Äiti ei aina jaksa eikä isä osaa

Tasan kuukausi on kulunut siitä kun meidän pienet Turkin pippurit saapuivat tähän maailmaan. Kuukausi on sujunut täysin vauvojen ehdoilla, heidän tarpeitaan tyydyttäessä. Päivät ja yöt ovat sekoittuneet keskenään kun joka toinen/kolmas tunti on pienokaisia syötettävä. Onneksi kummankin paino on lähtenyt nousemaan normaalisti ja olivat kuukauden ikäisinä kumpikin kolme kiloa. Pituutta oli jo mahtavat 51 senttiä. Vihdoin olemme voineet käyttää normaaleja vastasyntyneillä tarkoitettuja vaatteita :D Tätä ennen käly oli käynyt ostamassa keskosvauvoille tarkoitettuja vaatteita koska pienokaiset hukkuivat normaalikokoihin :)

Olen itse selvinnyt suhtkoht terveenä. Jouduin pari antibioottikuuria käymään läpi tulehduksen takia, mutta nyt olo on jo kuin entinen. Tietty kuukausien makaaminen niin raskausaikana kun synnytyksen jälkeenkin on jättänyt jälkensä: väsyn todella nopeasti. Pyrin kuitenkin olemaan aktiivinen ja saamaan taas kuntoni ylös. Turkissa lapsivuodeajaksi määritellään 40 päivää synnytyksen jälkeen. Sanonnan mukaan "kehto on auki hautaan synnytyksestä seuraavien 40 päivän ajan". Näiden päivien ajan äiti ei saisi näyttäytyä kodin ulkopuolella, samoin vauvoja ei viedä ulos/vierailulle, eikä vauvoja näytetä vieraille. 40 päivän päästä on ns. kirklama eli 40 päivän päättymisen "juhla" jolloin erilaisten huhaa tapojen mukaan niin vauvalle kun äidillekin tehdään jotain. Yleensä juhlintaan liittyy vauvojen sekä äidin kylvettäminen. Kylvetyksen aikana voidaan veteen lisätä jotain jonka uskotaan auttavan vauvaa tulevaisuudessa. Äiti sitten tällä samalla vedellä pesee itsensä. Jotkut eivät vauvoja pese edes ennen 40 päivän päättymistä. Itse vähän pelottaa mitä anoppi on keksinyt tuoksi juhlaksi. Olen kyllä käynyt jo ulkona monesti, vauvat on kylvetetty ja näytetty vieraille :)

Synnytyksen jälkeen olen ollut huomattavan tunteikas. Välistä itkettää ihan tyhmät asiat, etenkin omiin lapsiin liittyvät. Itkin kun lääkärisetä tutki meidän vauvat, itkin kun heiltä otettiin jalanpohjasta verta sairausseulontaa varten, itkin kun näin telkkarissa pienen vauvan joutuvan heitteille.

Olen pari kertaa ns. "välähtänyt" anopille kun rupesi ärsyttämään anopin puheet ja "opetukset". Vannon että jos vielä kerran kuulen sanat "näin suuremmat sukupolvet meille opetti" tai että "näin meillä tehdään", tulen hulluksi. Kuulema täällä on tapana että vauvan silmään puristetaan sitruunaa jotta silmät olisivat tulevaisuudessa kirkkaat (en todellakaan antanut tehdä), vauvan sängyssä kun vauva otetaan syliin sängystä pitää peitolla peittää vauvan makaama alue (koska niin vain tehdään oli selitys, en ole moksiskaan), vauvoista tai itsestäsi ei saisi koskaan kertoa mitään hyvää toisille koska "paha silmä" voi tehdä pahojaan, kokoajan pitää sanoa Masallah (Allah suojelkoon) kun lapsista puhutaan (anoppi pelkää äärettömästi pahaa silmää, jota vastaan Masallahia käytetään). Kuulema myös synnytyksen jälkeen äidin tulee syödä hirveästi että maitoa tulisi! Tänään anoppi kertoi että mitä enemmän syön sitä paremmassa kunnossa olisin (siis en koskaan väsyisi). Minulla on vielä 10 kiloa raskauden jälkeisiä kiloja päällä, olen jopa pari kiloa saanut lisää. Rintamaitoa on (tätäkään ei saisi anopin mukaan KOSKAAN sanoa, ei edes perheen sisällä) ja voin hyvin. Anoppi ei ole tietenkään tähän tyytyväinen vaan mun pitäisi kokoajan syödä lisää ja lisää, etenkin makeaa jotta "maito olisi makeaa". Just joo, yritä siinä sitten selittää että tärkeämpää on juoda paljon ja syödä monipuolisesti, ei mitään makeaa mössöä (jonka takia sairastuinkin).

Nyt poika heräsi :)
Hyvää joulunaikaa ja antoisaa uutta vuotta 2010 jokaiselle lukijalleni! Toivon mukaan uusi vuosi tuo mukanaan teille kaikille onnea, rakkautta, rahaa ja terveyttä :)