Reilusti yli kolmekymppiset vanhemmat ja kaksi ekaluokkalaista monikulttuurisessa kodissa Turkin rannikolla. Ei turisteja vaan aitoa turkkilais-suomalaista elämää Mersinissä. Since 2005.
lauantai 26. toukokuuta 2012
Suomi -> Turkki -> Suomi
Naina paivina tulee kuluneeksi tasan 7 vuotta siita kun pakkasin ison matkalaukun tayteen tavaroitani ja muutin lopullisesti Istanbuliin. Silloin, rakkauden huumassa, silmissa vilisi kuvat tulevaisuudesta yhdessa mieheni kanssa erikoisessa maassa. Se oli hyvasti Suomen kylmille ja pimeille talville, vakaville ihmisille ja ahdistavalle tyo/opiskeluymparistolle. Takana tuli poltettua monta siltaa mutta tein sen silloin ajattelematta myohempaa.
Nyt 7 vuotta myohemmin ja uudessa kotikaupungissa, tuntuu etta nuo tunnelmat ovat jaaneet vuosikymmenien taakse. Elama on arkipaivaistynyt, eika ne alkuaikojen pelottavat ja jannittavat retket lahikauppaan enaa tunnu missaan. Ensivuosien seikkailu on muuttunut tunteeksi "kodista". Rakastan Turkissa yha edelleen niita samoja asioita kun muuttaessani: mahtavaa ilmastoa, iloisia ja avuliaita ihmisia, luontoa, merta, elamantyylia...ja ihme kylla, inhoan edelleen Suomestakin niita samoja asioita kun muuttaessani. Sisimmassani on tanakin paivana vahva tunne siita etten pysty enaa koskaan asumaan Suomessa vakituisesti.
Tana kesana on tarkoitus lahtea Suomeen kuukaudeksi lasten kanssa. Se on minulle parin vuoden valein tapahtuva ihana loma, jolloin tankkaan itseeni aimo-annoksen rakastamiani Suomen hyvia puolia. Mielessani on upea kesainen luonto, ruoat, kaupan karkkihyllyt, jaatelot, tapahtumat, kesamokit, rantasaunat ja monta muuta ihanaa asiaa.
Lapsille se tulee olemaan ensimmainen kunnon loma Suomessa. Viime kerralla he olivat viela pienia eivatka oikein mistaan ymmartaneet. Jannittavaa nahda miten lapseni reagoivat kaikkeen uuteen ja erilaiseen. Toivon mukaan vahan enemman tarttuisi mukaan myos aimo annos suomen kieltakin. Katsotaan minkalainen loma saadaan aikaiseksi... :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 vuotta on jo sellainen aika,että sitä on aika kunnolla kotiutunut toiseen maahan. Rakastan Suomen kesiä,mutta en voisi varmaan minäkään enään asua siellä talvella ja pimeydessä. Mukavaa lomaa Suomessa kaksosten kanssa:)
VastaaPoistaKiitos Yaelian! :)
VastaaPoistaHyvää lomaa! Lomassa on se hyvä puoli, että saa rauhassa keskittyä justiinsa siihen kivaan ja mukavaan, mistä tykkää. Minulla se tarkoittaa aina noin 6 ylimääräistä kesäkiloa:(. Heittäydyn siis ihan hulvattomaksi Suomeen päästessäni.
VastaaPoistaOikein ihanaa lomaa teille! Meillä tulee parin päivän kuluttua tasan 16 vuotta täyteen ensitapaamisesta. Ja just samoista syistä halusin jättää Suomen taakseni. Tänne sitä tultiin Saksaan, muttei vieläkään tunnu tämä maa siltä kodilta. Muut perheenjäsenet kun asuu joko Turkissa tai Suomessa. Kahden kuukauden päästä jatkuu matka vihdoinkin Saksasta Turkkiin. Odotan jo innolla sitä hetkeä, kun Turkissa ollaan. Ja toivottavasti loppu elämä tulee siellä vietettyä. Sitten ollaan vihdoinkin "kotona"!
VastaaPoistaAurinkoisin terkuin, Hilla Johanna
Milloin menette Suomeen?
VastaaPoistaToivotan jo etukäteen ihanaa lomaa -- kyllä Suomessa on kiva käydä, tankata juuri niitä kivoja juttuja, ja sitten kun on saanut 'tarpeeksi' karistaa suomen pölyt jaloista ja palata kotiin. Mäkään en usko, että enää pysyvästi Suomeen menisin asumaan, mutta parempi olla lupaamatta - eihän sitä oikeasti koskaan tiedä .. ;)
Lapsille tuleekin jännä suomikesä! Toivottavasti hekin nauttivat täysillä ja saavat vähän puolisuomalaisuudelleen lisää pohjaa :)
xx
Miten olet oppinut/opit turkin kieltä :o tai siis alotitko turkin kielen opiskelun ennen muuttoa vai..?
VastaaPoistaSupervilma, opin turkin paikan paalla asumalla. Mulla oli aluks apuna sanakirja joiden avulla opiskelin sanastoa seka kun olin toissa Istanbulissa, tyotoverit auttoivat myos aantamisessa. Phraasit opin ekaksi ja sen jalkeen rupesi tarttumaan puhekieli ymparilta (ne tietyt lauseet jota kaikki hokevat). Ennen muuttoa kavin kaksi turkinkielen alkeiskurssia Helsingissa kieliopin takia. Mutta tosi hyvin se tarttuu se kieli kun asuu taalla ja olin toissa. Muistan viela etten ollut kirjoittanut turkkia ollenkaan ns. kirjakielena kun sain toita matkatoimistosta. Sielta sitten mallin mukaan ja tyotoverien avulla sekin asia tuli opittua. Viela on paljon jota en osaa tai jota teen vaarin. Jokainen paiva on siis uusi paiva oppimiselle! :)
VastaaPoista