Mita olen oppinut itsestani?

Olen naina parina viime kuukautena joutunut tilanteisiin jossa olen pystynyt testaamaan itseani. Olen aikamoinen rutiinien ja oman elamani kontrolloija, joten mulla on ollut paljon "saantoja" joita mun pitaisi noudattaa. Vuosia sitten nama saannot ja rutiinit auttoivat minua selviytymaan elaman vaikeistakin asioista kun tietty "perusturva" oli taattu.

Lasten jalkeen nama on muuttuneet vuosi vuodelta. Olen ihmetellyt monesti mita tapahtui sille ujolle tytolle, joka 10 vuotta sitten tanne tuli. Sille tytolle jolle vieraiden kutsuminen kotiin tuntui mahdottomuudelta, tai jolle oli vaikeaa edes puhua asioista. Silloin hiljaisuus oli valttia. Olin tehnyt itselleni saannot etten tanssi tai laula koskaan missaan, koska sita inhoan. Tai koulun paatyttya en enaa koskaan halua esiintya ryhman edessa. Kaikki nama saannot olen murtanut etenkin viimeisen puolen vuoden sisalla. Olen tanssinut kavereiden kanssa, laulanut 20 hengen edessa synttarilaulun, esiintynyt ryhman edessa moneen otteeseen. Kysynyt ihan tuntemattomiltakin kaikkea mahdollista. Hopottanyt uusien ystavien kanssa jopa niin paljon etta joudun sanomaan itselleni etta ole jo hiljaa.

Onko nama nyt hyvia juttuja? Olen monta kertaa toivonut etta minulla olisi taas se kyky olla hiljaa tarvittaessa, talloin monesta riidalta oltaisiin saastytty. Tai monelta vaarinymmarrykselta oltaisiin valtytty. Tuntuu etta vaikka monessa asiassa olisin mennyt parempaan, viela hienosaatoa joudun tekemaan. Puhuminen lapsille on minulle vaikeaa, vaikka heille minun pitaisi puhua huomattavasti enemmän kielenkehityksen takia. Liian monesti puhumattomuus menee vasymyksen ja laiskuudenkin piikkiin. Koen huonoa omatuntoa.

Olen nyt 3 viikkoa ollut vanhempien koulutuskurssilla jossa olen voinut purkaa tuntojani ja josta olen saanut hyvia vinkkeja lasten kanssa olemiseen. Meilla on aivan mahtava opettaja joka auttaa taydesta sydämestään. Koulun jalkeen jaa jopa sinua kuuntelemaan. Samainen opettaja auttaa siis myos lapsia koulun erilaisissa ongelmatilanteissa. Tama on ollut minulle mahtava kokemus!

En ole tanne kirjoittanut pitkaan aikaan koska olen vahentanyt tabletin kayttoa minimiin. Keskityin kuukauden verran etenkin tyton koulunkaynnin parantamiseen. Tein tyota aamusta iltaan tyton kanssa opettaen lukemista ja matematiikkaa. Nyt sitten keraan taman tyoskentelyn helmia koska tytto on noussut pohjamudistaluokan keskitasoon joka on minulle riittava. Tasta lahtien toivon taas loytavan aikaa tanne kirjoittamiseen. Seuraavaksi voisinkin kertoa omista duunausprojekteista joita olen viimeisen vuoden aikana tehnyt.

Hyvaa viikonloppua!

Koululaiselämää

Ala-asteella ollaan viihdytty enemmän ja vähemmän jo 3 kuukautta. Luku-ja kirjoitusharjoitukset pyörivät täyttä häkää ja me perheenä olemme oppineet lisää Turkin kouluelämästä.

Omaan suomalaiseen lapsuuteni verrattuna koululaisena olo Turkissa on todella erilaista. Kuten jo aikaisemmin kerroin, arki on todella koulupainotteista jo alusta lähtien koulutehtävien ja koulunkäynnin takia. Vapaa-aikaa ei lapsilla arkisin hirveästi ole, joka voikin olla hyvä asia koska eipä tarvitse rajoittaa telkkarin tai tietokoneen käyttöä pahemmin. Hyvänä asiana on myös se että lapset eivät edes hakeudu entiseen tapaansa telkkarin ääreen vaan haluavat tehdä jotain muuta kuten piirtää tai pelata. Tästä iso plussa. Perjantai-illat olen tehnyt läksyvapaiksi, niitä ei edes katsota silloin. Tänään meillä oli yhteinen perheen leffailta.

Mutta paljon negatiivistäkin ollaan koettu. Näemmä koululla on kakkosluokkalaisista koostuva jengi joka käy välitunneilla pelottelemassa ykkösluokkalaisia. Pari viikkoa sitten he olivat hakanneet poikani kaverin välitunnilla ulkona. Poikaparka kertoi vasta koulun jälkeen.  Seuraavaksi tämä jengi siirtyi tyttöni luokkaa pelottelemaan. Opettajille on mainittu asiasta useasti ja he onneksi pitävät silmällä näitä terroristejä. Ovat kuulema tuttuja tapauksia.

Asian tiimoilta olemme opettajien lisäksi informoineet pihalla työskentelevää vartijaa, joka neuvoikin että lapset leikkisivät hänen vierellään välitunneilla. Jos uusia tapauksia tulee olen valmis menemään rehtorille. Siihen asti me ollaan opetettu kummallekin lapselle itsepuolustustaitoja ja joka päivä kouluun mennessä muistutan ettei kukaan saa sanoa teille mitään pahaa ja jos joku teitä lyö, lyökää heti takaisin. Tää on vähän kuin nyrkkeilijän valmistamista otteluun :) onnekseni kumpikaan lapsi ei ole kohdannut mitään isompaa, vielä. Mutta olen varmasti kuin leijonaemo jos jotain tapahtuu. Itse omaan koulukiusaustaustan, joten en todellakaan anna lapseni joutua siihen helvettiin kuin minä.

Toinen negatiivinen asia on pari-kolme viikkoa kestänyt tyttöni haluttomuus lähteä kouluun. Haluttomuuden lisäksi hän on valittanut vatsaansa, jota kuulema sattuu koulussa. Kuitenkaan muita oireita ei ole. Kävimme lääkärilläkin joka tutki tytön huolella mutta ei löytänyt mitään vikaa. Kuulema on normaalia ja johtuu jännityksestä sekä vatsan toiminnasta. Olen samaa mieltä. Kuitenkin melkein päivittäin tyttö itkeskelee ettei halua mennä. Viikonloppua kohden tämä itku loppui ja tyttö innolla lähti kouluun. Tein tällä viikolla kannustavan tarrapalkintotaulun, jonka palkintona on se, että voi ostaa jotain haluamaansa kirjakaupasta perjantaisin. Tämä viikko menikin siis paremmin tällä tekniikalla.

Kaikkein positiivisempana asiana koko koulunkäynnissä on ollut tyttöni opettaja. Hän kävi viikko sitten meillä vierailulla hieman auttaakseen tyttöni tilannetta ja viihtyikin useita tunteja meidän kanssamme. Muutenkin hän on ollut aivan mahtavan äidillinen ja auttava tytön suhteen joka tilanteessa, vaikka luokassa on 38 muutakin oppilasta. Koulussa on myös ihana kuraattori jolta saimme paljon tukea tällä viikolla. Tytölleni hänestä tuli ystävä jolle voi käydä kertomassa koulussa tuntuvat ja tapahtuneet huonot asiat. Siis ihan mahtavaa. Hänkin pitää hyvin yhteyttä kaikesta mitä tyttöni on tehnyt ja kertonut. Täysiä ammattilaisia.

Viime viikolla olin jo menettää toivoni koulun suhteen mutta tämä viikko toi taas niin paljon onnea ja lämpöä sydämeeni kun tyttöni innostuikin uudestaan koulusta ja poikani nauttii muutenkin. Ehkä tästä vielä kiva kouluvuosi saadaan aikaiseksi :)

Mulla alkaa ensi viikolla vanhemmuus-koulutus 0-18 vuotiaiden lasten kasvattamisesta. Se on ilmaista ja koulu järjestää sen tiloissaan. Kerran viikossa 14 viikon ajan tulee olemaan 2,5 tunnin luentoja eri aihealueista 30 hengen ryhmille. Kurssin päätyttyä saan diplomin että olen koulutettu vanhempi :D

Arki

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet todella kiireiset. Koulujen aloitus toi mukanaan yllattavan hektisyyden, koska koulun lisaksi kotitehtävät ovat muodostuneet suureksi ajanvietteeksi. Etenkin viikonloppuisin kotitehtavissa menee helposti pari-kolme tuntia paivassa. Kerronpa tarkemmin mita meidan arkeen kuuluu.

Maanantai on yleensa viikon kiireisin päivä. Heraamme säännöllisesti joka päivä klo 7 ja ensimmaiseksi syömme aamupalan koko perheen kera. Tämän jälkeen mieheni lähtee töihin ja me aloitamme kotitehtavarumban, joka kestää yleensä tunnin. Sen jälkeen lapsilla yleensä on noin tunnin verran omaa leikkiaikaa ennen kuin kouluun pitäisi lähteä. Tana aikana yleensä siistin kodin, silitan kouluvaatteet ja valmistelen lasten eväät seka lounaan. Tuntia ennen kouluunlahtoa lapset syövät jotain, vaihtavat vaatteet ja laittavat reppunsa valmiiksi. Koulu alkaa klo 12 joten meidän pitää olla siellä sitä aikaisemmin,  koska yleensä aamuisin koulun rehtori tai avustajat puhuvat jotain. Koulunalku on myos oiva aika vaihtaa muutama sana opettajien kanssa.

Kun lapset ovat koulussa, minä menen hedelma-vihannesmarkkinoille, jotka pidetään joka maanantai kodin lähellä. Markkinoiden jälkeen kayn viela lahikaupassa ostamassa viikon tarpeet. Sielta kotiin lepaamaan ja tekemaan viikonlopulta jaaneita kotitoita. Mieheni tulee kotiin klo 16, jonka jälkeen yleensä rupean valmistamaan iltaruokaa. Lapsia lahden hakemaan vahan ennen klo 17. Kun lapset tulevat kotiin, syomme illallisen jonka jalkeen kaymme lapi kotitehtavia. Yleensä tunnin verran. Sen jalkeen tunti telkkua lapsille, aidille sohvalla lohoilya ja klo 20.30 on nukkumaanmenoaika. Itsekin nukahdan 22 aikoihin, jotta jaksan herata aamulla. Öisin kuitenkin pari kertaa tulee herattya lasten takia, joten mulle hyvat younet on tarkeita.

Tiistai on minun ja mieheni yhteinen päivä. Miehellani on vain 2 tuntia koulua aamulla. Lapsilla on tiistaisin ja torstaisin kansantanssitunti koululla ennen normaalia opetusta, joten niinä aamuina meidän pitää olla koululla jo klo 10.30. Tunnilta lapset jatkavat normaaliin koulupäivään. Me lähdemme mieheni kanssa kaupoille tai tekemään jotain lapsivapaata ohjelmaa, kuten vaikka käymme kävelyllä. Ilta menee muuten normaalin kaavan mukaan kotitehtäviä tehdessä.

Loppuviikolla kiireet helpottavatkin ja mulle jaa enemman omaa aikaa. Viimeiset pari viikkoa olen käyttänyt vapaan ajan kodin kaappien siivomiseen, askarteluun ja kahden vitriinin maalaamiseen. Viime viikolla juhlimme lasten 6 vuotissyntymapaivia; ensimmaiseksi perheen kesken ja eilen ensimmäistä kertaa lasten kaverien kanssa. Vilinää ja vilskettä riitti, koska vieraita oli yli 20 joista yli puolet alle 6 vuotiaita :)

Muutenkin viikonloppuisin yritämme olla rennommin eli lasten ehdoilla ulkoilemme tai olemme puistossa. Leffaillat ovat myös muodostuneet yhdeksi viikkorutiiniksi, joka on kivaa perheen yhteistä aikaa.


Seuraavassa postauksessa kerron lisää kouluelämästä.

Ala-aste Turkissa osa 2

Taman vuoden flunssakausi on virallisesti korkattu auki. Viime viikolla meidan tyttö oli nuhakuumeessa ja taman viikon poika. Katsotaan tarttuuko meihin muihin ollenkaan.

Viime kirjoituksessa kerroin paamaaraisesti Turkin koulusysteemista. Nyt kerron vahan tarkemmin meidan tilanteestamme.

Esikoulussa lapsemme olivat eri luokilla ja paatimme tehda nain myos ala-asteellekin. Luokkakoot koulussamme ovat noin 35 oppilasta per luokka. Tyttoni luokalla on jopa 38, mutta poikani luokalla vain 29. Ekoja luokkia on jopa 9 kappaletta. Taman takia koulu onkin hyvin suuri oppilasmaaraltaan: aamu-ja iltapaivavuorolaiset yhteenlaskettuna noin 900 oppilasta. Aamuvuorossa klo 7-12 ovat 3. ja 4. luokat, iltapaivavuorossa klo 12-17, 1. ja 2. luokat.

Ensimmaisena vuonna lukuaineita on 5: matematiikka (numeroiden opettelua), turkin kieli (kirjainten opettelua), yhteiskuntaoppia (kayttaytymisen opettelua), musiikkia ja kuvaamataitoa. Joka paiva lukujarjestyksesta löytyy myos leikkitunti seka liikuntaa. Koulukirjat saamme ilmaiseksi valtiolta, mutta monet koulut taman lisaksi kayttavat ylimaaraisia, opetusta tukevia, kirjasarjoja niiden vierella. Meidan koulu tekee nain myös. Saimme kirjasarjan kanssa koululta myos cd-levyja, joiden avulla lapsi voi itse tehda tehtavia tietokoneella, kuunnella musiikkia ja harjoitella kirjoittamista.

Kouluruokailua meillä ei ole vaan jokainen tuo omat evaansa ja juomisensa joka päivä. Koulussa toimii myos pieni kauppa, josta voi ostaa syotavaa ja juotavaa, jos ei kotoa ole tuotu mitään. Kauppaa ei kuitenkaan hirveästi suosita, koska lapset ostavat mieluiten vain karkkia ja muuta epäterveellistä.

Meidan opettajamme ovat kummatkin kokeneita ja hyvin lapsirakkaita. Aiheita mennaan nopeasti eteenpain. Valitettavasti kiireisen aikataulun takia laksyja on ollut todella paljon nain alussa. Yleensa noin 5 ja 6 sivua kirjoittamista ja varitysta. Päivittäin laksyjen tekoon menee parikin tuntia. Taman takia ero esikouluun on todella iso ja huomattavasti rankempaa.

Koulun ulkopuolelle meille on tarjottu myös mahdollisuutta ilmaiseen kansantanssikurssiin koulun tiloissa seka kaupunki myos järjestää lapsille omia kurssejaan talvikauden aikana: voimistelua, shakkia, taidekursseja. Näistä olisi tarkoitus sitten valita sopivaa vastapainoa rankalle koulunkaynnille.

Koulu on alkanut vilkkaasti ja se vie laksyineen koko paivan. Yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää joten monta kertaa viikossa heidän kanssaan juttelenkin. Sairaspaivinakin lasten läksyt olen hakenut koululta, etteivät he jää jälkeen muista. Vanhemmiltakin siis odotetaan todella aktiivista osallistumista koulunkäyntiin. Läksyt ja reppujen sisältö tarkastetaan päivittäin sekä koululta noudetaan unohtuneita vesipulloja ja ruokalaukkuja. Opettajille soitetaan ja kysytään läksyjä.

Tänään meillä on toinen pojan sairaspaiva meneillään. Mutta sekin menee täysin tehtäviä tehdessä. Illalla käyn hakemassa vielä tämän päivän tehtävät,  joten ilta ja huominen aamu meneekin niitä tehdessä.

Ala-aste Turkissa

Meidan ihanat lapset aloittivat vihdoin ensimmäisen luokan. Tana vuonna Uhrijuhlan takia koulut alkoivat 2 viikkoa myohemmin kuin tavallista, joka tarkoitti suoranaisesti sita etta nyt ruvetaan kiireella opettelemaan lukemista ja kirjoittamista. Kerron kuitenkin vahan tarkemmin minkalainen koulusysteemi taalla on.

Tassa on meidan koulun kuva ulkoa

Muutaman vuoden ajan pakollinen opintovelvollisuus on ollut 12 vuotta. 4 vuotta ala-astetta, 4 vuotta yla-astetta ja 4 vuotta lukiota. Koulut aloitetaan 6 vuotiaana. Valittavana on yksityisia ja valtion kouluja. Yksityiskouluissa on lukukausimaksut seka muitakin kuluja, mutta koulutusta pidetaan yleensa tasokkaana ja yksilollisempana kuin valtion kouluissa, jossa luokkakoot voi olla yli 40 oppilasta verraten yksityiskoulujen noin 20 oppilaaseen.

Sisäänkäynti

Meidan valintamme on ollut tahan mennessa valtion koulut, niin esikoulu kun nyt ala-astekin. Onneksemme kotimme lahella on hyvatasoinen valtion koulu.

Ilmoittautuminen ala-asteelle tapahtuu nykyaan automaattisesti tietokoneella. Eli lapset automaattisesti kirjautuvat lahimpaan valtion kouluun. Yleensa kesaloman aikana vanhempien tulee vain kayda vahvistamassa lapsen kirjautuminen ja samalla heille tarjotaan mahdollisuus valita luokka tai opettaja, mutta yleensa tiettya maksua vastaan. Ilmaiseksi luokka arvotaan ja on vain onnea kenelle opettajalle paasee. Naihin arvontoihin ei yleensa suositumpia opettajia edes oteta mukaan. Eli raha puhuu naissakin asioissa, vaikka lain mukaan tallainen rahanpyynto on laitonta. Koulut perustelevat tata silla etta rahoja kaytetaan koulun kuluihin. Joka on totta, silla opetusministerioista tulevat avustusmaksut kouluille ovat olleet myohassa tai vähäisiä.

Turkissa opettajat ovat todella tarkeita, heita arvostetaan ja pidetaan aidin ja isan jalkeen tarkeimpina ja vaikutusvaltaisempina henkiloina lasten elamassa. Taman takia etenkin luokanopettajat ovat suurennuslasin alla ilmoittautumista ennen. Monet vanhemmat kyselevat tutuilta ja tuntemattomiltakin mielipiteita kuka on paras opettaja jonka jalkeen tekevat paatoksen siita kenen valitsevat. Monet eivat koe pahana asiana maksaa rahaa siita etta lapsi saa hyvan opettajan ja koulutuksen. Hyvasta luokanopettajasta pidetaan myos vanhempien puolesta hyvaa huolta koko kouluajan: opettajanpaivana lahjoitetaan kultaa, tietokoneita, jopa autoja, riippuen vanhempien tulotasosta. Hyvat opettajat osaavat myos opettaa seka pitavat huolta oppilaistaan kuin he olisivat hanen omiaan.

Meilla vasta alkoi tama taival. Seuraavassa postauksessa kerron meidan ensimmaisen viikon tunnelmista. Minkalaiset opettajat meilla on? Minkalaiset koulukirjat ja laksyt? Mita odotetaan ensimmaiselta luokalta?

Lasten esikoulu

Normaalisti, me herääämme klo 6.30, syömme aamupalan yhdessä perheenä jonka jälkeen vien mieheni bussille sekä lapset kouluun.

Lapset ovat ns. aamuvuorossa esikoulussa. Heidän koulupäivänsä alkaa klo 07.30 ja päättyy klo 12.00. Iltapäiväryhmäläiset aloittavat 12.40 ja lopettavat klo 17.00. Viime vuonnakin olimme aamuryhmäläisiä, joka tuntuu toimivan meille hyvin. Lapset menevät nukkumaan klo 20 ja muutenkin talvisaikaan on kiva että voimme hyödyntää valoisan ajan tehokkaasti. Esimerkiksi joka päivä olemme koulun jälkeen koulun pihalla ainakin tunnin. Pihalla on liukumäkiä, hiekkaleluja, liikennepuisto polkuautoineen sekä pieni eläintarha. Tarhassa on isossa häkissä kanoja, ankkoja ja pupuja yhdessä. Melkein päivittäin tuommekin niille kotoa jotain vihanneksia syötäväksi.

Monet vanhemmat eivät voi ymmärtää miksi olemme aamuryhmässä. "Lapset saavat nukkua pitempään." "Ei niitä voi herättää niin aikaisin." "Lapset ei ole heränneitä aamuisin joten eivät opi mitään." Näitä perusteluita kuulen siihen miksi iltapäiväryhmä on parempi. Mielestäni monille äideille suurin ongelma on oma laiskuus, koska he eivät jaksa aamulla herätä tai herättää lastaan tarpeeksi ajoissa koulua varten.

Lastemme koulu on myös ihan valtion esikoulu. Koulussa on yhteensä kahdessa vuorossa 300 oppilasta. Maksamme sinne 100 liiran eli vähän yli 30 euron kuukausimaksua per lapsi, jota vastaan koululla tarjotaan joka päivä vaihtuva aamupala. Aamupalat on ollut hyvin erilaisia joka on ollut mieleeni. Kaikkea on tarjolla munakkaista piirakoihin ja lämpimiin voileipiin tai joinain aamuina voi olla ainoastaan vaikka muroja. Lapset oppivat siis syömään erilaisia ruokia.  Kerran kahdessa viikossa 5 liiran, eli noin 2 euron, maksua vastaan koulussa on näytelmiä, esityksiä tai vaikka taikuri kuten viime viikolla. Tarjolla on myös 30 euron kuukausimaksua vastaan koulukuljetus kotoa kouluun ja takaisin, mutta me emme sitä ole tarvinneet. 

Koulussa on alakerrassa työntekijöitä ns "abla" (isosisko) jotka auttavat oikeat lapset oikeaan bussiin ja luokkaan sekä avustavat pukeutumisessa tarvittaessa. Ihania naisia kaikki! Opettajat ovat myös tarkkoja siitä kuka lapsia koulusta hakee. He vaativat yleensä toiselta vanhemmalta vahvennusta jos joku toinen henkilö sinä päivänä lapsen on hakemassa. Hakutilanteessakin lapsi yleensä tulee opettajan kanssa ovelle ja opettaja vielä tuolloinkin soittaa vanhemmalle tarkistaen hakijan henkilöllisyyden. Hienoa tarkkaavaisuutta!

Mitäs siellä koulussa sitten opiskellaan?! Tänä vuonna opetusohjelmaan kuuluu suoraan ekalle luokalle valmistaminen. Täällä mennään nimittäin peruskouluun jo 5 vuotiaina! Opetellaan numeroita, kirjaimia, värejä, käsitteitä kuten pitkä-lyhyt tai takana-edessä sekä muotoja. Välillä opetuksessa käydään läpi myös Atatürkin elämää ja vaikka kirjoittamisen historiaa. He myös käyttävät paljon saksia ja muovailuvahaa, jotta käsien motoriset taidot kehittyisivät. Koulussa opetellaan myös syömään ja pukemaan ilman apua (yllättävän moni 5 vee ei vielä sitä osaa). Unohtamatta tietenkin leikkimistä, laulamista ja satujen kerrontaa. Ryhmäkoko on 30 oppilasta per opettaja. Opettajalla on myös avustamassa 2-3 harjoittelijaa päivittäin jotka auttavat lasten kanssa.

Olemme olleet tyytyväisiä opetukseen ja opettajiin. Tänä vuonna lapset ovat eri luokilla, koska näin he kehittyisivät paremmin yksilöinä. Esman opettaja lähettää usein pieniä tehtäviä myös kotiin sekä tuntuu tehokkaasti etenevän uusissa aiheissa ja oppikirjassa eteenpäin. Erenin opettaja on keskittynyt enemmänkin lasten henkiseen kehitykseen ja heidän luokassaan leikkiminen ja hauskanpito on enemmän esillä, eikä yhtään läksyjä.

Ensi vuosi jo jännittää ja jo nyt joudumme miettimään koulua sekä kysellä missä koulussa mikäkin luokanopettaja on parhain. Sen mukaan joudumme ensi kesänä tappelemaan hyvistä paikoista muiden vanhempien kanssa. Unohtamatta suhteiden käyttöä. Turkissa hyvällä koulutuksella on suuri merkitys, vaikka se olisikin ihan valtion peruskoulussa.

Vanhemmat vaativat, etukäteen kyselevät ja valmistautuvat hyvin turvatakseen lapselleen parhaimman mahdollisen opiskelupaikan. 

Esimerkkinä kilpailusta voin kertoa meidän esikoulun ilmoittautumiskaaoksesta: ilmoittautuminen alkaa aamulla ja jo edellisestä illasta lähtien koulun pihalle majoittuvat kymmenet vanhemmat jotta pääsevät hyville "apajille". Järjestyksen mukaan voi siis valita mihin vuoroon lapsensa pistää (aamu vai iltapäivä) sekä mille opettajalle. Mattimyöhäisille jää harvemmin muita kuin aamuvuorolaisten paikkoja, jos niitäkään. Yleensä kaikki paikat on täynnä muutamassa tunnissa.

Alla on kuvia koulusta viime vuodelta.