Mandariinihillo

Päätin tänäkin vuonna panostaa hillojen valmistukseen (mieheni rakastaa sekä tulee todella halvaksi tehdä itse) ja heti ekaksi vuorossa oli siis mandariinihillo. Viime talvena kälyn kanssa tehtiin sitä pari purkkia jotka menivät heti parempiin suihin. Tehtävänä olisi vielä greippihilloa (kyllä, greipistäkin voi tehdä hilloa), appelsiinihilloa sekä appelsiini-mandariinihilloa. Myöhemmin kesää lähestyessä pakolliset mansikkahillot sekä toivon mukaan myös aprikoosihillo on tehtävä. Viime vuonna en ehtinyt aprikoosihilloa tehdä sillä matkustimme parhaimpaan aprikoosiaikaan juuri Marmarikseen.

Mandariinihillo:

Tästä ohjeesta tulee noin 8 dl valmista hilloa.

Tarvitset

* 5-6 suurikokoista mandariinia (mieluiten siemenettömiä)

* 1 kg sokeria

* 500 - 600 gr vettä (vähän vajaa litran laitoin minä)

* 1 sitruunan mehu

Aluksi mandariinit pestään ja kuoritaan. Kuoria keitetään vähäisessä vedessä noin 5-10 minuuttia jonka jälkeen ne pienennetään pienen pieneksi silpuksi/mössöksi joko monitoimikoneessa tai haluamassasi silppurissa.

Mandariinien palat erotetaan toisistaan ja jos sisällä on siemeniä, ne tulee poistaa rikkomatta palan muotoa. Valkoiset kuidut palojen ympäriltä tulee myös puhdistaa mahdollisimman hyvin.

Valmista sokeri-vesiseos. Lisää kattilaan vesi ja sokeri. Keitä noin 15 minuuttia kunnes seos on vähän paksuntunut.

Lisää sokeriveteen mandariinin palaset sekä hienonnetut kuoret. Sekoita kunnolla ja anna seoksen kiehua liedellä kunnes hillon koostumus on sopiva (voi kestää lähemmäs tuntia). Testaan koostumuksen tipauttamalla pisaran hilloa pieneen astiaan jonka pistän pakastimeen pariksi minuutiksi. Jos viilennettyään hillo on paksuuntunut sopivasti, tarkoittaa se sitä että hillo on valmis.

Lopuksi sekoita joukkoon sitruunamehu ja anna vielä kiehua minuutin verran.

Kaada valmis hillo kuumana puhtaisiin säilytyspurkkeihin ja anna jäähtyä. Jäähdyttyä sulje kannet.

.....ja eikun syömään!! :)

Hiljaisuus valtasi talon

Rannalta keräämäni simpukankuoret kuivumassa auringossa


Vieraiden lähdettyä taloon on jäänyt iso tyhjyys. Kotona on hiljaista ja suoraan sanottuna tylsää :) Iltaohjelmaan kuuluu ainoastaan telkkari ja/tai leffa, ruoan ja teen jälkeen. Kuulema hourailen myös unissani että missä kaikki ovat, missä on anoppi ja käly :) Mieheni on sitten uniselle minälleni selittänyt että kaikki ovat omissa kodeissaan nukkumassa :) Huh huh, kylläpä sitä ehtii tottua vieraisiin. Nyt näyttää ainakin vieraskannalla hiljaiselta helmikuuhun asti, jollei sitä ennen anoppi tule tänne toipumaan guatr-leikkauksesta (jonkun kaulassa olevan rauhasen toiminta häiriintynyt, guatr sairaudet ovat todella yleisiä Turkissa, miehelläni myös guatr-kasvain joka pitäisi leikata). Saas nyt nähdä.



Sain vihdoin koko vieraiden jälkipyykin pestyä ja lattiat luututtua kuntoon. Vielä pitäisi isot täkit säilöä kaappien päälle. Olenkin viettänyt pieniä lomapäiviä tämän alkuviikon. Päivisin imuroin netistä leffoja tai lempisarjojeni jaksoja joita iltaisin sitten katson mieheni kanssa tai yksin. Olen katsonut seuraavat leffat: X Files I want to believe (keskitasoa), The Strangers (tylsä), Transporter 3 (oli kyllä hyvä) ja aloittanut Eagle Eye:ta (jännä). Tänä iltana ehkä siirryn kyllä uusimpaan Keanu Reevesiin eli The Day the World Stood Still. Ei kuulema ole kovin hyviä arvosteluja saanut mutta who cares, jos leffassa on Keanu Reeves niin se on varmasti hyvä ;)

Ruokapuolella on myös hiljaista koska vasta eilen päästiin markkinoille ostamaan hedelmiä ja vihanneksia. Lempihedelmäni appelsiinit olivat taas todella halpoja: 5 kiloa 1 YTL eli 0,50 EUR. Myös ihmetyksekseni markkinoilla oli tuoreita herneitä myynnissä!! :) Ostin niitä yhden kilon (1,5 YTL/kg) ja voi että kun olivat makeita. Tuli aivan kesä mieleen.

Ei sinänsä, säiden puoleen täällä on kovinkin kesäistä. Joka päivä aurinko paistaa pilvettömällä taivaalla ja mittarien lukemat nousevat aina 20 asteeseen. Auringossa jopa 30 asteeseen. Uskomatonta kun ajattelee että ollaan jo yli joulukuun puolivälin! Iltaisin tietenkin ilma viilenee nopeasti mutta yhä edelleen voi pelkällä kevyellä takilla olla ulkona.


Joulu lähestyy myös uhkaavasti ja minulle tiedossa on joka jouluinen traditioini eli riisipuuron keitto :) Se onkin ainoa tapa jolla juhlistan vanhoja perinteitä. Ehkä nyt joulun aikaan voisin myös alkaa juomaan kotiin kerääntynyttä glögivarastoa. Mieheni rakastaa glögiä ja juokin sitä vuoden ympäri. Minulle se menee alas ainoastaan juuri kylminä talvi-iltoina.

Kuukauden päästä olisi miehelläni kahden viikon loma taas tiedossa (opettajana olo on ihanaa), eikä meillä ole hajuakaan mitä silloin tehtäisi. Mieheni kotikaupunki ei kovin houkuttele kylmine ilmoineen ja lumineen, jota varmasti siihen mennessä on satanut. Viime vuonna käytiin Alanyassa, joka on kyl aivan liian pitkän ajomatkan takana (7 tuntia). Lähimailla ei oikein ole kiinnostavaa paikkaa joka olisi houkutteleva myös talvisin. Kappadokiassa kävimme myös pari kesää sitten, todella mahtava paikka, kesäisin! Vaihtoehdoiksi jäävätkin sitten idän ihmeet eli Urfa, Mardin, ehkä Hatay/Antakya. Nekään ei oikein talvella houkuttele. Pohjois-Kypros on myös lähellä mutta vaatii passia mieheltäni (uurastusta ja rahan menoa) sekä varmaan viisumia minulta, who knows. Eikä siellä varmaan ole myöskään mitään talvisin?! Luultavasti olemme siis vain kotona.

Rauhallista joulunalusaikaa kaikille täältä lämmöstä! :)

Joulukuinen Mersin

 

Tässä kuussa ottamiamme kuvia Mersinin "talvesta".  Lämpötila ei vielä ole päivisin laskenut montaa kertaa alle 20 asteen. Yöt tosin ovat jo viileitä. Jotkut polttavat hellassa puuta, hiiliä tai mitä vaan käsiinsä saavat kotiansa lämmittääkseen joka johtaa koko kaupungin peittävään savupilveen. Tänä talvena erityisesti tämä savu tuntuu olevan todella kitkerä ja voimakkaan hajuinen. Auta jos vaan unohtuu pyykit ulos illaksi => uudestaan pesukoneeseen. Olenkin hoputtanut miestäni ikkunoiden ja ovien tiivistämisessä jottei se savun haju tule sisälle asti.

Tässä esimerkki:

 

Iltaisin ulosmeno on siis pyhä mahdottomuus. Voih, kunpa muuttaisimme nopeasti alueelle jossa näitä "savuttajia" olisi vähemmän....

Mutta nyt sitten lämpimimpiä kuvia:

Mersinin kuuluisaa rantapuistikkoa

Minä ja Hollannin sukulaiset rannalla

Keräsimme lankoni vaimon kanssa pari kiloa rannalle ajautuneita simpukankuoria. Niistä tulee hienoja koristeita kylppäriin kunhan ne saan vain pestyä :)

Välistä ihmettelimme myös notkuvaa sitruunapuuta isossa puutarhassa. Sitrushedelmien kausi on parhaimmillaan ja joka paikassa näkyy appelsiini, greippi- tai sitruunapuita.

Muita kuulumisia, vieraiden jälkeen tänään siivosin ja pyykkäsin koko päivän. Vielä on ainakin 3 koneellista pestävää jäljellä. Kodin joka huone on tällä hetkellä täynnä kuivuvaa pyykkia :) Ruokapuolella on ollut hiljaista vaikka pakastin on täynnä lihaa eri muodoissa.  Ei oikein nappaa syödä joka päivä lihaa sillä uhrijuhla on ainoastaan lihansyöntiä aamusta iltaan :)

Olen myös ilokseni huomannut, asiasta kolmanteen, että täällä Mersinissä käy SUOMALAISIA. Viime viikolla törmäsin Forum-kauppakeskuksessa kolmeen suomalaiseen (yhdellä oli turkkilainen poikaystävä mukanaan) sekä eilen suomalaiseen perheeseen; kaksi lasta sekä äiti. VAU! En keskustellut heidän kanssaan mutta myhäilin tyytyväisenä vieressä :) TOSI HIENOA nähdä suomalaisiä myös täälläpäin Turkkia ja vielä tähän vuoden aikaan :) Tervetuloa vaan lisää!

Mieheni toi vieraita meille illaksi joten minä tästä lähden valmistamaan teetä heille :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

Vuoden 2008 ikimuistoinen uhrijuhla

 

Tämän vuoden matka anoppilaan jäi muistoihini erityisesti tapahtumiensa takia. Aloitan alusta.

Lähdimme lauantaina kohti Pazarcikia jonne meidän ei ollut tarkoitus kiirehtiä ollenkaan, vaan rauhallisesti ajaa pysähdellen sekä matkasta nauttien.  Pysähdyimmekin kerran tien reunalle vihreän pellon vierelle.

Huomasimmekin että olimme pysähtyneet kuuluisan Adanan Incirlikin sotilastukikohdan viereen, josta esim. USA pommittaa/on pommittanut Irakia.  Sinne laskutui juuri iso sotilaskone, josta päättelimme sen olevan tuo tukikohta.

Hsss...näitä sotilastukikohtia ei saisi valokuvata, mutta otimme riskin. Älkää kertoko kenellekään :D

Anoppilaan saapuessamme koimme yllätyksen: mieheni Marmariksessa asuva veli ja "ei terve" vaimonsa olivat tulleet lastensa kanssa yllätyksenä myös anoppilaan.  Siinä sitten puitiin tätä yllätystä koko ilta, koska tämä myös tarkoitti sitä että lapsiperhe nukkuu ainoassa lämmitetyssä huoneessa. Yhteen huoneeseen sai UFO:n eli infrapuna lämmittimen, mutta yksi perhe joutui nukkumaan ihan ilman mitään. Anoppini ja kälyni nukkuvat aina kylmässä huoneessa joten heitä tämä ei niin haitannut.  Jos olisimme tienneet että he ovat tulossa olisimme ottaneet mukaan Mersinistä meidän oman lämmittimen, täten kaikki olisivat lämpimiä.  Parin todella kylmän nukutun yön jälkeen (siellä lämpötilat oli öisin lähellä nollaa, päivisin about 15), saimme sumplittua huoneet ja lämmittimen niin että kaikki olivat tyytyväisiä.  Me saimme lämmittimen :D

Sunnuntai menikin sitten valmisteluissa sekä uhrattavan pässin ostossa. Me sekä Hollanista tullut lankoni uhrasivat tänä vuonna koska Marmariksessa asuvalla langolla ei ole kuulema yhtään rahaa (vaikka olemme kuulleet monelta taholta aivan muuta).  Tapansa mukaisesti  lankoni "ei terve" vaimo ei nostanut kättään missään vaiheessa auttaakseen edes yksinkertaisimmissa uhrijuhlan valmistelussa tai edes katsonut lastensa perään.  Meitä kaikkia ärsytti.

Tässä meidän poppoo (paitsi mieheni joka kuvasi) syömässä illallista: raakoja bulgurpullia, ns. yoğurma köfte, kaikkien paitsi minun suosikki, mutta söinkin vanhoja ruokia :)

Uhrijuhlan ensimmäinen päivä, maanantai. Aamulla söimme kunnon aamupalan jonka jälkeen anoppini varaamat miehet tulivat uhraamaan uhrimme.  Tätä tehdessä en koskaan katso rituaalia vaan pysyttelen tiiviisti sisätiloissa.  Tänä vuonna Pazarcikin katuja ja etenkin markkinoita kävellessäni, joissa näitä eläimiä myydään, rupesin ensimmäisen kerran voimaan pahoin. Ajatus jo siitä että ne ovat nyt täällä mutta huomenna kuolevat (silloin oli sunnuntai) oli kuvottava. Onneksi sain tämän tunteen nopeasti tukahdettua, muuten juhla ei olisi kovin onnistunut.

Pässit teurastettiin, pilkottiin paloihin ja sisäelimet pestiin, sekä pakattiin. Heti teurastuksen yhteydessä jaettiin lähimmille naapureille heidän osansa ruhoista, muut tuotiin kotiin jossa yhteisvoimin luut eroteltiin sekä liha erotettiin hyvään rasvattomaan ja jauhettavaan rasvaiseen lihaan. Lankoni "ei terve" vaimo pakotettiin pyytämällä tekemään lihan paloittelua, mutta jo parin tunnin työn päästä hän tuli taas hellan viereen valittamaan kuinka väsyttää sekä päätä särkee, sekä nukkui. Haa, haluan myös mainita sen että lankoni on ainoa joka lasten perään katsoo, hän syöttää, nukuttaa, leikittää, käyttää vessassa, komentaa ja opettaa. Lankoni muutenkin työskentelee koko kesän 18  h päivässä ja kotona hänellä on vielä lapset katsottavana: öisin hän jopa herää lasten itkuun ja heitä lohduttaa.  Kahdessa vuodessa lankoni hiukset olivat muuttuneet aivan harmaiksi sekä polvet ovat jo alkaneet pettää. Kaikkia taas ärsytti.

Työt saimme kolmin voimin, minä, kälyni sekä Hollannin lankoni vaimon kanssa loppuun lähemmäs klo 20.00. Lihat pussitettiin ja pakastettiin.  Miehet grillasivat lihoja jo aikaisin päivällä joten illalla töiden lomassa me sitten uudestaan syötimme ja juotimme ihmiset, "ei terveen" nukkuessa lämpöisen hellan vieressä.

Toinen päivä alkoikin sitten tapahtumarikkaasti. Oli tarkoitus että kolme veljestä: mieheni, Hollannin lankoni vaimoineen sekä Marmariksen lankoni anopin kanssa kiertäisivät sukulaiset Gaziantepissa sekä appini kotikylässä, Evrissä. Autoon ei olisi koko poppoota lapsineen edes mahtunut.  Täten päätimme että minä, "ei terve" lapsineen sekä kälyni jäävät kotiin kun muut sukuloivat.  Minulle tämä oli kiva yllätys koska en oiken tykkää kierrellä sukulaisia, siellä on aina hirveä tungos ja päpätys. Syötetään ja juotetaan väkipakolla kunnes olet ähkyssä unohtamatta tietenkään naisten juorupiirit, joihin minunkin odotetaan osallistuvan.

"Ei terve" ei ottanut uutista kotiinjäämisestä hyvin ja pakkasikin kimpsunsa ja kampsunsa ennen ketään muuta lähtiäkseen oman äitinsä kotiin, koska myös he asuvat Pazarcikissa. Sinne hän sitten lähti lasten kanssa mitään sanomatta tai toivottamatta, kuten tapaansa kuuluu.  Tämä taisi olla miehelleni viimeinen pisara ja hän sitten räjähti. Hän ekaksi vaati isointa Hollannin veljeään puuttuman tilanteeseen jotenkin, koska vanhimmalla veljellä on suurin vaikutusvalta perheessä. Mieheni vaati että joku kertoisi langolleni ("ei terveen" miehelle) kuinka huonosti "ei terve" käyttäytyy eikä tämä ole hyväksyttävää. Loppujen lopuksi, puolitoista tuntisen matkan sukulaisten luokse, koko autossa ollut poppoo, anoppi sekä veljekset sekä veljen vaimo, antoivat piiskaa "ei terveen" miehelle. Kertoivat kaikki huonot kokemukset ja mitä "ei terve" on sanonut, tehnyt ja ollut tekemättä, niin Pazarcikissa kuin Marmariksessa viime kesänä. Kuinka istuu vain kun muut tekevät töitä. Kuinka epäkunnioittavasti hän käyttäyttyy niin lankoani itseään kuin muita sukulaisiamme kohtaan. Marmariksen lankoni istui koko matkan hiljaa, ei sanonut mitään. Läksytys oli pakko tehdä sillä koko asia oli jo karannut käsistä.

 

Jäimme kälyni kanssa kaksistaan, tiedottomina autossa käytävästä keskustelusta. Saimme täten rentouduttua koko päivän ilman lapsia ja mököttävää "ei tervettä". Siivosin kodin kaikki huoneet, veimme jauhettavat lihat jauhettavaksi, pussitimme jauhelihat sekä pakastimme ne. Loppupäivän katsoimme yhdessä telkkaria ja nautimme rauhallisuudesta. Tietty pari kertaa tuli myös tuttuja vierailulle toivottamaan hyvää uhrijuhlaa joten heidän kanssaan rupattelimme.  Muutenkin päivä sujui rattoisasti, siihen asti kunnes sukuloivat saapuivat kotiin. Marmaris lankoni oli aivan hiljaa, kaikki muutkin selvästi hiljaisia. "Ei terve" ei ollut tullut kotiin lastensa kanssa vaikka kello oli jo 23 joten anoppini todella vihaisesti vaati Marmaris lankoni hakemaan vaimonsa vaikka väkipakolla takaisin kotiin. Täällä Turkissa on tapana aina että naimisiin mennessä erityisesti juhlien aikaan anoppila on tärkeämpi kuin oma perhe, etenkin jos järjestetystä avioliitosta on kyse.  Anoppilassa autetaan, otetaan vastaan vieraita sekä syödään.  Morsian ns. siirtyy häiden aikana kotoataan anoppilaan, jonka jälkeen anoppi pitää huolta hänestä. Äidin sekä oman perheensä kanssa voi tietenkin tavata, keskustella ja vierailla, mutta yöt kuuluu olla siellä missä aviomieskin on eli anoppilassa.

Lankoni haki lapset sekä vaimonsa kotiin, he selvästi olivat tapelleet matkalla. Kaikki leikkivät vähän lasten kanssa, tuntui että jää alkoi sulaa.

Seuraavana aamuna (meidän viimeisenä aamunamme) huomasimme parannuksen "ei terveen" käytöksessä. Hän alkoi tulla keittiöön etsimään jotain tehtävää, mutta ei aktiivisesti tietenkään.  Aloimme myös itsekin olemaan positiivisempia "ei tervettä" kohtaan, koska täten palkitsimme hänen parannustaan. Juttelimme normaalisti ja selvästi päivän mittaan käytös parani. En tiedä sitten onko tämä minkälainen enne mutta olimme kaikki tyytyväisiä. Toivon mukaan Marmaris lankoni saa asiat kuntoon vaimonsa kanssa ja hänen käyttytymisensä paranee HUOMATTAVASTI.

Me suuntasimme Hollannin lankoni ja vaimonsa kanssa takaisin kohti Mersiniä tuona samaisena päivänä (keskiviikkona). Ennen lähtöä Hollannin lankoni läksytti vielä erikseen "ei tervettä" käytöksestään ja toivoi hänen parantavansa sitä. Ainakin "ei terve" tuli meidän perään vilkuttamaan, joka ei ollut tavanomaista :D

Saavuimme perille myöhään illalla ja söimme nopean illallisen. Eilinen päivä oli taas kiireinen mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, kuvia tiedossa :)

Tässä siis meidän uhrijuhlan raportti. Tapahtumarikas ja TODELLA mielenkiintoinen juhla siitä tuli. Toivon mukaan kaikesta huolimatta tästä tulee käännnekohta "ei terveen" ja lankoni keskinäisessä suhteessa sekä suhteessaan muita kohtaan.

Kotona taas

Eilen tultiin takaisin kotiin mutta olen vielä kiireinen lankoni sekä vaimonsa kanssa ainakin huomiseen asti. Tämän takia raportti meidän todella mielenkiintoisesta ja tapahtumarikkaasta uhrijuhlasta on tiedossa vasta huomenna, jos ehdin kirjoitella :)

Juhlatoivotuksia ja tauko....

Ekaksi hyvää itsenäisyyspäivää kaikille maailman suomalaisille :)
Valitettavasti en voi jokavuotisen traditioni mukaan sytyttää kahta kynttilää tänä vuonna koska olemme huomenna koko päivän matkalla kohti anoppilaa. Myöskään Linnan Juhlat jää väliin, valitettavasti :D

Sukulaisten kanssa päivät ovat olleet kiireisia ja täynnä toimintaa. Tänäänkin aamusta asti olemme hoidelleet lankoni asioita ympäri kaupunkia (esim. käyntikortteja painatettiin, rahaa vaihdettiin, käytiin vaihdattamassa henkilökortti). Justiinsa tultiin kotiin kahdesta kauppakeskuksesta jossa kateltiin jotain ostettavaa. Mitään ei löytynyt mutta ainakin vietimme taas rattoisia aikoja yhdessä. Kohta on pakko mennä pakkaamaan matkalaukkua huomista varten.

Me lähetetään käly bussilla meitä kotiin odottamaan jo huomenaamulla. Me varmaan päästään tien päälle vasta aamupäivästä. Pysähdytään ainakin Adanassa taas kerran, kauppakeskuksessa :D Illalla toivottavasti meitä odottaa Pazarcikissa lämmin huone (koska heillä on hella vain yhdessä huoneessa) ja ruoka. Odotan jo pelolla sitä kylmyyttä mitä siellä tulee olemaan. Ainakin 10 astetta täältä kylmempi, öisin lähellä nollaa. Me nukutaan vielä huoneessa jossa ei tule olemaan mitään isompaa lämmitystä.

Kuten jo tiedätte, meillä täällä juhlitaan ensi maanantaista lähtien 4 päivää uhrijuhlaa eli Kurban Bayramia. Näin blogin välityksellä toivotan kaikille juhlijoille lihaista ja rauhallista uhrijuhlaa :)

Tarkoituksemme on Pazarcikissa sunnuntaina käydä eläinmarkkinoilla valitsemassa "uhrimme" jonka sitten tietyn rituaalin mukaan uhraamme maanantaina, ekana juhlapäivänä. Yleensä eka päivä menee kokonaan lihojen pilkkomisessa ja pakkaamisessa sekä niiden jakamisessa tutuille ja tarvitseville (köyhille). Toisena päivänä on tarkoitus mennä apin kotikylään jossa asuu mieheni sukua. Sinne toivottavasti saamme koottua ison ryhmän sukulaisia jotta ei tarvitsisi kaikkia kiertää erikseen. Kylä on muutenkin todella alkeellinen ja tylsä mutta yhden päivän kyllä kestää. Samana päivänä käydään myös apin haudalla rukoilemassa.

Kolmas päivä on tarkoitus käydä aamulla Kahramanmaraksessa lankoni vaimon veljen luona, sieltä sitten suoraan takaisin kotiin.

Lintuparat joutuvat olemaan 4 päivää yksin ja olen vähän huolissani miten heille saan tarvittavan määrän ruokaa annettua, mutta paljon vain siementikkuja ja siemenlautasia tarjolle niin eiköhän ne pärjää.

Neljäs eli viimeisen päivän vietämme Mersinissä lankoni ja vaimonsa kanssa. Anoppi ja käly jäävät kotia Pazarcikiin. He lähtevät takaisin kohti Hollantia perjantaina aamupäivällä.

Haluan tässä myös mainita että blogissani tulee olemaan katkos näinä päivinä kun emme ole kotona eli kirjoitan ehkä, jos jaksan/ehdin, torstaina. Olen muutenkin viime päivinä todella vähän ehtinyt teidän muiden blogeja lukea joten pyydän anteeksi. Kunhan nämä vieraat lähtevät niin sitten pääsen taas vanhaan rytmiin takaisin.

Vielä kerran HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ ja HYVÄÄ UHRIJUHLAA! :)

Ekat päivät vieraiden kanssa

Muutama päivä on nyt vieraiden kanssa vietetty ja meno on jos jonkinlaista. Anoppi ja käly tulivat torstai-iltana, mieheni isoveli ja vaimo lauantai-iltana. Sunnuntaina kävimme vain pari tuntia merenrannalla kävelemässä ja nauttimassa talviauringosta. Muut päivät olemme olleet kotona juttelemassa ja juoruamassa, tietenkin.. :) Aamupalapöydästä alkava juoruilu kestää iltaan asti ja koko suvun jäsenet sekä naapurit käydään läpi yksitellen. Iltapäivästä sitten alkaa ruoanlaitto joka kestää iltaan asti. Katoan aina välistä omiin puuhiini tietokoneen ääreen pieniksi hetkiksi. Iltaisin muiden katsoessa seuraamiaan tv-sarjoja minä luen omassa rauhassani kirjoja. Ovat jo minut outolinnuksi nimenneet :)

On kuitenkin ollut tosi hauskaa. Maha kippurassa nauretaan tarinoille ja vitseille. Hollannista tuli iso kasa tuliaisia kuten salmiakkia, juustoa (edam), teelajeja, mausteita sekä hieno musta satiinihame :) Tässä on muutenkin syöty ja juotu niin paljon viime päivinä että on varmasti kiloja tullut..

Ruokapuolella olen pitänyt kuria. Olen johdossa keittiössä ja teen usein suurimman osan ruoista. Ei mitään rasvaisia anopin ruokia vaan omia suomalaisia ruokia. Olen tehnyt peruna-purjokeittoa sekä omenpiirakkaa sekä kukkakaalipaistosta. Eilen paistimme hamsi-kalaa, joka kesti tosi pitkään. Hamsi on todella pieni kala ja paistettavaa oli 3 kg joten työtä riitti :) Onneksi kalat saadaan täällä valmiiksi perattuna, muuten työ ei loppuisi koskaan.

Tänään syötiin spagettia johonka käytimme lankoni tuomaa valmista kaupasta ostettua spagettikastiketta. Voi että kun oli hyvää. Täällä Turkissa valmistuotteet on tosi kalliita verrattuna itsetekemiin, joten me emme niitä ostele. Esimerkiksi Suomessa lempparini kalapuikot eivät maksaneet kuin noin euron per laatikko, täällä joudun maksamaan lähemmäs 3 euroa paketista, jossa on vain 8 puikkoa. Suomessa on 10. Suomen ja Turkin palkkatasoa vertaillessa ero on huomattava. Ne onkin täällä minulle luksus-ruokaa :)

Nyt imuroin netistä uusinta Mad men - sarjan uusinta jaksoa koska meidän antenniongelmat jatkuvat yhä edelleen. Nyt lähti jotkut turkkikanavatkin. Onneksi mieheni ja lanko jaksavat puuhata sen parissa. Tänään viettivät jo koko illan katolla antennilautasta väännellen ja käännellen. Täytyy varmaan vielä lisätä huominen Tudors-jaksoksin imurointilistalle.

Huomenna ollaan menossa markkinoille aamusta, iltapäivästä juorukerho taas kokoontuu. Saa nähdä miten tämä viikko jatkuu. Torstaina ollaan kuulema menossa vuoristoon, viikonloppuna lähdemme sitten mieheni kotikaupunkiin jossa ollaan 3-4 päivää korkeintaan. Siellä on tosi kylmä eikä anoppilassa ole hyvää lämmitystä. Yksi huone on vain lämmitetty muut huoneet kylmempiä kuin jääkaappi. Olenkin yleensä tullut sieltä nuhaisena takaisin kotiin.

Mersinissä lämpötilat ovat edelleen 20 lähellä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Mahtavaa!! :) Tänä vuonna talvi taitaa tulla myöhään..ei olla edes lämmitintä kaivettu vielä esille.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!