä oli yhteinen perheen leffailta.
Mutta paljon negatiivistäkin ollaan koettu. Näemmä koululla on kakkosluokkalaisista koostuva jengi joka käy välitunneilla pelottelemassa ykkösluokkalaisia. Pari viikkoa sitten he olivat hakanneet poikani kaverin välitunnilla ulkona. Poikaparka kertoi vasta koulun jälkeen. Seuraavaksi tämä jengi siirtyi tyttöni luokkaa pelottelemaan. Opettajille on mainittu asiasta useasti ja he onneksi pitävät silmällä näitä terroristejä. Ovat kuulema tuttuja tapauksia.
Asian tiimoilta olemme opettajien lisäksi informoineet pihalla työskentelevää vartijaa, joka neuvoikin että lapset leikkisivät hänen vierellään välitunneilla. Jos uusia tapauksia tulee olen valmis menemään rehtorille. Siihen asti me ollaan opetettu kummallekin lapselle itsepuolustustaitoja ja joka päivä kouluun mennessä muistutan ettei kukaan saa sanoa teille mitään pahaa ja jos joku teitä lyö, lyökää heti takaisin. Tää on vähän kuin nyrkkeilijän valmistamista otteluun :) onnekseni kumpikaan lapsi ei ole kohdannut mitään isompaa, vielä. Mutta olen varmasti kuin leijonaemo jos jotain tapahtuu. Itse omaan koulukiusaustaustan, joten en todellakaan anna lapseni joutua siihen helvettiin kuin minä.
Toinen negatiivinen asia on pari-kolme viikkoa kestänyt tyttöni haluttomuus lähteä kouluun. Haluttomuuden lisäksi hän on valittanut vatsaansa, jota kuulema sattuu koulussa. Kuitenkaan muita oireita ei ole. Kävimme lääkärilläkin joka tutki tytön huolella mutta ei löytänyt mitään vikaa. Kuulema on normaalia ja johtuu jännityksestä sekä vatsan toiminnasta. Olen samaa mieltä. Kuitenkin melkein päivittäin tyttö itkeskelee ettei halua mennä. Viikonloppua kohden tämä itku loppui ja tyttö innolla lähti kouluun. Tein tällä viikolla kannustavan tarrapalkintotaulun, jonka palkintona on se, että voi ostaa jotain haluamaansa kirjakaupasta perjantaisin. Tämä viikko menikin siis paremmin tällä tekniikalla.
Kaikkein positiivisempana asiana koko koulunkäynnissä on ollut tyttöni opettaja. Hän kävi viikko sitten meillä vierailulla hieman auttaakseen tyttöni tilannetta ja viihtyikin useita tunteja meidän kanssamme. Muutenkin hän on ollut aivan mahtavan äidillinen ja auttava tytön suhteen joka tilanteessa, vaikka luokassa on 38 muutakin oppilasta. Koulussa on myös ihana kuraattori jolta saimme paljon tukea tällä viikolla. Tytölleni hänestä tuli ystävä jolle voi käydä kertomassa koulussa tuntuvat ja tapahtuneet huonot asiat. Siis ihan mahtavaa. Hänkin pitää hyvin yhteyttä kaikesta mitä tyttöni on tehnyt ja kertonut. Täysiä ammattilaisia.
Viime viikolla olin jo menettää toivoni koulun suhteen mutta tämä viikko toi taas niin paljon onnea ja lämpöä sydämeeni kun tyttöni innostuikin uudestaan koulusta ja poikani nauttii muutenkin. Ehkä tästä vielä kiva kouluvuosi saadaan aikaiseksi :)
Mulla alkaa ensi viikolla vanhemmuus-koulutus 0-18 vuotiaiden lasten kasvattamisesta. Se on ilmaista ja koulu järjestää sen tiloissaan. Kerran viikossa 14 viikon ajan tulee olemaan 2,5 tunnin luentoja eri aihealueista 30 hengen ryhmille. Kurssin päätyttyä saan diplomin että olen koulutettu vanhempi :D
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Arki
Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet todella kiireiset. Koulujen aloitus toi mukanaan yllattavan hektisyyden, koska koulun lisaksi kotitehtävät ovat muodostuneet suureksi ajanvietteeksi. Etenkin viikonloppuisin kotitehtavissa menee helposti pari-kolme tuntia paivassa. Kerronpa tarkemmin mita meidan arkeen kuuluu.
Maanantai on yleensa viikon kiireisin päivä. Heraamme säännöllisesti joka päivä klo 7 ja ensimmaiseksi syömme aamupalan koko perheen kera. Tämän jälkeen mieheni lähtee töihin ja me aloitamme kotitehtavarumban, joka kestää yleensä tunnin. Sen jälkeen lapsilla yleensä on noin tunnin verran omaa leikkiaikaa ennen kuin kouluun pitäisi lähteä. Tana aikana yleensä siistin kodin, silitan kouluvaatteet ja valmistelen lasten eväät seka lounaan. Tuntia ennen kouluunlahtoa lapset syövät jotain, vaihtavat vaatteet ja laittavat reppunsa valmiiksi. Koulu alkaa klo 12 joten meidän pitää olla siellä sitä aikaisemmin, koska yleensä aamuisin koulun rehtori tai avustajat puhuvat jotain. Koulunalku on myos oiva aika vaihtaa muutama sana opettajien kanssa.
Kun lapset ovat koulussa, minä menen hedelma-vihannesmarkkinoille, jotka pidetään joka maanantai kodin lähellä. Markkinoiden jälkeen kayn viela lahikaupassa ostamassa viikon tarpeet. Sielta kotiin lepaamaan ja tekemaan viikonlopulta jaaneita kotitoita. Mieheni tulee kotiin klo 16, jonka jälkeen yleensä rupean valmistamaan iltaruokaa. Lapsia lahden hakemaan vahan ennen klo 17. Kun lapset tulevat kotiin, syomme illallisen jonka jalkeen kaymme lapi kotitehtavia. Yleensä tunnin verran. Sen jalkeen tunti telkkua lapsille, aidille sohvalla lohoilya ja klo 20.30 on nukkumaanmenoaika. Itsekin nukahdan 22 aikoihin, jotta jaksan herata aamulla. Öisin kuitenkin pari kertaa tulee herattya lasten takia, joten mulle hyvat younet on tarkeita.
Tiistai on minun ja mieheni yhteinen päivä. Miehellani on vain 2 tuntia koulua aamulla. Lapsilla on tiistaisin ja torstaisin kansantanssitunti koululla ennen normaalia opetusta, joten niinä aamuina meidän pitää olla koululla jo klo 10.30. Tunnilta lapset jatkavat normaaliin koulupäivään. Me lähdemme mieheni kanssa kaupoille tai tekemään jotain lapsivapaata ohjelmaa, kuten vaikka käymme kävelyllä. Ilta menee muuten normaalin kaavan mukaan kotitehtäviä tehdessä.
Loppuviikolla kiireet helpottavatkin ja mulle jaa enemman omaa aikaa. Viimeiset pari viikkoa olen käyttänyt vapaan ajan kodin kaappien siivomiseen, askarteluun ja kahden vitriinin maalaamiseen. Viime viikolla juhlimme lasten 6 vuotissyntymapaivia; ensimmaiseksi perheen kesken ja eilen ensimmäistä kertaa lasten kaverien kanssa. Vilinää ja vilskettä riitti, koska vieraita oli yli 20 joista yli puolet alle 6 vuotiaita :)
Muutenkin viikonloppuisin yritämme olla rennommin eli lasten ehdoilla ulkoilemme tai olemme puistossa. Leffaillat ovat myös muodostuneet yhdeksi viikkorutiiniksi, joka on kivaa perheen yhteistä aikaa.
Seuraavassa postauksessa kerron lisää kouluelämästä.
Maanantai on yleensa viikon kiireisin päivä. Heraamme säännöllisesti joka päivä klo 7 ja ensimmaiseksi syömme aamupalan koko perheen kera. Tämän jälkeen mieheni lähtee töihin ja me aloitamme kotitehtavarumban, joka kestää yleensä tunnin. Sen jälkeen lapsilla yleensä on noin tunnin verran omaa leikkiaikaa ennen kuin kouluun pitäisi lähteä. Tana aikana yleensä siistin kodin, silitan kouluvaatteet ja valmistelen lasten eväät seka lounaan. Tuntia ennen kouluunlahtoa lapset syövät jotain, vaihtavat vaatteet ja laittavat reppunsa valmiiksi. Koulu alkaa klo 12 joten meidän pitää olla siellä sitä aikaisemmin, koska yleensä aamuisin koulun rehtori tai avustajat puhuvat jotain. Koulunalku on myos oiva aika vaihtaa muutama sana opettajien kanssa.
Kun lapset ovat koulussa, minä menen hedelma-vihannesmarkkinoille, jotka pidetään joka maanantai kodin lähellä. Markkinoiden jälkeen kayn viela lahikaupassa ostamassa viikon tarpeet. Sielta kotiin lepaamaan ja tekemaan viikonlopulta jaaneita kotitoita. Mieheni tulee kotiin klo 16, jonka jälkeen yleensä rupean valmistamaan iltaruokaa. Lapsia lahden hakemaan vahan ennen klo 17. Kun lapset tulevat kotiin, syomme illallisen jonka jalkeen kaymme lapi kotitehtavia. Yleensä tunnin verran. Sen jalkeen tunti telkkua lapsille, aidille sohvalla lohoilya ja klo 20.30 on nukkumaanmenoaika. Itsekin nukahdan 22 aikoihin, jotta jaksan herata aamulla. Öisin kuitenkin pari kertaa tulee herattya lasten takia, joten mulle hyvat younet on tarkeita.
Tiistai on minun ja mieheni yhteinen päivä. Miehellani on vain 2 tuntia koulua aamulla. Lapsilla on tiistaisin ja torstaisin kansantanssitunti koululla ennen normaalia opetusta, joten niinä aamuina meidän pitää olla koululla jo klo 10.30. Tunnilta lapset jatkavat normaaliin koulupäivään. Me lähdemme mieheni kanssa kaupoille tai tekemään jotain lapsivapaata ohjelmaa, kuten vaikka käymme kävelyllä. Ilta menee muuten normaalin kaavan mukaan kotitehtäviä tehdessä.
Loppuviikolla kiireet helpottavatkin ja mulle jaa enemman omaa aikaa. Viimeiset pari viikkoa olen käyttänyt vapaan ajan kodin kaappien siivomiseen, askarteluun ja kahden vitriinin maalaamiseen. Viime viikolla juhlimme lasten 6 vuotissyntymapaivia; ensimmaiseksi perheen kesken ja eilen ensimmäistä kertaa lasten kaverien kanssa. Vilinää ja vilskettä riitti, koska vieraita oli yli 20 joista yli puolet alle 6 vuotiaita :)
Muutenkin viikonloppuisin yritämme olla rennommin eli lasten ehdoilla ulkoilemme tai olemme puistossa. Leffaillat ovat myös muodostuneet yhdeksi viikkorutiiniksi, joka on kivaa perheen yhteistä aikaa.
Seuraavassa postauksessa kerron lisää kouluelämästä.
perjantai 13. marraskuuta 2015
Mita Turkissa elamiseen vaaditaan?
Silloin tällöin netissä tulee vastaan kyselyjä minkälaista asuminen on Turkissa. Yleensä kyselijä on suunnittelemassa muuttoa Turkkiin ja on luonnollisesti kiinnostunut minkälainen haaste se tulee olemaan.
Mietinkin, 10 vuotta täällä asuneena, mitä neuvoja antaisin nykyisillä tiedoillani ja kokemuksillani.
Turkin muuttoonhan vaikuttaa paljon se, minnepäin Turkkia on muuttamassa sillä elämä tässä valtavassa maassa on todella erilaista eri puolilla. Muutin itse Istanbuliin 24-vuotiaana, joten ensimmäinen neuvoni onkin että jos tänne haluatte muuttaa ja haluatte elämänne juurtuvan tänne: muuta nuorena. Nuorena jaksaa vielä kaikki ne uudet asiat, olla avomielisempi ja rohkea. Vuosien mittaan uuteen elämään ja kulttuuriin kasvaa eikä se enää tunnu oudolta. Nyt 10 vuoden jälkeen en koe edes muuttoa Suomeen mahdolliselta, koska joutuisin jättämään kaikki turkkilaisen elämäni hyvät asiat tänne. Eikö monet epäröivät ajattele juuri samoin Suomesta?!
Suosittelen myös ennen muuttoa pientä koeaikaa, jolloin asuisitte vaikka 2-3 kuukautta täällä mahdollisimman normaalia turkkilaista elämää. Ei siis hotellissa valmiiden pöytien äärellä. Tällöin hieman jo se ensihuuma laantuu ja pystyy näkemään myös elämää ilman turistilaseja. Monet ennakkoluulot ja haaveet yleensä tässä vaiheessa murentuvat.
Turkissa asuminen vaatii vahvaa luonnetta: suomalaista sisua, uteliaisuutta, kekseliäisyyttä ihan arkisissakin tilanteissa ja avoimuutta uusia elämäntapoja kohtaan. Turkkilaiset ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia. Kotona istuvia, ujoja turkkilaisia en montaa tunne. Sinun pitää olla valmis itse solmimaan sosiaaliset suhteet muiden turkkilaisten kanssa ja tekemään työtä niiden eteen. Silloin tällöin kotona kahvittelu, soittelu tai vastavierailujen teko on normaalia ystäväkulttuuria vähän tuntemattomien ystävienkin välillä joka näkyy myös työkulttuurissa työsuhteita hoidettaessa. Turkkilaiset tykkäävät hoitaa asioita kasvokkain teekupin äärellä tai syöden. Tämän takia tiukan luonteen lisäksi tarvitaan kielitaitoa. Turkkilaisten englanninkielen taito on parantunut 10 vuodessa mutta edelleen harva sitä puhuu. Turkin kielen nopea opiskelu ja sen käyttäminen on tärkeä avain koko kulttuuriin. Turkkilaiset ovat todella onnellisia ja avuliaita jos vastapuoli yrittää turkiksi puhua, vaikka kielitaito olisi huonokin. Muistan itse ensimmäiset kerrat kun kieltä käytin: käänsin ostoslistat turkiksi ja lähdin sitten lähimarkettiin pyytämään niitä tuotteita myyjältä. Hyvin selvisi ja samalla opin uusiakin sanoja.
Turkin työkulttuuri on rankkaa. Töitä tehdään pienellä palkalla pitkiä tunteja. Yleensä ainoastaan sunnuntai on täysin vapaa. Edes lomapyhät eivät ole taattuja vapaapäiviä missään muussa kun pankeissa ja valtion viroissa. Jos suunnittelet työntekoa täällä tarvitset ensimmäiseksi työluvan jota kovin moni työnantaja ei ole valmis hakemaan. Ainoastaan isommat yritykset voivat siihen rumbaan ryhtyä. Tein itse työtä 3 vuotta ilman lupaa, mutta jos olisin jäänyt kiinni olisi tiedossa ollut karkoitus ja maahantulokielto. Jos sinulla on Turkin kansalaisuus (voi hakea 3 vuoden avioliiton jälkeen), voit tehdä töitä vapaasti samoin etuuksin kuin muutkin turkkilaiset. Oleskelulupa on myös ehdoton asia jos haluat asua täällä pitempään. Eurooppalaiset ovat täällä haluttua kamaa. Heidän taitonsa, tietonsa ja luonteensa ovat valttia työmarkkinoilla. Etenkin turismissa sekä kouluissa on pulaa kielotaitoisista. Samoin Turkin paisuvan ulkomaan kaupankäynnin takia vienti/tuonti- ja tulliyritykset etsivät ulkomaalaisia.
Jos et itse ajattele tekeväsi työtä mutta puolisosi tekee, niin sitten näet vähän tylsemmän puolen täälläelämisestä. Pitkien työpäivien takia joudut olemaan paljon yksin ja hoitamaan kodin asioita. Turkkilaiset naiset ovat myös tottuneet tekemään kotona paljon kotitöitä, jopa siinä määrin että meistä se voi tuntua liioittelulta. Tarviiko sitä olkkarin matto nyt joka päivä tuulettaa? Koti pidetään järjestyksessä ja siisteys on tärkeää. Käsintehty on myös vakiokäsite kaikessa. Ruoat, jogurtit, säilykkeet, hillot tehdään itse. Jotkut myös tekevät tomaatti - ja paprikatahnatkin itse. Vieraille tarjotaan aina itsetehtyjä suupaloja. Vain työssäkäynti on vapauttava "tekosyy" ostaa valmista. Turkkilaiset naiset ovat myös hyvin uteliaita, joten he varmasti utelevat kaikki tiedot elämästäsi hyvinkin nopeasti. Itse he ovat myös valmiita kertomaan saman omastaan.
Turkissa myöskään valitettavasti kukaan ei tule koskaan sanomaan sinulle mitään vaan sinun tulee ottaa selvää kaikesta itse. Jopa henkilökohtaisesti paikan päältä. Tälläiset asiat ovat esimerkiksi lupa-asiat ja maksut. Nämä voivat viedä ison osan päivästä. Muut mahdollisuudet ajankäytön suhteen on täysin rajatut kaupungin mahdollisuuksiin. Täällä Mersinissä on rantojen lisäksi hyvä pyöräily sekä kävelytie, kuntopuistoja, pelikenttiä sekä paljon kuntosaleja. Kulttuuritarjontaalkin löytyy, samoin erilaisia kursseja kädentaidoista pilatekseen. Suurin osa näistä on ilmaisia.
Ja tärkein tekijä täällä asumisen onnistumiseen on raha. Täällä ei valitettavasti voi elää kovin mukavaa elämää ilman tiettyä peruspalkkaa, joka on esim mielestäni minimissään 2000 liiraa kuussa. Sillä kattaisi vuokran, sähkön ja veden sekä ruokakustannukset ja ylimääräistäkin voisi vielä jäädä. Riippuu tietenkin kaupungin yleisestä hintatasosta. Kaikki raha tämän päälle olisi mukavuuden lisäämistä. Täällä ei kodit ole talvisin lämmittettyjä vaan lämmitys hoidetaan talouskohtaisesti joko maakaasulla, puuhellalla tai sähköllä. Tämä tuo aina piikin talven laskuihin.
Lasten koulunkäynnistä olenkin jo aikaisemmissa postauksissa kertonut sekä kerron lisää tulevaisuudessa.
Täällä eläminen vaatii siis paljon. Ei ole helppo muuttaa tänne Suomen kaltaisesta hyvinvointivaltiosta jossa valtio ajattelee kaiken sinun puolestasi. Voisi sanoa etta täällä asiat ovat jopa toisinpåin :) kaikesta huolimatta täällä elämisen hyviä puoliakin on paljon. Näitä ovat ilmasto, ruoka, ihmiset, sosiaalisuus ja perhekulttuuri, elämänlaatu (jos rahaa on tarpeeksi) ja terveydenhuolto (parempaa kuin Suomessa). Turkki on kokoajan kehittyvä maa jossa monet asiat ovat muutoksen kourissa. Täällä enemmistö väestöstä on nuoria, joten maa on dynaaminen. Yrittäjyys kukoistaa ja mahdollisuudet onnistua ja rikastua työtä tekemällä ovat Suomea paremmat.
En ole katunut tänne muuttoani päivääkään. Turkki on muuttanut minua ihmisenä suunnattomasti näiden 10 vuoden ajan.
lauantai 7. marraskuuta 2015
Turkin vaalit
Viikko sitten kaytiin uusintakierros Turkin eduskuntavaaleissa, joissa valtapuolue vei voiton murskaavalla 49,5 %:n määrällä. Johtuen hyvin negatiivisesta Turkki-uutisoinnista ympäri Eurooppaa, ovat eurooppalaiset olleet ymmällään tästä voitosta. Täällä asuvana, voin ymmärtää voiton hyvin.
Viime vaaleissa nähtiin että Turkissa on noin 10 prosenttiyksikön verran liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät ole mihinkään puolueeseen kiinnittyneitä. Tämä 10 prosenttia sanoi viime vaaleissa AKPlle ei, äänestäen paaosin kurdipuolue hdpta ja kansallispuolue mhpta. Akp ei siis saanut enemmistöä vaan joutui keskustelemaan koalisiosta muiden puolueiden kanssa. Tämä oli myös opposition testausta, miten he olisivat valmiita toimimaan. Neuvotteluissa tuli selväksi jo heti että mhp ei tule olemaan missään tekemisissä kurdipuolueen kanssa. Heille sanottiin ei, samoin akplle. Chp listasi ehtoja, joilla suostuisi hallitukseen akpn kanssa joille akp sanoi ei. Yksi suurimmista ehdoista oli korruptiosta syytettyjen entisten ministerien tuomitseminen, johon akp sanoi ei, koska heidän mielestään korruptiota ei ole ollut. Tässä hätäkässä mhp riitaantui oman jäsenensä, puolueen perustajan pojan, kanssa koska hän julkisesti kannatti yhteistyötä akpn kanssa. Hänestä tehtiin ministeri, mhp poisti hänet puolueestaan ja hänestä tuli akpn puoluejäsen.
Jotta ymmärretään voittoa, täytyy meidän ymmärtää turkkilaisia äänestäjiä. Turkkilaiset pitävät karismaattisista, voimakkaista johtajista. Erdoğan on ehdottomasti yksi Turkin historian suurimmista johtajista, joka toi talouskriisissä, koyhyydessä ja epätasaarvossa elänneen Turkin uuteen loistoonsa. Taloutta parannettiin. Terveydenhuolto, sosiaaliturva ja koulutus läpikävivät suuria muutoksia. Kurdien asemaa parannettiin ja ennen halveksittujen uskonnollisten turkkilaisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa laajennettiin (esim. huivipäisten pääsy valtion virastoihin töihin ja kouluihin opiskelemaan). Maan yleinen infrastruktuuri vietiin 2000-luvulle. Maan köyhimmillekin tarjottiin ne samat mahdollisuudet joista nauttivat 90-luvun rikkaat, valtaa pitävät, elitistit. Vaikka viimeisinä vuosina ollaan menty taloudessa sekä yleisessä demokratiassa takaisinpäin, on mielestäni nykyinen valtapuolueen kannatus kiitosta juuri näistä reformeista.
Turkkilaiset eivät helposti unohda, hyviä ja huonoja asioita. He eivät myös ole tyhmiä. He osaavat lukea politiikkaa hyvin. Vaikka valtion kanavat ovat akpn kannalla, Turkista löytyy myös paljon opposition tv-kanavia, internet-sivuja, facebook-sivustoja sekä sanomalehtiä. Kanavia ja lehtiä, jotka aikoina ennen akpta, olisi laillisesti suljettu. Pidänkin akpta kapinointina entisaikojen kemalismia ja sekularismia painottaneita hallituksia vastaan. Monet turkkilaiset ovat kyllästyneitä valtion aikaisempiin pyrkimyksiin tuoda omaa elämäntapaansa lähellä oleva eurooppalainen kulttuuri tänne ns. normikulttuurina kaikille. He eivät ole koskaan löytäneet itseään siitä. Euroopassa muutenkin on aina pidetty turkkilaisia kakkosluokan ihmisinä, miksi heitä pitäisi ihannoida? Ovatko he tyytyväisiä akphen? En usko. Onko heillä muita vaihtoehtoja? Ei oikein.
Miksi? Oppositiossa on sosiaalidemokraattinen chp, kansallispuolue mhp ja kurdipuolue hdp jolla on ollut tunnetusti suhde terroristijärjestö pkkhon. Hdp sai viime vaaleissa yllätysmäärän ääniä etenkin akpta kannattaneilta kurdeilta sekä nuorisolta, jota kiehtoi puolueen vapaamielisempi puolueohjelma vähemmistöjä kohtaan. Vaalien jälkeiset taistelut hdpn johtamissa kaupungeissa pkkn ja valtion välillä kuitenkin pelästyttivät nämä uudet äänet takaisin akplle. Eräässä näistä kaupungeista hdpläinen kaupunginjohtaja sanoi johtavansa sisällissotaa turkin valtiota vastaan. Turkin joukot tyhjensivät kaupungin terroristeistä ja pidättivät kaupunginjohtajan. Turvallisuus ja terrorismi ovat edelleen suuria ongelmia täällä. Niin akp kuin hdpkin käyttävät sitä hyväkseen politiikassaan.
Entäs sitten chp? He ovat Ataturkin perustama puolue, jotka ovat viimeisiä kemalismin edustajia. Vaikka akpn aikana heidän politiikkansa on pehmentynyt ja lähentynyt myös uskonnollisia, ei heitä olla koskaan nähty vastukseksi akplle. He ovat olleet kykenemättömiä tuomaan uudistuksia puolueen sisälle epäonnistuneiden vaalitulosten jälkeen. Eikä kilicdaroglua pidetä vaikuttavana johtajaehdokkaana, sillä hänen vaalilupauksensa ovat olleet löysiä eikä tosissaan otettavia. Heidän politiikkansa on täysin keskittynyt valtapuolueen virheisiin ja lupauksiin että me emme tee niin. Kun akplla on näkymys vahvasta Turkista vuonna 2023, ei chpllä ole mitään näkymää. Chp edelleen palvelee omaa puoluekantaansa. He lupaavat sananvapautta, ihmisoikeuksia, palkankorotuksia ja hyvää koulutusta. Asioita joka ei koske monenkaan turkkilaisen elämää. Palkankorotuksia lupasivat kaikki puolueet. Koulutuksen parantamista varten heillä ei oikein tuntunut olevan mitään vankkaa, toimivaa ohjelmaa. Oikeuslaitoksen puolueettomuus ja sananvapaus ovat asioita joita ei ole koskaan Turkissa ollutkaan. Jokainen hallitus käytti mediaa ja oikeuslaitosta hyväkseen omien näkemyksiensä tukemiseksi. Jopa erdogan joutui vankilaan luettuaan uskonnollisen runon. Näitä aikoja eivät turkkilaiset, etenkin akpn kannattajat, ole unohtaneet. Heille sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat vain sanahelinää. Näinä 12 vuotena opposition kannattajat ovat laajasti haukkuneet akpn kannattajia tyhmiksi, joka ei ole hyvä keino tuoda uusia ääniä altavastaajalle. Oppositio nähdään siis suurena riskinä, jota ei Turkilla ole varaa ottaa.
Nyt varmaan kaikki jo ajattelevat että entäs akp ja erdogan jota kaikki vihaavat? Kyllä, täällä suurin osa akpn kannattajista rakastaa erdogania mutta iso osa ei. Akp ei kuitenkaan ole pelkkä erdogan, vaan puolueen sisällä on myös hyviä, maltillisia politiikkoja paljon. Valitettavasti erdogan pitää ohjia käsissään vahvasti. Presidenttia inhotaan mutta vaaleissa ei muuta vaihtoehtoakaan ole. Valinta onkin kuka on näistä huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Ja pelottavaa onkin ajatella tulevaisuutta valtapuolueen käsissä, mutta kunnioitan turkin kansan tahtoa ja uskon myös siihen että he osaavat sanoa vaaliuurnilla ei, kuin tarvetta on.
Miten erdogan kayttaa tata hyvaksi tulevaisuudessa kuten esim presidentin vallan laajentamisessa, jaa nahtavaksi. Luulen etta akpn kannattajat eivat halua laajennusta tarpeeksi paljon, jolloin kansanaanestys olisi epamieluisin vaihtoehto. Yhteistyo perustuslain muuttamiseksi ilman kansanaanestysta nayttaa talla hetkella mahdolliselta ainoastaan hdpn kanssa, jolla on omat vaatimuksensa kurdien oikeuksista seka autonomiasta ita-Turkkiin. Naita on hyvin vaikeaa hyvaksya.
P.S Nämä kaikki ovat omia mielipiteitani ja kunnioitan muitakin nakemyksia.
Viime vaaleissa nähtiin että Turkissa on noin 10 prosenttiyksikön verran liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät ole mihinkään puolueeseen kiinnittyneitä. Tämä 10 prosenttia sanoi viime vaaleissa AKPlle ei, äänestäen paaosin kurdipuolue hdpta ja kansallispuolue mhpta. Akp ei siis saanut enemmistöä vaan joutui keskustelemaan koalisiosta muiden puolueiden kanssa. Tämä oli myös opposition testausta, miten he olisivat valmiita toimimaan. Neuvotteluissa tuli selväksi jo heti että mhp ei tule olemaan missään tekemisissä kurdipuolueen kanssa. Heille sanottiin ei, samoin akplle. Chp listasi ehtoja, joilla suostuisi hallitukseen akpn kanssa joille akp sanoi ei. Yksi suurimmista ehdoista oli korruptiosta syytettyjen entisten ministerien tuomitseminen, johon akp sanoi ei, koska heidän mielestään korruptiota ei ole ollut. Tässä hätäkässä mhp riitaantui oman jäsenensä, puolueen perustajan pojan, kanssa koska hän julkisesti kannatti yhteistyötä akpn kanssa. Hänestä tehtiin ministeri, mhp poisti hänet puolueestaan ja hänestä tuli akpn puoluejäsen.
Jotta ymmärretään voittoa, täytyy meidän ymmärtää turkkilaisia äänestäjiä. Turkkilaiset pitävät karismaattisista, voimakkaista johtajista. Erdoğan on ehdottomasti yksi Turkin historian suurimmista johtajista, joka toi talouskriisissä, koyhyydessä ja epätasaarvossa elänneen Turkin uuteen loistoonsa. Taloutta parannettiin. Terveydenhuolto, sosiaaliturva ja koulutus läpikävivät suuria muutoksia. Kurdien asemaa parannettiin ja ennen halveksittujen uskonnollisten turkkilaisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa laajennettiin (esim. huivipäisten pääsy valtion virastoihin töihin ja kouluihin opiskelemaan). Maan yleinen infrastruktuuri vietiin 2000-luvulle. Maan köyhimmillekin tarjottiin ne samat mahdollisuudet joista nauttivat 90-luvun rikkaat, valtaa pitävät, elitistit. Vaikka viimeisinä vuosina ollaan menty taloudessa sekä yleisessä demokratiassa takaisinpäin, on mielestäni nykyinen valtapuolueen kannatus kiitosta juuri näistä reformeista.
Turkkilaiset eivät helposti unohda, hyviä ja huonoja asioita. He eivät myös ole tyhmiä. He osaavat lukea politiikkaa hyvin. Vaikka valtion kanavat ovat akpn kannalla, Turkista löytyy myös paljon opposition tv-kanavia, internet-sivuja, facebook-sivustoja sekä sanomalehtiä. Kanavia ja lehtiä, jotka aikoina ennen akpta, olisi laillisesti suljettu. Pidänkin akpta kapinointina entisaikojen kemalismia ja sekularismia painottaneita hallituksia vastaan. Monet turkkilaiset ovat kyllästyneitä valtion aikaisempiin pyrkimyksiin tuoda omaa elämäntapaansa lähellä oleva eurooppalainen kulttuuri tänne ns. normikulttuurina kaikille. He eivät ole koskaan löytäneet itseään siitä. Euroopassa muutenkin on aina pidetty turkkilaisia kakkosluokan ihmisinä, miksi heitä pitäisi ihannoida? Ovatko he tyytyväisiä akphen? En usko. Onko heillä muita vaihtoehtoja? Ei oikein.
Miksi? Oppositiossa on sosiaalidemokraattinen chp, kansallispuolue mhp ja kurdipuolue hdp jolla on ollut tunnetusti suhde terroristijärjestö pkkhon. Hdp sai viime vaaleissa yllätysmäärän ääniä etenkin akpta kannattaneilta kurdeilta sekä nuorisolta, jota kiehtoi puolueen vapaamielisempi puolueohjelma vähemmistöjä kohtaan. Vaalien jälkeiset taistelut hdpn johtamissa kaupungeissa pkkn ja valtion välillä kuitenkin pelästyttivät nämä uudet äänet takaisin akplle. Eräässä näistä kaupungeista hdpläinen kaupunginjohtaja sanoi johtavansa sisällissotaa turkin valtiota vastaan. Turkin joukot tyhjensivät kaupungin terroristeistä ja pidättivät kaupunginjohtajan. Turvallisuus ja terrorismi ovat edelleen suuria ongelmia täällä. Niin akp kuin hdpkin käyttävät sitä hyväkseen politiikassaan.
Entäs sitten chp? He ovat Ataturkin perustama puolue, jotka ovat viimeisiä kemalismin edustajia. Vaikka akpn aikana heidän politiikkansa on pehmentynyt ja lähentynyt myös uskonnollisia, ei heitä olla koskaan nähty vastukseksi akplle. He ovat olleet kykenemättömiä tuomaan uudistuksia puolueen sisälle epäonnistuneiden vaalitulosten jälkeen. Eikä kilicdaroglua pidetä vaikuttavana johtajaehdokkaana, sillä hänen vaalilupauksensa ovat olleet löysiä eikä tosissaan otettavia. Heidän politiikkansa on täysin keskittynyt valtapuolueen virheisiin ja lupauksiin että me emme tee niin. Kun akplla on näkymys vahvasta Turkista vuonna 2023, ei chpllä ole mitään näkymää. Chp edelleen palvelee omaa puoluekantaansa. He lupaavat sananvapautta, ihmisoikeuksia, palkankorotuksia ja hyvää koulutusta. Asioita joka ei koske monenkaan turkkilaisen elämää. Palkankorotuksia lupasivat kaikki puolueet. Koulutuksen parantamista varten heillä ei oikein tuntunut olevan mitään vankkaa, toimivaa ohjelmaa. Oikeuslaitoksen puolueettomuus ja sananvapaus ovat asioita joita ei ole koskaan Turkissa ollutkaan. Jokainen hallitus käytti mediaa ja oikeuslaitosta hyväkseen omien näkemyksiensä tukemiseksi. Jopa erdogan joutui vankilaan luettuaan uskonnollisen runon. Näitä aikoja eivät turkkilaiset, etenkin akpn kannattajat, ole unohtaneet. Heille sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat vain sanahelinää. Näinä 12 vuotena opposition kannattajat ovat laajasti haukkuneet akpn kannattajia tyhmiksi, joka ei ole hyvä keino tuoda uusia ääniä altavastaajalle. Oppositio nähdään siis suurena riskinä, jota ei Turkilla ole varaa ottaa.
Nyt varmaan kaikki jo ajattelevat että entäs akp ja erdogan jota kaikki vihaavat? Kyllä, täällä suurin osa akpn kannattajista rakastaa erdogania mutta iso osa ei. Akp ei kuitenkaan ole pelkkä erdogan, vaan puolueen sisällä on myös hyviä, maltillisia politiikkoja paljon. Valitettavasti erdogan pitää ohjia käsissään vahvasti. Presidenttia inhotaan mutta vaaleissa ei muuta vaihtoehtoakaan ole. Valinta onkin kuka on näistä huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Ja pelottavaa onkin ajatella tulevaisuutta valtapuolueen käsissä, mutta kunnioitan turkin kansan tahtoa ja uskon myös siihen että he osaavat sanoa vaaliuurnilla ei, kuin tarvetta on.
Miten erdogan kayttaa tata hyvaksi tulevaisuudessa kuten esim presidentin vallan laajentamisessa, jaa nahtavaksi. Luulen etta akpn kannattajat eivat halua laajennusta tarpeeksi paljon, jolloin kansanaanestys olisi epamieluisin vaihtoehto. Yhteistyo perustuslain muuttamiseksi ilman kansanaanestysta nayttaa talla hetkella mahdolliselta ainoastaan hdpn kanssa, jolla on omat vaatimuksensa kurdien oikeuksista seka autonomiasta ita-Turkkiin. Naita on hyvin vaikeaa hyvaksya.
P.S Nämä kaikki ovat omia mielipiteitani ja kunnioitan muitakin nakemyksia.
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Ala-aste Turkissa osa 2
Taman vuoden flunssakausi on virallisesti korkattu auki. Viime viikolla meidan tyttö oli nuhakuumeessa ja taman viikon poika. Katsotaan tarttuuko meihin muihin ollenkaan.
Viime kirjoituksessa kerroin paamaaraisesti Turkin koulusysteemista. Nyt kerron vahan tarkemmin meidan tilanteestamme.
Esikoulussa lapsemme olivat eri luokilla ja paatimme tehda nain myos ala-asteellekin. Luokkakoot koulussamme ovat noin 35 oppilasta per luokka. Tyttoni luokalla on jopa 38, mutta poikani luokalla vain 29. Ekoja luokkia on jopa 9 kappaletta. Taman takia koulu onkin hyvin suuri oppilasmaaraltaan: aamu-ja iltapaivavuorolaiset yhteenlaskettuna noin 900 oppilasta. Aamuvuorossa klo 7-12 ovat 3. ja 4. luokat, iltapaivavuorossa klo 12-17, 1. ja 2. luokat.
Ensimmaisena vuonna lukuaineita on 5: matematiikka (numeroiden opettelua), turkin kieli (kirjainten opettelua), yhteiskuntaoppia (kayttaytymisen opettelua), musiikkia ja kuvaamataitoa. Joka paiva lukujarjestyksesta löytyy myos leikkitunti seka liikuntaa. Koulukirjat saamme ilmaiseksi valtiolta, mutta monet koulut taman lisaksi kayttavat ylimaaraisia, opetusta tukevia, kirjasarjoja niiden vierella. Meidan koulu tekee nain myös. Saimme kirjasarjan kanssa koululta myos cd-levyja, joiden avulla lapsi voi itse tehda tehtavia tietokoneella, kuunnella musiikkia ja harjoitella kirjoittamista.
Kouluruokailua meillä ei ole vaan jokainen tuo omat evaansa ja juomisensa joka päivä. Koulussa toimii myos pieni kauppa, josta voi ostaa syotavaa ja juotavaa, jos ei kotoa ole tuotu mitään. Kauppaa ei kuitenkaan hirveästi suosita, koska lapset ostavat mieluiten vain karkkia ja muuta epäterveellistä.
Meidan opettajamme ovat kummatkin kokeneita ja hyvin lapsirakkaita. Aiheita mennaan nopeasti eteenpain. Valitettavasti kiireisen aikataulun takia laksyja on ollut todella paljon nain alussa. Yleensa noin 5 ja 6 sivua kirjoittamista ja varitysta. Päivittäin laksyjen tekoon menee parikin tuntia. Taman takia ero esikouluun on todella iso ja huomattavasti rankempaa.
Koulun ulkopuolelle meille on tarjottu myös mahdollisuutta ilmaiseen kansantanssikurssiin koulun tiloissa seka kaupunki myos järjestää lapsille omia kurssejaan talvikauden aikana: voimistelua, shakkia, taidekursseja. Näistä olisi tarkoitus sitten valita sopivaa vastapainoa rankalle koulunkaynnille.
Koulu on alkanut vilkkaasti ja se vie laksyineen koko paivan. Yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää joten monta kertaa viikossa heidän kanssaan juttelenkin. Sairaspaivinakin lasten läksyt olen hakenut koululta, etteivät he jää jälkeen muista. Vanhemmiltakin siis odotetaan todella aktiivista osallistumista koulunkäyntiin. Läksyt ja reppujen sisältö tarkastetaan päivittäin sekä koululta noudetaan unohtuneita vesipulloja ja ruokalaukkuja. Opettajille soitetaan ja kysytään läksyjä.
Tänään meillä on toinen pojan sairaspaiva meneillään. Mutta sekin menee täysin tehtäviä tehdessä. Illalla käyn hakemassa vielä tämän päivän tehtävät, joten ilta ja huominen aamu meneekin niitä tehdessä.
Viime kirjoituksessa kerroin paamaaraisesti Turkin koulusysteemista. Nyt kerron vahan tarkemmin meidan tilanteestamme.
Esikoulussa lapsemme olivat eri luokilla ja paatimme tehda nain myos ala-asteellekin. Luokkakoot koulussamme ovat noin 35 oppilasta per luokka. Tyttoni luokalla on jopa 38, mutta poikani luokalla vain 29. Ekoja luokkia on jopa 9 kappaletta. Taman takia koulu onkin hyvin suuri oppilasmaaraltaan: aamu-ja iltapaivavuorolaiset yhteenlaskettuna noin 900 oppilasta. Aamuvuorossa klo 7-12 ovat 3. ja 4. luokat, iltapaivavuorossa klo 12-17, 1. ja 2. luokat.
Ensimmaisena vuonna lukuaineita on 5: matematiikka (numeroiden opettelua), turkin kieli (kirjainten opettelua), yhteiskuntaoppia (kayttaytymisen opettelua), musiikkia ja kuvaamataitoa. Joka paiva lukujarjestyksesta löytyy myos leikkitunti seka liikuntaa. Koulukirjat saamme ilmaiseksi valtiolta, mutta monet koulut taman lisaksi kayttavat ylimaaraisia, opetusta tukevia, kirjasarjoja niiden vierella. Meidan koulu tekee nain myös. Saimme kirjasarjan kanssa koululta myos cd-levyja, joiden avulla lapsi voi itse tehda tehtavia tietokoneella, kuunnella musiikkia ja harjoitella kirjoittamista.
Kouluruokailua meillä ei ole vaan jokainen tuo omat evaansa ja juomisensa joka päivä. Koulussa toimii myos pieni kauppa, josta voi ostaa syotavaa ja juotavaa, jos ei kotoa ole tuotu mitään. Kauppaa ei kuitenkaan hirveästi suosita, koska lapset ostavat mieluiten vain karkkia ja muuta epäterveellistä.
Meidan opettajamme ovat kummatkin kokeneita ja hyvin lapsirakkaita. Aiheita mennaan nopeasti eteenpain. Valitettavasti kiireisen aikataulun takia laksyja on ollut todella paljon nain alussa. Yleensa noin 5 ja 6 sivua kirjoittamista ja varitysta. Päivittäin laksyjen tekoon menee parikin tuntia. Taman takia ero esikouluun on todella iso ja huomattavasti rankempaa.
Koulun ulkopuolelle meille on tarjottu myös mahdollisuutta ilmaiseen kansantanssikurssiin koulun tiloissa seka kaupunki myos järjestää lapsille omia kurssejaan talvikauden aikana: voimistelua, shakkia, taidekursseja. Näistä olisi tarkoitus sitten valita sopivaa vastapainoa rankalle koulunkaynnille.
Koulu on alkanut vilkkaasti ja se vie laksyineen koko paivan. Yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää joten monta kertaa viikossa heidän kanssaan juttelenkin. Sairaspaivinakin lasten läksyt olen hakenut koululta, etteivät he jää jälkeen muista. Vanhemmiltakin siis odotetaan todella aktiivista osallistumista koulunkäyntiin. Läksyt ja reppujen sisältö tarkastetaan päivittäin sekä koululta noudetaan unohtuneita vesipulloja ja ruokalaukkuja. Opettajille soitetaan ja kysytään läksyjä.
Tänään meillä on toinen pojan sairaspaiva meneillään. Mutta sekin menee täysin tehtäviä tehdessä. Illalla käyn hakemassa vielä tämän päivän tehtävät, joten ilta ja huominen aamu meneekin niitä tehdessä.
perjantai 2. lokakuuta 2015
Ala-aste Turkissa
Meidan ihanat lapset aloittivat vihdoin ensimmäisen luokan. Tana vuonna Uhrijuhlan takia koulut alkoivat 2 viikkoa myohemmin kuin tavallista, joka tarkoitti suoranaisesti sita etta nyt ruvetaan kiireella opettelemaan lukemista ja kirjoittamista. Kerron kuitenkin vahan tarkemmin minkalainen koulusysteemi taalla on.
Muutaman vuoden ajan pakollinen opintovelvollisuus on ollut 12 vuotta. 4 vuotta ala-astetta, 4 vuotta yla-astetta ja 4 vuotta lukiota. Koulut aloitetaan 6 vuotiaana. Valittavana on yksityisia ja valtion kouluja. Yksityiskouluissa on lukukausimaksut seka muitakin kuluja, mutta koulutusta pidetaan yleensa tasokkaana ja yksilollisempana kuin valtion kouluissa, jossa luokkakoot voi olla yli 40 oppilasta verraten yksityiskoulujen noin 20 oppilaaseen.
Meidan valintamme on ollut tahan mennessa valtion koulut, niin esikoulu kun nyt ala-astekin. Onneksemme kotimme lahella on hyvatasoinen valtion koulu.
Ilmoittautuminen ala-asteelle tapahtuu nykyaan automaattisesti tietokoneella. Eli lapset automaattisesti kirjautuvat lahimpaan valtion kouluun. Yleensa kesaloman aikana vanhempien tulee vain kayda vahvistamassa lapsen kirjautuminen ja samalla heille tarjotaan mahdollisuus valita luokka tai opettaja, mutta yleensa tiettya maksua vastaan. Ilmaiseksi luokka arvotaan ja on vain onnea kenelle opettajalle paasee. Naihin arvontoihin ei yleensa suositumpia opettajia edes oteta mukaan. Eli raha puhuu naissakin asioissa, vaikka lain mukaan tallainen rahanpyynto on laitonta. Koulut perustelevat tata silla etta rahoja kaytetaan koulun kuluihin. Joka on totta, silla opetusministerioista tulevat avustusmaksut kouluille ovat olleet myohassa tai vähäisiä.
Turkissa opettajat ovat todella tarkeita, heita arvostetaan ja pidetaan aidin ja isan jalkeen tarkeimpina ja vaikutusvaltaisempina henkiloina lasten elamassa. Taman takia etenkin luokanopettajat ovat suurennuslasin alla ilmoittautumista ennen. Monet vanhemmat kyselevat tutuilta ja tuntemattomiltakin mielipiteita kuka on paras opettaja jonka jalkeen tekevat paatoksen siita kenen valitsevat. Monet eivat koe pahana asiana maksaa rahaa siita etta lapsi saa hyvan opettajan ja koulutuksen. Hyvasta luokanopettajasta pidetaan myos vanhempien puolesta hyvaa huolta koko kouluajan: opettajanpaivana lahjoitetaan kultaa, tietokoneita, jopa autoja, riippuen vanhempien tulotasosta. Hyvat opettajat osaavat myos opettaa seka pitavat huolta oppilaistaan kuin he olisivat hanen omiaan.
Meilla vasta alkoi tama taival. Seuraavassa postauksessa kerron meidan ensimmaisen viikon tunnelmista. Minkalaiset opettajat meilla on? Minkalaiset koulukirjat ja laksyt? Mita odotetaan ensimmaiselta luokalta?
Tassa on meidan koulun kuva ulkoa
Muutaman vuoden ajan pakollinen opintovelvollisuus on ollut 12 vuotta. 4 vuotta ala-astetta, 4 vuotta yla-astetta ja 4 vuotta lukiota. Koulut aloitetaan 6 vuotiaana. Valittavana on yksityisia ja valtion kouluja. Yksityiskouluissa on lukukausimaksut seka muitakin kuluja, mutta koulutusta pidetaan yleensa tasokkaana ja yksilollisempana kuin valtion kouluissa, jossa luokkakoot voi olla yli 40 oppilasta verraten yksityiskoulujen noin 20 oppilaaseen.
Sisäänkäynti
Meidan valintamme on ollut tahan mennessa valtion koulut, niin esikoulu kun nyt ala-astekin. Onneksemme kotimme lahella on hyvatasoinen valtion koulu.
Ilmoittautuminen ala-asteelle tapahtuu nykyaan automaattisesti tietokoneella. Eli lapset automaattisesti kirjautuvat lahimpaan valtion kouluun. Yleensa kesaloman aikana vanhempien tulee vain kayda vahvistamassa lapsen kirjautuminen ja samalla heille tarjotaan mahdollisuus valita luokka tai opettaja, mutta yleensa tiettya maksua vastaan. Ilmaiseksi luokka arvotaan ja on vain onnea kenelle opettajalle paasee. Naihin arvontoihin ei yleensa suositumpia opettajia edes oteta mukaan. Eli raha puhuu naissakin asioissa, vaikka lain mukaan tallainen rahanpyynto on laitonta. Koulut perustelevat tata silla etta rahoja kaytetaan koulun kuluihin. Joka on totta, silla opetusministerioista tulevat avustusmaksut kouluille ovat olleet myohassa tai vähäisiä.
Turkissa opettajat ovat todella tarkeita, heita arvostetaan ja pidetaan aidin ja isan jalkeen tarkeimpina ja vaikutusvaltaisempina henkiloina lasten elamassa. Taman takia etenkin luokanopettajat ovat suurennuslasin alla ilmoittautumista ennen. Monet vanhemmat kyselevat tutuilta ja tuntemattomiltakin mielipiteita kuka on paras opettaja jonka jalkeen tekevat paatoksen siita kenen valitsevat. Monet eivat koe pahana asiana maksaa rahaa siita etta lapsi saa hyvan opettajan ja koulutuksen. Hyvasta luokanopettajasta pidetaan myos vanhempien puolesta hyvaa huolta koko kouluajan: opettajanpaivana lahjoitetaan kultaa, tietokoneita, jopa autoja, riippuen vanhempien tulotasosta. Hyvat opettajat osaavat myos opettaa seka pitavat huolta oppilaistaan kuin he olisivat hanen omiaan.
Meilla vasta alkoi tama taival. Seuraavassa postauksessa kerron meidan ensimmaisen viikon tunnelmista. Minkalaiset opettajat meilla on? Minkalaiset koulukirjat ja laksyt? Mita odotetaan ensimmaiselta luokalta?
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Kesa
Kesaloma on kestanyt jo lahemmas 3 kuukautta ja onkin ollut taynna kaikkea kivaa. Toukokuussa paatimme etta tana kesana kokeilisimme telttailua ja lahin kivoin telttailupaikka loydettiin Anamurista. Lasten kanssa ei ihan voi keskelle metsaa lahtea vaan haluttiin turvalliselle leirintaalueelle. Heinakuun aluksi olimme myos sopineet ystavaperheemme kanssa etta viettaisimme yhteisen loman Alanyassa All inclusive-hotellissa. Alanyan matkan varrella leiriydyimmekin Anamurissa yksi yo ja se oli loistavaa. Anamur yllatti meidat taydellisesti. Sinne varmasti matkamme vie uudestaan.
Alanyassa suosimme Aska bayview resort hotellia, joka sijaitsi 20 kilsan paassa keskustasta. Syotiin, juotiin ja vietettiin ihan mukavat 5 paivaa siella. Tosin tuo all inclusive ei oo yhtaan mun juttu. Harvoin oli tarjolla sellaista ruokaa josta tykkasin tai joka olisi hyvaa. Salaatteja ja mezeja syotiin sitten enemman. Lapset rakastivat ideaa siita etta ruokaa oli kokoajan saatavilla ja itse voi hakea juomista ja jatskia niin paljon kuin haluaa.
Tuon loman jalkeen alkoi Ramadan juhla, jonka tiiviisti vietimme kotona ja anoppilassa. Sen jalkeen alkoikin vierassade Hollannista mieheni isoveljen luo. Parhaimpina (tai huonoimpina :D) paivina meita oli 19 henkeä yhdessä, joista 10 oli alle 10 vuotiaita lapsia :D menoa ja vilsketta siis riitti silloinkin, vaikkei kukaan heista meilla asuneetkaan.
Meidan kesaloman kohokohta oli kahden viikon matka Marmarikseen. Jaoimme 11 tunnin ajomatkan kahteen menossa ja tulossa. Menossa pysahdyimme Alanyassa, paluussa Sidessa. Marmaris on niin meidan juttumme ja nautimme taysin siita lomasta. Asuimme huoneistohotellissa joten ruokailun hoidimme itse. Joinain paivina soimme huoneessa, joskus soimme ulkona. Me suosimme etenkin Yiğit lokantasi nimista ravintolaa siella, jossa on superhalpaa ja ruokakin tosi hyvaa. 5 liiralla eli 1,5 eurolla vatsa tuli ehdottomasti tayteen pataruoilla, riisilla ja jalkiruoalla. Nam! Eika koskaan vatsa oirehtinut. Ja lapset oppivat vihdoin siella uimaan ilman kellukkeita. Istuikke siis tiiviisti uima-altaalla ja kavimme monta kertaa myos veneretkilla uimassa putipuhtaissa ja kirkasvesisissa poukamissa.
Tulevaisuudeksi meilla onkin isompia suunnitelmia marmariksen suhteen, kuten esimerkiksi yhden asunnon vuokraaminen koko kesalomaksi. Ilmasto, luonto, ihmiset ja kaupungin tarjoamat palvelut ovat niin paljon paremmat kuin taalla. Lasten puistotkin on tosi moderneja ja taysin uusia.
Lasten koulu alkaa myohastyneesti 28. paiva syyskuuta, joten lomaa viela riittää. Pikkuhiljaa alkaa myos paa seota tasta lasten 24 h /7 paivaa viikosssa kotonaolemisesta kun heilla on aina tylsaa. Odotan siis innolla jo koulua. Ekaluokkalaisten koulureput, lyijykynat ja lounaslaatikot on jo ostettu. Muut tarpeelliset ostetaan sitten koulua aloittaessa kun saadaan tietaa mita kaikkea tarvitaan. Koulun aloitusta edeltaa myos uhrijuhla jolloin on tiedossa paljon lihanleikkaamista. Toivon mukaan mun kasi kestaa sita.
Anamurin ihana hiekkaranta |
Tuon loman jalkeen alkoi Ramadan juhla, jonka tiiviisti vietimme kotona ja anoppilassa. Sen jalkeen alkoikin vierassade Hollannista mieheni isoveljen luo. Parhaimpina (tai huonoimpina :D) paivina meita oli 19 henkeä yhdessä, joista 10 oli alle 10 vuotiaita lapsia :D menoa ja vilsketta siis riitti silloinkin, vaikkei kukaan heista meilla asuneetkaan.
Meidan kesaloman kohokohta oli kahden viikon matka Marmarikseen. Jaoimme 11 tunnin ajomatkan kahteen menossa ja tulossa. Menossa pysahdyimme Alanyassa, paluussa Sidessa. Marmaris on niin meidan juttumme ja nautimme taysin siita lomasta. Asuimme huoneistohotellissa joten ruokailun hoidimme itse. Joinain paivina soimme huoneessa, joskus soimme ulkona. Me suosimme etenkin Yiğit lokantasi nimista ravintolaa siella, jossa on superhalpaa ja ruokakin tosi hyvaa. 5 liiralla eli 1,5 eurolla vatsa tuli ehdottomasti tayteen pataruoilla, riisilla ja jalkiruoalla. Nam! Eika koskaan vatsa oirehtinut. Ja lapset oppivat vihdoin siella uimaan ilman kellukkeita. Istuikke siis tiiviisti uima-altaalla ja kavimme monta kertaa myos veneretkilla uimassa putipuhtaissa ja kirkasvesisissa poukamissa.
Tulevaisuudeksi meilla onkin isompia suunnitelmia marmariksen suhteen, kuten esimerkiksi yhden asunnon vuokraaminen koko kesalomaksi. Ilmasto, luonto, ihmiset ja kaupungin tarjoamat palvelut ovat niin paljon paremmat kuin taalla. Lasten puistotkin on tosi moderneja ja taysin uusia.
Marmariksen alueen maisemia |
Lasten koulu alkaa myohastyneesti 28. paiva syyskuuta, joten lomaa viela riittää. Pikkuhiljaa alkaa myos paa seota tasta lasten 24 h /7 paivaa viikosssa kotonaolemisesta kun heilla on aina tylsaa. Odotan siis innolla jo koulua. Ekaluokkalaisten koulureput, lyijykynat ja lounaslaatikot on jo ostettu. Muut tarpeelliset ostetaan sitten koulua aloittaessa kun saadaan tietaa mita kaikkea tarvitaan. Koulun aloitusta edeltaa myos uhrijuhla jolloin on tiedossa paljon lihanleikkaamista. Toivon mukaan mun kasi kestaa sita.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Huhtikuu
Olemme vihdoin päässeet huhtikuuhun. Huhtikuu yleensä tarkoittaa aurinkoa, lämpöä ja vierailukauden aloitusta. Tämä vuosi on ollut säiden puolelta poikkeus. Ei ole kovin montaa lämmintä päivää mahtunut tähän kuun alkuun, eikä aurinkoakaan. Ainoastaan vierailukauden aloittaa tänäkin vuonns äitini, joka tulee huhtikuun puolessavälissä pariksi viikoksi lomalle. Ilmojen pitäisi ensi viikosta lähtien lämmetä, joten peukut pystyyn että me päästäis rannalle :)
Sain myös kunnian tavata viime kuun lopun täällä Mersinissä viettäneitä "Pikavuoro maailmanympäri" - matkalaisia. Tomin kanssa oli kiva kuulla tarinoita matkan varrelta Afrikasta sekä tietty jutustella Turkista. Ja pääsinpäs heitä myös hieman avittamaan Turkista lähtiessä. Nykyään bussi on Eurooppaa kiertämässä ja pysähtynyt Albaniaan. Mielenkiintoisesta reissusta sekä edeltävistä matkoista, kuten myös Mersinin pysähdyksestä voitte lukea osoitteessa http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/
Koulussa on myös kiirettä pitänyt. On ollut vanhempienkokouksia ja yhteisiä aamupaloja, jotka ovatkin olleet mukavassa hengessä pidettyjä. Kävin myös kummankin lapsen luokassa pitämässä pienen esittelyn Suomesta. Lapset olivat todella innoissaan ja etenkin lumi, joulupukki ja revontulet olivat kova sana.
23 huhtikuuta on Turkissa kansallinen lasten juhlapäivä. Sitä edeltävinä päivinä Mersinissä järjestetään esikoulujen kevätfestivaali, joka kestää 3 päivää. Kolmena eri päivänä kolmessa koulussa järjestetään juhlat jossa luokat eri kouluista esiintyvät. Prinsessan luokka on valittu esiintymään heidän koulustaan, jonka takia koko tämä kuukausi on heille ainoastaan rankkaa harjoittelua. Hyvin kuulema tanssi sujuukin. Pikkuprinssin luokka esiintyy vasta toukokuussa koulun päättäjäisjuhlissa.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Kevat tulee vauhdilla
Pitkan sadejakson aiheuttama masennus on vihdoin takanapain ja aurinkoenergialla toimivat patterini ovat alkaneet latautumaan. Rakastan kevatta ja syksya taalla. Ei vahiten sen takia etta lampoasteet ovat viela siedettavalla tasolla vaan luonto herailee joka paikassa.
Naina aikoina jaksaa tehda yllattavan paljon kaikkea. On ihanaa kun oon saanut pestya kesamattoja odottamaan vaihtoa seka vaihtelemaan verhoja. Olen myos virkannut pari mattoa vanhoista lakanoista, joita aion kesalla kayttaa.
Taman kevaan uudistuskohteeni on parveke. Yleensa joka kevat muutan jotain kotona tai ostan uutta. Meidan parvekekalusto on vuosien mittaan karsinyt polttavasta auringonvalosta, joten ensimmaisena listalla on uuden poydan ja tuolien ostaminen.
Olen myos hirvea kukkafriikki. Rakastan vihreytta ja kukkia kotona ja parvekkeella. Mulla on tahan asti ollut aina jotain kasvamassa parvekkeella: kukkia tai yrtteja kuten minttu ja basilika. Tana vuonna lisasin kukkamaaraa reippaasti. Ostin kukkalaatikoita ja taimia. Ostin jopa pari mansikantaimea, joiden satoa olemme jo syoneet :) lasten kanssa olemme istuttaneet kukkien ja yrttien siemenia, joiden kehitysta seuraamme jannittyneina. Ensi viikolla olisi tarkoitus ostaa yksi kamkvatti - hedelmapuu. Samoin muutama seinaruukku seka yksi riippuva kukka.
Tassa on muutama kuva parvekkeesta talla hetkella:
Toivonkin etta minun viherpeukaluus siirtyisi lapsille. On niin rentouttavaa kun paasee pistamaan kadet multaan.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Lunta!!
Viime viikolla ympäri Turkkia riehui talvimyrskyt jotka toivat 23 vuoden tauon jälkeen lunta myös ihan tänne Mersinin keskustaan! Lumi satoi räntänä ja suli pois melko pian mutta lapset saivat heitellä lumipalloja sekä rakentaa lumiukkoja edes kerran eläissään omassa kotipihassa. Mersiniläiset olivat innoissan ja siitä päivästä puhutaan edelleen :) Katsotaan milloin tämä rankka talvi alkaisi jo hellittää. Tämä vuosi on ollut ennätyksellisen sateinen ja kylmä. Ainoa positiivinen asia on että Mersinin vesivarastot ovat täynnä joten kesällä ei vesi lopu kesken ja maanviljelijät ovat saaneet hyvän kastelun sadolleen.
perjantai 6. helmikuuta 2015
Tarsuksen uusi eläintarha
Lapsien talviloma alkoi 2 viikkoa sitten ja ensi maanantaina aloitetaan koulun kevätlukukausi. Loman aikana onkin ollut haasteellista keksiä kotona tylsistyneille veijareille tekemistä. Ennen lomaa olimme jo päättäneet että yhtenä päivänä vierailisimme Tarsuksen uudessa eläintarhassa.
Valitsimme aurinkoisen päivän retkeä varten ja täytimme auton sukulaisilla, syötävällä ja juotavalla. Tarsus on siis Mersinin naapurikaupunki, jonne on matkaa meiltä 60 kilometriä. Viime talvena kävimme myös tässä pari vuotta sitten avatussa eläintarhassa ja ihastuimme sen suureen alueeseen ja hienoihin, isoihin aitauksiin jossa eläimet asuivat. Entinen eläintarha oli ollut keskellä kaupunkia ja TODELLA pienellä alueella. Eläimet asuivat pienissä häkeissään ja alue haisi kuvottavalta. Tämä uudistus on siis tullut enemmän kuin tarpeeseen.
Eläintarhasta löytyy leijonia, tiikereita, karhuja, susia, leopardeja, apinoita, lintuja, kaloja, liskoja, käärmeitä, lampaita ja vuohia sekä monia muita lajeja. Siellä on jopa shetlanninponeja aitauksessa jossa niitä voi paijailla. Eikä yksikään niistä tai muistakaan eläimistä ole agressiivisia, vaikka niitä pääsee katsomaan aika läheltä. Ja mitä parasta, sisäänpääsy on vain 3 liiraa (vähän yli euron), lapsilta kaksi liiraa.
Alueelle on tuotu myös pöytiä jossa voi levätä ja syödä jotain kiertelyn ohessa. Ja niin me teimme. Siellä vierähtikin useampi tunti ja lapset tykkäsi. Oli ihan mahtava päivä!
Valitsimme aurinkoisen päivän retkeä varten ja täytimme auton sukulaisilla, syötävällä ja juotavalla. Tarsus on siis Mersinin naapurikaupunki, jonne on matkaa meiltä 60 kilometriä. Viime talvena kävimme myös tässä pari vuotta sitten avatussa eläintarhassa ja ihastuimme sen suureen alueeseen ja hienoihin, isoihin aitauksiin jossa eläimet asuivat. Entinen eläintarha oli ollut keskellä kaupunkia ja TODELLA pienellä alueella. Eläimet asuivat pienissä häkeissään ja alue haisi kuvottavalta. Tämä uudistus on siis tullut enemmän kuin tarpeeseen.
Eläintarhasta löytyy leijonia, tiikereita, karhuja, susia, leopardeja, apinoita, lintuja, kaloja, liskoja, käärmeitä, lampaita ja vuohia sekä monia muita lajeja. Siellä on jopa shetlanninponeja aitauksessa jossa niitä voi paijailla. Eikä yksikään niistä tai muistakaan eläimistä ole agressiivisia, vaikka niitä pääsee katsomaan aika läheltä. Ja mitä parasta, sisäänpääsy on vain 3 liiraa (vähän yli euron), lapsilta kaksi liiraa.
Hieman elämäänsä kyllästyneen näköinen haukka |
Ihana karhu |
Lintujen upea häkki |
Esma ja päivän paras eläin |
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Kävelyllä eilen
Viikon mittaisten kylmien ilmojen jälkeen eilen aurinko paistoi ja lämpötila nousi jopa 15 asteeseen. Sen innoittamina lähdettiin kävelylle. Tässä on kuvia matkan varrelta.
tiistai 6. tammikuuta 2015
Makeanhimo yllätti
Eilen pitkän sairastelun ja ruokahaluttoman jakson jälkeen muhun iski makeanhimo ekaa kertaa. Pari viikkoa ilman haju-ja makuaistia on ollut aika haastavaa etenkin ruokaa laittaessa. Eikä oikein mitään lemppariruokaa ole voinut tehdä kun kaikki maistuu samalta: pahvilta. Tosin viime yonä sairastuin taas, tällä kertaa syömäni rautatabletti pisti vatsan pyörimään siihen malliin että ei tullut paljoa nukuttua.
Eilen sit kuitenkin kunnostuin ja tein intialaista tikka kanaa jasmin riisin ja bulgurin kanssa. Viereen salaattia ja valkoista retiisiä. Jälkiruoaksi tein suklaavanukas-mannakakkua. Täällä Turkissa on hirveästi kaupoissa vanukasjauheita, joita vaan lisätään maitoon ja kiehautetaan. Ja vanukas on valmista!
Tämän kakun ohje on seuraavanlainen:
1 litra maitoa
2 dl sokeria
2 teelusikkaa vanilliinisokeria
9 ruokalusikallista mannasuurimoita
4-5 ruokalusikallista kookoshiutaleita
1 teelusikka kanelia
Suklaavanukas tehtiin 7 dl maitoa joten tarvitsin puolitoista pussillista vanukasjauhetta (sekoitan bitter suklaan makua ja karamelli manteli suklaata). Jos vanukasjauhetta ei ole niin vanukkaan voi tehdä helposti myös itse.
Vanukas:
7 dl maitoa
3 ruokalusikallista tärkkelystä (maissi tai vilja)
2 teelusikallista vanilliinisokeria
3 ruokalusikallista kaakaojauhetta
2 dl sokeria
Ohje:
Aloitamme mannaseoksen teosta. Mitataan kattilaan maito, sokeri, vanilliinisokeri ja mannasuurimot. Kiehautetaan ja samalla sekoitellaan jottei mannasuurimot tartu pohjaan. Noin 10 minuutin päästä siitä on tullut puuromaista ja mannasuurimot ovat paisuneet. Tällöin joukkoon voi lisätä kookoshiutaleet ja kanelin. Muitakin makuja voi lisätä oman maun mukaan. Seos kaadetaan piirakkavuokaan ja laitetaan jäähtymään.
Sillä aikaa voidaan tehdä vanukas. Jos käytät valmista vanukasjauhetta, niin tämä vaihe on helppo. Muuten mitataan kattilaan maito, sokeri ja tärkkelys. Vispataan kunnes tärkkelys on sekoittunut maitoon kunnolla. Sen jälkeen voidaan lisätä vanilliinisokeri ja kaakaojauhe. Näitä voi lisätä ja vähentää maun mukaan. Kiehautetaan kokoajan sekoitellen. Valmis vanukas kaadetaan jäähtyneen mannaseoksen päälle ja annetaan kakun jäähtyä. Kun kakku on jäähtynyt niin se voidaan koristella kookoshiutaleilla, saksanpähkinöillä tai pistaasipähkinöillä, ihan millä vaan haluaa. Kakku tulisi tarjota viileänä ja säilyy hyvin jääkaapissa.
Afiyet olsun!
Eilen sit kuitenkin kunnostuin ja tein intialaista tikka kanaa jasmin riisin ja bulgurin kanssa. Viereen salaattia ja valkoista retiisiä. Jälkiruoaksi tein suklaavanukas-mannakakkua. Täällä Turkissa on hirveästi kaupoissa vanukasjauheita, joita vaan lisätään maitoon ja kiehautetaan. Ja vanukas on valmista!
Tämän kakun ohje on seuraavanlainen:
1 litra maitoa
2 dl sokeria
2 teelusikkaa vanilliinisokeria
9 ruokalusikallista mannasuurimoita
4-5 ruokalusikallista kookoshiutaleita
1 teelusikka kanelia
Suklaavanukas tehtiin 7 dl maitoa joten tarvitsin puolitoista pussillista vanukasjauhetta (sekoitan bitter suklaan makua ja karamelli manteli suklaata). Jos vanukasjauhetta ei ole niin vanukkaan voi tehdä helposti myös itse.
Vanukas:
7 dl maitoa
3 ruokalusikallista tärkkelystä (maissi tai vilja)
2 teelusikallista vanilliinisokeria
3 ruokalusikallista kaakaojauhetta
2 dl sokeria
Ohje:
Aloitamme mannaseoksen teosta. Mitataan kattilaan maito, sokeri, vanilliinisokeri ja mannasuurimot. Kiehautetaan ja samalla sekoitellaan jottei mannasuurimot tartu pohjaan. Noin 10 minuutin päästä siitä on tullut puuromaista ja mannasuurimot ovat paisuneet. Tällöin joukkoon voi lisätä kookoshiutaleet ja kanelin. Muitakin makuja voi lisätä oman maun mukaan. Seos kaadetaan piirakkavuokaan ja laitetaan jäähtymään.
Sillä aikaa voidaan tehdä vanukas. Jos käytät valmista vanukasjauhetta, niin tämä vaihe on helppo. Muuten mitataan kattilaan maito, sokeri ja tärkkelys. Vispataan kunnes tärkkelys on sekoittunut maitoon kunnolla. Sen jälkeen voidaan lisätä vanilliinisokeri ja kaakaojauhe. Näitä voi lisätä ja vähentää maun mukaan. Kiehautetaan kokoajan sekoitellen. Valmis vanukas kaadetaan jäähtyneen mannaseoksen päälle ja annetaan kakun jäähtyä. Kun kakku on jäähtynyt niin se voidaan koristella kookoshiutaleilla, saksanpähkinöillä tai pistaasipähkinöillä, ihan millä vaan haluaa. Kakku tulisi tarjota viileänä ja säilyy hyvin jääkaapissa.
Afiyet olsun!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)