Mita Turkissa elamiseen vaaditaan?

Silloin tällöin netissä tulee vastaan kyselyjä minkälaista asuminen on Turkissa. Yleensä kyselijä on suunnittelemassa muuttoa Turkkiin ja on luonnollisesti kiinnostunut minkälainen haaste se tulee olemaan.

Mietinkin, 10 vuotta täällä asuneena, mitä neuvoja antaisin nykyisillä tiedoillani ja kokemuksillani.

Turkin muuttoonhan vaikuttaa paljon se, minnepäin Turkkia on muuttamassa sillä elämä tässä valtavassa maassa on todella erilaista eri puolilla. Muutin itse Istanbuliin 24-vuotiaana, joten ensimmäinen neuvoni onkin että jos tänne haluatte muuttaa ja haluatte elämänne juurtuvan tänne: muuta nuorena. Nuorena jaksaa vielä kaikki ne uudet asiat, olla avomielisempi ja rohkea. Vuosien mittaan uuteen elämään ja kulttuuriin kasvaa eikä se enää tunnu oudolta. Nyt 10 vuoden jälkeen en koe edes muuttoa Suomeen mahdolliselta, koska joutuisin jättämään kaikki turkkilaisen elämäni hyvät asiat tänne. Eikö monet epäröivät ajattele juuri samoin Suomesta?!

Suosittelen myös ennen muuttoa pientä koeaikaa, jolloin asuisitte vaikka 2-3 kuukautta täällä mahdollisimman normaalia turkkilaista elämää.  Ei siis hotellissa valmiiden pöytien äärellä. Tällöin hieman jo se ensihuuma laantuu ja pystyy näkemään myös elämää ilman turistilaseja. Monet ennakkoluulot ja haaveet yleensä tässä vaiheessa murentuvat.

Turkissa asuminen vaatii vahvaa luonnetta: suomalaista sisua, uteliaisuutta, kekseliäisyyttä ihan arkisissakin tilanteissa ja avoimuutta uusia elämäntapoja kohtaan. Turkkilaiset ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia. Kotona istuvia, ujoja turkkilaisia en montaa tunne. Sinun pitää olla valmis itse solmimaan sosiaaliset suhteet muiden turkkilaisten kanssa ja tekemään työtä niiden eteen. Silloin tällöin kotona kahvittelu, soittelu tai vastavierailujen teko on normaalia ystäväkulttuuria vähän tuntemattomien ystävienkin välillä joka näkyy myös työkulttuurissa työsuhteita hoidettaessa. Turkkilaiset tykkäävät hoitaa asioita kasvokkain teekupin äärellä tai syöden. Tämän takia tiukan luonteen lisäksi tarvitaan kielitaitoa. Turkkilaisten englanninkielen taito on parantunut 10 vuodessa mutta edelleen harva sitä puhuu. Turkin kielen nopea opiskelu ja sen käyttäminen on tärkeä avain koko kulttuuriin. Turkkilaiset ovat todella onnellisia ja avuliaita jos vastapuoli yrittää turkiksi puhua, vaikka kielitaito olisi huonokin. Muistan itse ensimmäiset kerrat kun kieltä käytin: käänsin ostoslistat turkiksi ja lähdin sitten lähimarkettiin pyytämään niitä tuotteita myyjältä. Hyvin selvisi ja samalla opin uusiakin sanoja.

Turkin työkulttuuri on rankkaa. Töitä tehdään pienellä palkalla pitkiä tunteja. Yleensä ainoastaan sunnuntai on täysin vapaa. Edes lomapyhät eivät ole taattuja vapaapäiviä missään muussa kun pankeissa ja valtion viroissa. Jos suunnittelet työntekoa täällä tarvitset ensimmäiseksi työluvan jota kovin moni työnantaja ei ole valmis hakemaan. Ainoastaan isommat yritykset voivat siihen rumbaan ryhtyä. Tein itse työtä 3 vuotta ilman lupaa, mutta jos olisin jäänyt kiinni olisi tiedossa ollut karkoitus ja maahantulokielto. Jos sinulla on Turkin kansalaisuus (voi hakea 3 vuoden avioliiton jälkeen), voit tehdä töitä vapaasti samoin etuuksin kuin muutkin turkkilaiset. Oleskelulupa on myös ehdoton asia jos haluat asua täällä pitempään. Eurooppalaiset ovat täällä haluttua kamaa. Heidän taitonsa, tietonsa ja luonteensa ovat valttia työmarkkinoilla. Etenkin turismissa sekä kouluissa on pulaa kielotaitoisista. Samoin Turkin paisuvan ulkomaan kaupankäynnin takia vienti/tuonti- ja tulliyritykset etsivät ulkomaalaisia.


Jos et itse ajattele tekeväsi työtä mutta puolisosi tekee, niin sitten näet vähän tylsemmän puolen täälläelämisestä. Pitkien työpäivien takia joudut olemaan paljon yksin ja hoitamaan kodin asioita. Turkkilaiset naiset ovat myös tottuneet tekemään kotona paljon kotitöitä, jopa siinä määrin että meistä se voi tuntua liioittelulta. Tarviiko sitä olkkarin matto nyt joka päivä tuulettaa? Koti pidetään järjestyksessä ja siisteys on tärkeää. Käsintehty on myös vakiokäsite kaikessa. Ruoat, jogurtit, säilykkeet, hillot tehdään itse. Jotkut myös tekevät tomaatti - ja paprikatahnatkin itse. Vieraille tarjotaan aina itsetehtyjä suupaloja. Vain työssäkäynti on vapauttava "tekosyy" ostaa valmista. Turkkilaiset naiset ovat myös hyvin uteliaita, joten he varmasti utelevat kaikki tiedot elämästäsi hyvinkin nopeasti. Itse he ovat myös valmiita kertomaan saman omastaan.

Turkissa myöskään valitettavasti kukaan ei tule koskaan sanomaan sinulle mitään vaan sinun tulee ottaa selvää kaikesta itse. Jopa henkilökohtaisesti paikan päältä. Tälläiset asiat ovat esimerkiksi lupa-asiat ja maksut. Nämä voivat viedä ison osan päivästä. Muut mahdollisuudet ajankäytön suhteen on täysin rajatut kaupungin mahdollisuuksiin. Täällä Mersinissä on rantojen lisäksi hyvä pyöräily sekä kävelytie, kuntopuistoja, pelikenttiä sekä paljon kuntosaleja. Kulttuuritarjontaalkin löytyy, samoin erilaisia kursseja kädentaidoista pilatekseen. Suurin osa näistä on ilmaisia.

Ja tärkein tekijä täällä asumisen onnistumiseen on raha. Täällä ei valitettavasti voi elää kovin mukavaa elämää ilman tiettyä peruspalkkaa, joka on esim mielestäni minimissään 2000 liiraa kuussa. Sillä kattaisi vuokran, sähkön ja veden sekä ruokakustannukset ja ylimääräistäkin voisi vielä jäädä. Riippuu tietenkin kaupungin yleisestä hintatasosta. Kaikki raha tämän päälle olisi mukavuuden lisäämistä. Täällä ei  kodit ole talvisin lämmittettyjä vaan lämmitys hoidetaan talouskohtaisesti joko maakaasulla, puuhellalla tai sähköllä. Tämä tuo aina piikin talven laskuihin.

Lasten koulunkäynnistä olenkin jo aikaisemmissa postauksissa kertonut sekä kerron lisää tulevaisuudessa.

Täällä eläminen vaatii siis paljon. Ei ole helppo muuttaa tänne Suomen kaltaisesta hyvinvointivaltiosta jossa valtio ajattelee kaiken sinun puolestasi. Voisi sanoa etta täällä asiat ovat jopa toisinpåin :) kaikesta huolimatta täällä elämisen hyviä puoliakin on paljon. Näitä ovat ilmasto, ruoka, ihmiset, sosiaalisuus ja perhekulttuuri, elämänlaatu (jos rahaa on tarpeeksi) ja terveydenhuolto (parempaa kuin Suomessa). Turkki on kokoajan kehittyvä maa jossa monet asiat ovat muutoksen kourissa. Täällä enemmistö väestöstä on nuoria, joten maa on dynaaminen. Yrittäjyys kukoistaa ja mahdollisuudet onnistua ja rikastua työtä tekemällä ovat Suomea paremmat.

En ole katunut tänne muuttoani päivääkään. Turkki on muuttanut minua ihmisenä suunnattomasti näiden 10 vuoden ajan.

Turkin vaalit

Viikko sitten kaytiin uusintakierros Turkin eduskuntavaaleissa, joissa valtapuolue vei voiton murskaavalla 49,5 %:n määrällä. Johtuen hyvin negatiivisesta Turkki-uutisoinnista ympäri Eurooppaa, ovat eurooppalaiset olleet ymmällään tästä voitosta. Täällä asuvana, voin ymmärtää voiton hyvin.

Viime vaaleissa nähtiin että Turkissa on noin 10 prosenttiyksikön verran liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät ole mihinkään puolueeseen kiinnittyneitä. Tämä 10 prosenttia sanoi viime vaaleissa AKPlle ei, äänestäen paaosin kurdipuolue hdpta ja kansallispuolue mhpta. Akp ei siis saanut enemmistöä vaan joutui keskustelemaan koalisiosta muiden puolueiden kanssa. Tämä oli myös opposition testausta, miten he olisivat valmiita toimimaan. Neuvotteluissa tuli selväksi jo heti että mhp ei tule olemaan missään tekemisissä kurdipuolueen kanssa. Heille sanottiin ei, samoin akplle. Chp listasi ehtoja, joilla suostuisi hallitukseen akpn kanssa joille akp sanoi ei. Yksi suurimmista ehdoista oli korruptiosta syytettyjen entisten ministerien tuomitseminen, johon akp sanoi ei, koska heidän mielestään korruptiota ei ole ollut. Tässä hätäkässä mhp riitaantui oman jäsenensä, puolueen perustajan pojan, kanssa koska hän julkisesti kannatti yhteistyötä akpn kanssa. Hänestä tehtiin ministeri, mhp poisti hänet puolueestaan ja hänestä tuli akpn puoluejäsen.

Jotta ymmärretään voittoa, täytyy meidän ymmärtää turkkilaisia äänestäjiä. Turkkilaiset pitävät karismaattisista, voimakkaista johtajista. Erdoğan on ehdottomasti yksi Turkin historian suurimmista johtajista, joka toi talouskriisissä, koyhyydessä ja epätasaarvossa elänneen Turkin uuteen loistoonsa. Taloutta parannettiin. Terveydenhuolto, sosiaaliturva ja koulutus läpikävivät suuria muutoksia. Kurdien asemaa parannettiin ja ennen halveksittujen uskonnollisten turkkilaisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa laajennettiin (esim. huivipäisten pääsy valtion virastoihin töihin ja kouluihin opiskelemaan). Maan yleinen infrastruktuuri vietiin 2000-luvulle. Maan köyhimmillekin tarjottiin ne samat mahdollisuudet joista nauttivat 90-luvun rikkaat, valtaa pitävät, elitistit. Vaikka viimeisinä vuosina ollaan menty taloudessa sekä yleisessä demokratiassa takaisinpäin, on mielestäni nykyinen valtapuolueen kannatus kiitosta juuri näistä reformeista.

Turkkilaiset eivät helposti unohda, hyviä ja huonoja asioita. He eivät myös ole tyhmiä. He osaavat lukea politiikkaa hyvin. Vaikka valtion kanavat ovat akpn kannalla, Turkista löytyy myös paljon opposition tv-kanavia, internet-sivuja, facebook-sivustoja sekä sanomalehtiä. Kanavia ja lehtiä, jotka aikoina ennen akpta, olisi laillisesti suljettu. Pidänkin akpta kapinointina entisaikojen kemalismia ja sekularismia painottaneita hallituksia vastaan. Monet turkkilaiset ovat kyllästyneitä valtion aikaisempiin pyrkimyksiin tuoda omaa elämäntapaansa lähellä oleva eurooppalainen kulttuuri tänne ns. normikulttuurina kaikille. He eivät ole koskaan löytäneet itseään siitä. Euroopassa muutenkin on aina pidetty turkkilaisia kakkosluokan ihmisinä, miksi heitä pitäisi ihannoida?  Ovatko he tyytyväisiä akphen? En usko. Onko heillä muita vaihtoehtoja? Ei oikein.

Miksi? Oppositiossa on sosiaalidemokraattinen chp, kansallispuolue mhp ja kurdipuolue hdp jolla on ollut tunnetusti suhde terroristijärjestö pkkhon. Hdp sai viime vaaleissa yllätysmäärän ääniä etenkin akpta kannattaneilta kurdeilta sekä nuorisolta, jota kiehtoi puolueen vapaamielisempi puolueohjelma vähemmistöjä kohtaan. Vaalien jälkeiset taistelut hdpn johtamissa kaupungeissa pkkn ja valtion välillä kuitenkin pelästyttivät nämä uudet äänet takaisin akplle. Eräässä näistä kaupungeista hdpläinen kaupunginjohtaja sanoi johtavansa sisällissotaa turkin valtiota vastaan. Turkin joukot tyhjensivät kaupungin terroristeistä ja pidättivät kaupunginjohtajan. Turvallisuus ja terrorismi ovat edelleen suuria ongelmia täällä. Niin akp kuin hdpkin käyttävät sitä hyväkseen politiikassaan.

Entäs sitten chp? He ovat Ataturkin perustama puolue, jotka ovat viimeisiä kemalismin edustajia. Vaikka akpn aikana heidän politiikkansa on pehmentynyt ja lähentynyt myös uskonnollisia, ei heitä olla koskaan nähty vastukseksi akplle. He ovat olleet kykenemättömiä tuomaan uudistuksia puolueen sisälle epäonnistuneiden vaalitulosten jälkeen. Eikä kilicdaroglua pidetä vaikuttavana johtajaehdokkaana, sillä hänen vaalilupauksensa ovat olleet löysiä eikä tosissaan otettavia. Heidän politiikkansa on täysin keskittynyt valtapuolueen virheisiin ja lupauksiin että me emme tee niin. Kun akplla on näkymys vahvasta Turkista vuonna 2023, ei chpllä ole mitään näkymää. Chp edelleen palvelee omaa puoluekantaansa. He lupaavat sananvapautta, ihmisoikeuksia, palkankorotuksia ja hyvää koulutusta. Asioita joka ei koske monenkaan turkkilaisen elämää. Palkankorotuksia lupasivat kaikki puolueet. Koulutuksen parantamista varten heillä ei oikein tuntunut olevan mitään vankkaa, toimivaa ohjelmaa. Oikeuslaitoksen puolueettomuus ja sananvapaus ovat asioita joita ei ole koskaan Turkissa ollutkaan. Jokainen hallitus käytti mediaa ja oikeuslaitosta hyväkseen omien näkemyksiensä tukemiseksi. Jopa erdogan joutui vankilaan luettuaan uskonnollisen runon. Näitä aikoja eivät turkkilaiset, etenkin akpn kannattajat, ole unohtaneet. Heille sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat vain sanahelinää. Näinä 12 vuotena opposition kannattajat ovat laajasti haukkuneet akpn kannattajia tyhmiksi, joka ei ole hyvä keino tuoda uusia ääniä altavastaajalle. Oppositio nähdään siis suurena riskinä, jota ei Turkilla ole varaa ottaa.

Nyt varmaan kaikki jo ajattelevat että entäs akp ja erdogan jota kaikki vihaavat? Kyllä, täällä suurin osa akpn kannattajista rakastaa erdogania mutta iso osa ei. Akp ei kuitenkaan ole pelkkä erdogan, vaan puolueen sisällä on myös hyviä, maltillisia politiikkoja paljon. Valitettavasti erdogan pitää ohjia käsissään vahvasti. Presidenttia inhotaan mutta vaaleissa ei muuta vaihtoehtoakaan ole. Valinta onkin kuka on näistä huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Ja pelottavaa onkin ajatella tulevaisuutta valtapuolueen käsissä, mutta kunnioitan turkin kansan tahtoa ja uskon myös siihen että he osaavat sanoa vaaliuurnilla ei, kuin tarvetta on.

Miten erdogan kayttaa tata hyvaksi tulevaisuudessa kuten esim presidentin vallan laajentamisessa, jaa nahtavaksi. Luulen etta akpn kannattajat eivat halua laajennusta tarpeeksi paljon, jolloin kansanaanestys olisi epamieluisin vaihtoehto. Yhteistyo perustuslain muuttamiseksi ilman kansanaanestysta nayttaa talla hetkella mahdolliselta ainoastaan hdpn kanssa, jolla on omat vaatimuksensa kurdien oikeuksista seka autonomiasta ita-Turkkiin. Naita on hyvin vaikeaa hyvaksya.

P.S Nämä kaikki ovat omia mielipiteitani ja kunnioitan muitakin nakemyksia.

Ala-aste Turkissa osa 2

Taman vuoden flunssakausi on virallisesti korkattu auki. Viime viikolla meidan tyttö oli nuhakuumeessa ja taman viikon poika. Katsotaan tarttuuko meihin muihin ollenkaan.

Viime kirjoituksessa kerroin paamaaraisesti Turkin koulusysteemista. Nyt kerron vahan tarkemmin meidan tilanteestamme.

Esikoulussa lapsemme olivat eri luokilla ja paatimme tehda nain myos ala-asteellekin. Luokkakoot koulussamme ovat noin 35 oppilasta per luokka. Tyttoni luokalla on jopa 38, mutta poikani luokalla vain 29. Ekoja luokkia on jopa 9 kappaletta. Taman takia koulu onkin hyvin suuri oppilasmaaraltaan: aamu-ja iltapaivavuorolaiset yhteenlaskettuna noin 900 oppilasta. Aamuvuorossa klo 7-12 ovat 3. ja 4. luokat, iltapaivavuorossa klo 12-17, 1. ja 2. luokat.

Ensimmaisena vuonna lukuaineita on 5: matematiikka (numeroiden opettelua), turkin kieli (kirjainten opettelua), yhteiskuntaoppia (kayttaytymisen opettelua), musiikkia ja kuvaamataitoa. Joka paiva lukujarjestyksesta löytyy myos leikkitunti seka liikuntaa. Koulukirjat saamme ilmaiseksi valtiolta, mutta monet koulut taman lisaksi kayttavat ylimaaraisia, opetusta tukevia, kirjasarjoja niiden vierella. Meidan koulu tekee nain myös. Saimme kirjasarjan kanssa koululta myos cd-levyja, joiden avulla lapsi voi itse tehda tehtavia tietokoneella, kuunnella musiikkia ja harjoitella kirjoittamista.

Kouluruokailua meillä ei ole vaan jokainen tuo omat evaansa ja juomisensa joka päivä. Koulussa toimii myos pieni kauppa, josta voi ostaa syotavaa ja juotavaa, jos ei kotoa ole tuotu mitään. Kauppaa ei kuitenkaan hirveästi suosita, koska lapset ostavat mieluiten vain karkkia ja muuta epäterveellistä.

Meidan opettajamme ovat kummatkin kokeneita ja hyvin lapsirakkaita. Aiheita mennaan nopeasti eteenpain. Valitettavasti kiireisen aikataulun takia laksyja on ollut todella paljon nain alussa. Yleensa noin 5 ja 6 sivua kirjoittamista ja varitysta. Päivittäin laksyjen tekoon menee parikin tuntia. Taman takia ero esikouluun on todella iso ja huomattavasti rankempaa.

Koulun ulkopuolelle meille on tarjottu myös mahdollisuutta ilmaiseen kansantanssikurssiin koulun tiloissa seka kaupunki myos järjestää lapsille omia kurssejaan talvikauden aikana: voimistelua, shakkia, taidekursseja. Näistä olisi tarkoitus sitten valita sopivaa vastapainoa rankalle koulunkaynnille.

Koulu on alkanut vilkkaasti ja se vie laksyineen koko paivan. Yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää joten monta kertaa viikossa heidän kanssaan juttelenkin. Sairaspaivinakin lasten läksyt olen hakenut koululta, etteivät he jää jälkeen muista. Vanhemmiltakin siis odotetaan todella aktiivista osallistumista koulunkäyntiin. Läksyt ja reppujen sisältö tarkastetaan päivittäin sekä koululta noudetaan unohtuneita vesipulloja ja ruokalaukkuja. Opettajille soitetaan ja kysytään läksyjä.

Tänään meillä on toinen pojan sairaspaiva meneillään. Mutta sekin menee täysin tehtäviä tehdessä. Illalla käyn hakemassa vielä tämän päivän tehtävät,  joten ilta ja huominen aamu meneekin niitä tehdessä.

Ala-aste Turkissa

Meidan ihanat lapset aloittivat vihdoin ensimmäisen luokan. Tana vuonna Uhrijuhlan takia koulut alkoivat 2 viikkoa myohemmin kuin tavallista, joka tarkoitti suoranaisesti sita etta nyt ruvetaan kiireella opettelemaan lukemista ja kirjoittamista. Kerron kuitenkin vahan tarkemmin minkalainen koulusysteemi taalla on.

Tassa on meidan koulun kuva ulkoa

Muutaman vuoden ajan pakollinen opintovelvollisuus on ollut 12 vuotta. 4 vuotta ala-astetta, 4 vuotta yla-astetta ja 4 vuotta lukiota. Koulut aloitetaan 6 vuotiaana. Valittavana on yksityisia ja valtion kouluja. Yksityiskouluissa on lukukausimaksut seka muitakin kuluja, mutta koulutusta pidetaan yleensa tasokkaana ja yksilollisempana kuin valtion kouluissa, jossa luokkakoot voi olla yli 40 oppilasta verraten yksityiskoulujen noin 20 oppilaaseen.

Sisäänkäynti

Meidan valintamme on ollut tahan mennessa valtion koulut, niin esikoulu kun nyt ala-astekin. Onneksemme kotimme lahella on hyvatasoinen valtion koulu.

Ilmoittautuminen ala-asteelle tapahtuu nykyaan automaattisesti tietokoneella. Eli lapset automaattisesti kirjautuvat lahimpaan valtion kouluun. Yleensa kesaloman aikana vanhempien tulee vain kayda vahvistamassa lapsen kirjautuminen ja samalla heille tarjotaan mahdollisuus valita luokka tai opettaja, mutta yleensa tiettya maksua vastaan. Ilmaiseksi luokka arvotaan ja on vain onnea kenelle opettajalle paasee. Naihin arvontoihin ei yleensa suositumpia opettajia edes oteta mukaan. Eli raha puhuu naissakin asioissa, vaikka lain mukaan tallainen rahanpyynto on laitonta. Koulut perustelevat tata silla etta rahoja kaytetaan koulun kuluihin. Joka on totta, silla opetusministerioista tulevat avustusmaksut kouluille ovat olleet myohassa tai vähäisiä.

Turkissa opettajat ovat todella tarkeita, heita arvostetaan ja pidetaan aidin ja isan jalkeen tarkeimpina ja vaikutusvaltaisempina henkiloina lasten elamassa. Taman takia etenkin luokanopettajat ovat suurennuslasin alla ilmoittautumista ennen. Monet vanhemmat kyselevat tutuilta ja tuntemattomiltakin mielipiteita kuka on paras opettaja jonka jalkeen tekevat paatoksen siita kenen valitsevat. Monet eivat koe pahana asiana maksaa rahaa siita etta lapsi saa hyvan opettajan ja koulutuksen. Hyvasta luokanopettajasta pidetaan myos vanhempien puolesta hyvaa huolta koko kouluajan: opettajanpaivana lahjoitetaan kultaa, tietokoneita, jopa autoja, riippuen vanhempien tulotasosta. Hyvat opettajat osaavat myos opettaa seka pitavat huolta oppilaistaan kuin he olisivat hanen omiaan.

Meilla vasta alkoi tama taival. Seuraavassa postauksessa kerron meidan ensimmaisen viikon tunnelmista. Minkalaiset opettajat meilla on? Minkalaiset koulukirjat ja laksyt? Mita odotetaan ensimmaiselta luokalta?

Kesa

Kesaloma on kestanyt jo lahemmas 3 kuukautta ja onkin ollut taynna kaikkea kivaa. Toukokuussa paatimme etta tana kesana kokeilisimme telttailua ja lahin kivoin telttailupaikka loydettiin Anamurista. Lasten kanssa ei ihan voi keskelle metsaa lahtea vaan haluttiin turvalliselle leirintaalueelle. Heinakuun aluksi olimme myos sopineet ystavaperheemme kanssa etta viettaisimme yhteisen loman Alanyassa All inclusive-hotellissa. Alanyan matkan varrella leiriydyimmekin Anamurissa yksi yo ja se oli loistavaa. Anamur yllatti meidat taydellisesti. Sinne varmasti matkamme vie uudestaan.

Anamurin ihana hiekkaranta

Alanyassa suosimme Aska bayview resort hotellia, joka sijaitsi 20 kilsan paassa keskustasta. Syotiin, juotiin ja vietettiin ihan mukavat 5 paivaa siella. Tosin tuo all inclusive ei oo yhtaan mun juttu. Harvoin oli tarjolla sellaista ruokaa josta tykkasin tai joka olisi hyvaa. Salaatteja ja mezeja syotiin sitten enemman. Lapset rakastivat ideaa siita etta ruokaa oli kokoajan saatavilla ja itse voi hakea juomista ja jatskia niin paljon kuin haluaa.


Tuon loman jalkeen alkoi Ramadan juhla, jonka tiiviisti vietimme kotona ja anoppilassa. Sen jalkeen alkoikin vierassade Hollannista mieheni isoveljen luo. Parhaimpina (tai huonoimpina :D) paivina meita oli 19 henkeä yhdessä,  joista 10 oli alle 10 vuotiaita lapsia :D menoa ja vilsketta siis riitti silloinkin, vaikkei kukaan heista meilla asuneetkaan.

Meidan kesaloman kohokohta oli kahden viikon matka Marmarikseen.  Jaoimme 11 tunnin ajomatkan kahteen menossa ja tulossa. Menossa pysahdyimme Alanyassa, paluussa Sidessa. Marmaris on niin meidan juttumme ja nautimme taysin siita lomasta. Asuimme huoneistohotellissa joten ruokailun hoidimme itse. Joinain paivina soimme huoneessa, joskus soimme ulkona. Me suosimme etenkin Yiğit lokantasi nimista ravintolaa siella, jossa on superhalpaa ja ruokakin tosi hyvaa. 5 liiralla eli 1,5 eurolla vatsa tuli ehdottomasti tayteen pataruoilla, riisilla ja jalkiruoalla. Nam! Eika koskaan vatsa oirehtinut. Ja lapset oppivat vihdoin siella uimaan ilman kellukkeita. Istuikke siis tiiviisti uima-altaalla ja kavimme monta kertaa myos veneretkilla uimassa putipuhtaissa ja kirkasvesisissa poukamissa.

Tulevaisuudeksi meilla onkin isompia suunnitelmia marmariksen suhteen, kuten esimerkiksi yhden asunnon vuokraaminen koko kesalomaksi. Ilmasto, luonto, ihmiset ja kaupungin tarjoamat palvelut ovat niin paljon paremmat kuin taalla. Lasten puistotkin on tosi moderneja ja taysin uusia.

Marmariksen alueen maisemia

Lasten koulu alkaa myohastyneesti 28. paiva syyskuuta, joten lomaa viela riittää.  Pikkuhiljaa alkaa myos paa seota tasta lasten 24 h /7 paivaa viikosssa kotonaolemisesta kun heilla on aina tylsaa. Odotan siis innolla jo koulua. Ekaluokkalaisten koulureput, lyijykynat ja lounaslaatikot on jo ostettu. Muut tarpeelliset ostetaan sitten koulua aloittaessa kun saadaan tietaa mita kaikkea tarvitaan. Koulun aloitusta edeltaa myos uhrijuhla jolloin on tiedossa paljon lihanleikkaamista. Toivon mukaan mun kasi kestaa sita.

Huhtikuu

Olemme vihdoin päässeet huhtikuuhun. Huhtikuu yleensä tarkoittaa aurinkoa, lämpöä ja vierailukauden aloitusta. Tämä vuosi on ollut säiden puolelta poikkeus. Ei ole kovin montaa lämmintä päivää mahtunut tähän kuun alkuun, eikä aurinkoakaan. Ainoastaan vierailukauden aloittaa tänäkin vuonns äitini, joka tulee huhtikuun puolessavälissä pariksi viikoksi lomalle. Ilmojen pitäisi ensi viikosta lähtien lämmetä, joten peukut pystyyn että me päästäis rannalle :)

Sain myös kunnian tavata viime kuun lopun täällä Mersinissä viettäneitä "Pikavuoro maailmanympäri" - matkalaisia. Tomin kanssa oli kiva kuulla tarinoita matkan varrelta Afrikasta sekä tietty jutustella Turkista. Ja pääsinpäs heitä myös hieman avittamaan Turkista lähtiessä. Nykyään bussi on Eurooppaa kiertämässä ja pysähtynyt Albaniaan. Mielenkiintoisesta reissusta sekä edeltävistä matkoista, kuten myös Mersinin pysähdyksestä voitte lukea osoitteessa http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/

Koulussa on myös kiirettä pitänyt. On ollut vanhempienkokouksia ja yhteisiä aamupaloja, jotka ovatkin olleet mukavassa hengessä pidettyjä. Kävin myös kummankin lapsen luokassa pitämässä pienen esittelyn Suomesta. Lapset olivat todella innoissaan ja etenkin lumi, joulupukki ja revontulet olivat kova sana.

 23 huhtikuuta on Turkissa kansallinen lasten juhlapäivä. Sitä edeltävinä päivinä Mersinissä järjestetään esikoulujen kevätfestivaali, joka kestää 3 päivää. Kolmena eri päivänä kolmessa koulussa järjestetään juhlat jossa luokat eri kouluista esiintyvät. Prinsessan luokka on valittu esiintymään heidän koulustaan, jonka takia koko tämä kuukausi on heille ainoastaan rankkaa harjoittelua. Hyvin kuulema tanssi sujuukin. Pikkuprinssin luokka esiintyy vasta toukokuussa koulun päättäjäisjuhlissa.

Kevat tulee vauhdilla

Pitkan sadejakson aiheuttama masennus on vihdoin takanapain ja aurinkoenergialla toimivat patterini ovat alkaneet latautumaan. Rakastan kevatta ja syksya taalla. Ei vahiten sen takia etta lampoasteet ovat viela siedettavalla tasolla vaan luonto herailee joka paikassa.

Naina aikoina jaksaa tehda yllattavan paljon kaikkea. On ihanaa kun oon saanut pestya kesamattoja odottamaan vaihtoa seka vaihtelemaan verhoja. Olen myos virkannut pari mattoa vanhoista lakanoista, joita aion kesalla kayttaa.

Taman kevaan uudistuskohteeni on parveke. Yleensa joka kevat muutan jotain kotona tai ostan uutta. Meidan parvekekalusto on vuosien mittaan karsinyt polttavasta auringonvalosta, joten ensimmaisena listalla on uuden poydan ja tuolien ostaminen.

Olen myos hirvea kukkafriikki. Rakastan vihreytta ja kukkia kotona ja parvekkeella. Mulla on tahan asti ollut aina jotain kasvamassa parvekkeella: kukkia tai yrtteja kuten minttu ja basilika. Tana vuonna lisasin kukkamaaraa reippaasti. Ostin kukkalaatikoita ja taimia. Ostin jopa pari mansikantaimea, joiden satoa olemme jo syoneet :) lasten kanssa olemme istuttaneet kukkien ja yrttien siemenia, joiden kehitysta seuraamme jannittyneina. Ensi viikolla olisi tarkoitus ostaa yksi kamkvatti - hedelmapuu. Samoin muutama seinaruukku seka yksi riippuva kukka.

Tassa on muutama kuva parvekkeesta talla hetkella:

 Toivonkin etta minun viherpeukaluus siirtyisi lapsille. On niin rentouttavaa kun paasee pistamaan kadet multaan.