Lasten esikoulu

Normaalisti, me herääämme klo 6.30, syömme aamupalan yhdessä perheenä jonka jälkeen vien mieheni bussille sekä lapset kouluun.

Lapset ovat ns. aamuvuorossa esikoulussa. Heidän koulupäivänsä alkaa klo 07.30 ja päättyy klo 12.00. Iltapäiväryhmäläiset aloittavat 12.40 ja lopettavat klo 17.00. Viime vuonnakin olimme aamuryhmäläisiä, joka tuntuu toimivan meille hyvin. Lapset menevät nukkumaan klo 20 ja muutenkin talvisaikaan on kiva että voimme hyödyntää valoisan ajan tehokkaasti. Esimerkiksi joka päivä olemme koulun jälkeen koulun pihalla ainakin tunnin. Pihalla on liukumäkiä, hiekkaleluja, liikennepuisto polkuautoineen sekä pieni eläintarha. Tarhassa on isossa häkissä kanoja, ankkoja ja pupuja yhdessä. Melkein päivittäin tuommekin niille kotoa jotain vihanneksia syötäväksi.

Monet vanhemmat eivät voi ymmärtää miksi olemme aamuryhmässä. "Lapset saavat nukkua pitempään." "Ei niitä voi herättää niin aikaisin." "Lapset ei ole heränneitä aamuisin joten eivät opi mitään." Näitä perusteluita kuulen siihen miksi iltapäiväryhmä on parempi. Mielestäni monille äideille suurin ongelma on oma laiskuus, koska he eivät jaksa aamulla herätä tai herättää lastaan tarpeeksi ajoissa koulua varten.

Lastemme koulu on myös ihan valtion esikoulu. Koulussa on yhteensä kahdessa vuorossa 300 oppilasta. Maksamme sinne 100 liiran eli vähän yli 30 euron kuukausimaksua per lapsi, jota vastaan koululla tarjotaan joka päivä vaihtuva aamupala. Aamupalat on ollut hyvin erilaisia joka on ollut mieleeni. Kaikkea on tarjolla munakkaista piirakoihin ja lämpimiin voileipiin tai joinain aamuina voi olla ainoastaan vaikka muroja. Lapset oppivat siis syömään erilaisia ruokia.  Kerran kahdessa viikossa 5 liiran, eli noin 2 euron, maksua vastaan koulussa on näytelmiä, esityksiä tai vaikka taikuri kuten viime viikolla. Tarjolla on myös 30 euron kuukausimaksua vastaan koulukuljetus kotoa kouluun ja takaisin, mutta me emme sitä ole tarvinneet. 

Koulussa on alakerrassa työntekijöitä ns "abla" (isosisko) jotka auttavat oikeat lapset oikeaan bussiin ja luokkaan sekä avustavat pukeutumisessa tarvittaessa. Ihania naisia kaikki! Opettajat ovat myös tarkkoja siitä kuka lapsia koulusta hakee. He vaativat yleensä toiselta vanhemmalta vahvennusta jos joku toinen henkilö sinä päivänä lapsen on hakemassa. Hakutilanteessakin lapsi yleensä tulee opettajan kanssa ovelle ja opettaja vielä tuolloinkin soittaa vanhemmalle tarkistaen hakijan henkilöllisyyden. Hienoa tarkkaavaisuutta!

Mitäs siellä koulussa sitten opiskellaan?! Tänä vuonna opetusohjelmaan kuuluu suoraan ekalle luokalle valmistaminen. Täällä mennään nimittäin peruskouluun jo 5 vuotiaina! Opetellaan numeroita, kirjaimia, värejä, käsitteitä kuten pitkä-lyhyt tai takana-edessä sekä muotoja. Välillä opetuksessa käydään läpi myös Atatürkin elämää ja vaikka kirjoittamisen historiaa. He myös käyttävät paljon saksia ja muovailuvahaa, jotta käsien motoriset taidot kehittyisivät. Koulussa opetellaan myös syömään ja pukemaan ilman apua (yllättävän moni 5 vee ei vielä sitä osaa). Unohtamatta tietenkin leikkimistä, laulamista ja satujen kerrontaa. Ryhmäkoko on 30 oppilasta per opettaja. Opettajalla on myös avustamassa 2-3 harjoittelijaa päivittäin jotka auttavat lasten kanssa.

Olemme olleet tyytyväisiä opetukseen ja opettajiin. Tänä vuonna lapset ovat eri luokilla, koska näin he kehittyisivät paremmin yksilöinä. Esman opettaja lähettää usein pieniä tehtäviä myös kotiin sekä tuntuu tehokkaasti etenevän uusissa aiheissa ja oppikirjassa eteenpäin. Erenin opettaja on keskittynyt enemmänkin lasten henkiseen kehitykseen ja heidän luokassaan leikkiminen ja hauskanpito on enemmän esillä, eikä yhtään läksyjä.

Ensi vuosi jo jännittää ja jo nyt joudumme miettimään koulua sekä kysellä missä koulussa mikäkin luokanopettaja on parhain. Sen mukaan joudumme ensi kesänä tappelemaan hyvistä paikoista muiden vanhempien kanssa. Unohtamatta suhteiden käyttöä. Turkissa hyvällä koulutuksella on suuri merkitys, vaikka se olisikin ihan valtion peruskoulussa.

Vanhemmat vaativat, etukäteen kyselevät ja valmistautuvat hyvin turvatakseen lapselleen parhaimman mahdollisen opiskelupaikan. 

Esimerkkinä kilpailusta voin kertoa meidän esikoulun ilmoittautumiskaaoksesta: ilmoittautuminen alkaa aamulla ja jo edellisestä illasta lähtien koulun pihalle majoittuvat kymmenet vanhemmat jotta pääsevät hyville "apajille". Järjestyksen mukaan voi siis valita mihin vuoroon lapsensa pistää (aamu vai iltapäivä) sekä mille opettajalle. Mattimyöhäisille jää harvemmin muita kuin aamuvuorolaisten paikkoja, jos niitäkään. Yleensä kaikki paikat on täynnä muutamassa tunnissa.

Alla on kuvia koulusta viime vuodelta.