Uusi vaihe elämässä alkoi eilen

Elämä ei koskaan mene tietenkään samalla tavalla eteenpäin. Muutokset ovat väistämättömiä. Elämässämme yksi muutoskohta tapahtui eilen kun anoppi ja käly saapuivat. Tähän loppui meidän aviopuolisona viettämämme kahdenkeskinen elämä. Ekaksi meidän kanssamme elävät anoppi ja käly, myöhemmin lapset, joista vastuu tulee olemaan loppuelämämme ajan. Tietenkään en ajattele tätä muutosta mitenkään negatiivisesti vaan olen nimenomaan innoissani ja toiveikas tulevaisuudesta. On vain erikoista ajatella että olemme juuri nyt yhdessä niistä elämän käännekohdista :) Mieheni kanssa myös keskustelin asiasta ja hän on todella innoissaan meidän tulevaisuudesta, etenkin lapsista. Tämä muutos on meidän kummankin kauan kaipaamamme asia. Se tulee kasvattamaan meitä ihmisinä hurjasti. Olen vaan niin onnellinen että minua ympäröi mahtavat ihmiset ja etenkin upea, tukeva aviomies.

T'ällä viikolla meille saapuu myös isäni, joka viettää tällä hetkellä lomaansa Alanyassa. Isä saapuu torstaina ja lähtee sunnuntaina. Hän on jo myös varannut uuden matkan joulukuuksi tätini kanssa, jolloin he ehkä vierailevat pitempäänkin kun/jos vauvat ovat saapuneet. Kotona tulee olemaan siis aikamoinen vilske :)

Minun olotilani on ollut ihan jees viime aikoina. Vatsan tuoma raskaus on alkanut todellakin jo tuntua enkä kovin pitkään jaksa jaloillani olla. Tosin on päiviä jolloin tunnen itseni tosi hyvälle, aivan kun en edes olisi raskaana. Kunnes *tömps* iso vatsani osuu johonkin :) 28 viikkoa eli seitsämän kuukautta on nyt siis takana. Viime lauantaina kävin veritesteissä, virtsakokeessa sekä sokerirasituksessa. Sokerirasitus pisti kyllä koetukselle kun siihen pitää mennä tyhjällä vatsalla. He ottavat ekaksi verta, sen jälkeen juot ison lasin sokerivettä jonka jälkeen odotat tunnin syömättä ja juomatta kunnes he ottavat uudestaan verta. Lääkäri sanoi että 3-4 tunnin nälkä riittää koetta varten, laboratoriossa halusivat 10 tunnin paaston. En TODELLAKAAN pysty olemaan syömättä kymmentä tuntia, joten luotin lääkäriini ja hiukan jotain napostelin yöllä. Onneksi niin tein sillä muuten olisin varmaan jo pyörtynyt ennen ekaa verikoetta. Muutenkin koko loppupäivän sain tuskastella viottelevan masun kanssa: ei näemmä tykännyt ollenkaan paastoamisesta. Tulokset noudamme ensi maanantaina jolloin seuraava lääkäriaika on.

Siihen asti makoilen ja yritän ottaa rennosti vaikkakin anoppi/käly täällä ovat. Ainakaan vielä eivät ole hyppineet silmille johtuen ehkä siitä että olen todella paljon omissa oloissani :) Olivat hekin tulleet isojen tuliaisten kanssa ja vauvoille on nyt aika läjä vaatetta. Mutta aina sitä vaan haluaa lisää, eikö olekin kummallista? :) Ensi viikolla varmaan mennään taas vauvaostoksille. Tällä kertaa myös toivottavasti löydämme minullekin lämpimiä yöpukuja sairaalaa sekä sitä seuraavaa toipumisaikaa varten. Vielä ei täällä ole yhtään mitään lämmintä myynnissä. No kun katselee ulos ikkunasta niin en ihmettele: lämpömittari heiluu edelleen 30 päivisin, öisin laskee 20 asteeseen. Tämä kuukausi varmaan menee vielä täten ja sen jälkeen talvi iskee ihan yhtäkkiä. Ostin jo ison läjän isokokoisia pitkähihaisia (1 TL/50 senttiä kappale) markkinoilta, Espiritin, LOGG:in ja H&M:n taattua kakkoslaatua :) Vielä pitäisi ostaa uudet äitiysfarkut, sillä vanhat ovat jäämässä uhkaavasti pieneksi.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa meiltäpäin. Mitä teille kuuluu?