Olen naina parina viime kuukautena joutunut tilanteisiin jossa olen pystynyt testaamaan itseani. Olen aikamoinen rutiinien ja oman elamani kontrolloija, joten mulla on ollut paljon "saantoja" joita mun pitaisi noudattaa. Vuosia sitten nama saannot ja rutiinit auttoivat minua selviytymaan elaman vaikeistakin asioista kun tietty "perusturva" oli taattu.
Lasten jalkeen nama on muuttuneet vuosi vuodelta. Olen ihmetellyt monesti mita tapahtui sille ujolle tytolle, joka 10 vuotta sitten tanne tuli. Sille tytolle jolle vieraiden kutsuminen kotiin tuntui mahdottomuudelta, tai jolle oli vaikeaa edes puhua asioista. Silloin hiljaisuus oli valttia. Olin tehnyt itselleni saannot etten tanssi tai laula koskaan missaan, koska sita inhoan. Tai koulun paatyttya en enaa koskaan halua esiintya ryhman edessa. Kaikki nama saannot olen murtanut etenkin viimeisen puolen vuoden sisalla. Olen tanssinut kavereiden kanssa, laulanut 20 hengen edessa synttarilaulun, esiintynyt ryhman edessa moneen otteeseen. Kysynyt ihan tuntemattomiltakin kaikkea mahdollista. Hopottanyt uusien ystavien kanssa jopa niin paljon etta joudun sanomaan itselleni etta ole jo hiljaa.
Onko nama nyt hyvia juttuja? Olen monta kertaa toivonut etta minulla olisi taas se kyky olla hiljaa tarvittaessa, talloin monesta riidalta oltaisiin saastytty. Tai monelta vaarinymmarrykselta oltaisiin valtytty. Tuntuu etta vaikka monessa asiassa olisin mennyt parempaan, viela hienosaatoa joudun tekemaan. Puhuminen lapsille on minulle vaikeaa, vaikka heille minun pitaisi puhua huomattavasti enemmän kielenkehityksen takia. Liian monesti puhumattomuus menee vasymyksen ja laiskuudenkin piikkiin. Koen huonoa omatuntoa.
Olen nyt 3 viikkoa ollut vanhempien koulutuskurssilla jossa olen voinut purkaa tuntojani ja josta olen saanut hyvia vinkkeja lasten kanssa olemiseen. Meilla on aivan mahtava opettaja joka auttaa taydesta sydämestään. Koulun jalkeen jaa jopa sinua kuuntelemaan. Samainen opettaja auttaa siis myos lapsia koulun erilaisissa ongelmatilanteissa. Tama on ollut minulle mahtava kokemus!
En ole tanne kirjoittanut pitkaan aikaan koska olen vahentanyt tabletin kayttoa minimiin. Keskityin kuukauden verran etenkin tyton koulunkaynnin parantamiseen. Tein tyota aamusta iltaan tyton kanssa opettaen lukemista ja matematiikkaa. Nyt sitten keraan taman tyoskentelyn helmia koska tytto on noussut pohjamudistaluokan keskitasoon joka on minulle riittava. Tasta lahtien toivon taas loytavan aikaa tanne kirjoittamiseen. Seuraavaksi voisinkin kertoa omista duunausprojekteista joita olen viimeisen vuoden aikana tehnyt.
Hyvaa viikonloppua!