Vuosi 2017 alkaa

Vuosi on vierähtänyt. Blogissa on hiljaista koska mun normaalissa arjessa ei tunnu oikein mitään kirjoitettavaa olevan. Arki pyorii hyvin tiiviisti lasten koulun ymparilla. Viime talvi ja kevat opettelimme lukemaan joka oli kokopaivainen taakka. Tana vuonna onkin sitten jo kunnon matematiikkaa seka lukemisen harjoittelua joka on  aiheuttanut paanvaivaa myos minullekin 😊 Lapset ovat kayneet 2-luokan eri aikoina. Eli tytto on aamuvuorossa (7-12) ja poika iltapaivavuorossa (12-17). Tahan jarjestelyyn paattyminen ei ollut vapaaehtoista vaan tyton opettajan valinta. Onhan se vähentänyt riitoja kotona mika on ollut loistavaa ☺

Viime kesänä vietimme lomaa Marmariksessa. Ehdimme kayda myos Antalyan expo 2016ssa joka oli ihan mahtava kokemus. Valitettavasti viime vuosien terroristi-iskut, vallankaappausyritys ja sisapoliittinen tilanne ovat aiheuttaneet hallaa matkailualalle joka nakyi tana vuonna konkreettisesti etenkin etelärannikon kohteissa. Tasta vuodesta ei odoteta yhtaan parempaa. Ja tallakin hetkella euro ja dollari ovat huippuheikoilla. 1 euro on jo yli 4,10 TL kun viime vuonna tahan aikaan 1 eurolla sai 3,35 TL. Hyvää siis turisteille muttei meille paikallisille kun palkka pienenee ja kaikki kallistuu. Elamme toiveessa paremmasta tulevaisuudesta.

Olemme taman vuoden talven aja  tehneet kotona pitkään suunnitelmaamme remonttia. Maalaamme kaikki seinat uudestaan. Lapset pienempina olivat turhan innokkaita piirtelemaan seiniin joten nyt ne jaljet saimme piiloon. Uudistimme myos vanhentuneet ja rikkoutuneet huonekalut. Mieheni myos teki lampoeristykset makkareiden ja olkkarin ulkoseiniin. Taten olemme saaneet kodin lammityksen tehokkaammaksi. Nytkin olemme lomalla mutta koko viikon olemme tehneet vain maalaushommia 😀

Tassa on muutama kuva viime vuodesta. En lupaa kirjoitella useasti vaan silloin tällöin kun mieli tekee.

Hyvää lopputalvea aurinkoisesta Mersinista!

Ehdimme kayda viime huhtikuussa myos maagisessa Kappadokiassa.

Expo 2016 Antalya

Expo 2016 Antalya

Mezitlin eli meidan kaupunginosan ihana kyltti rannassa

Koska täällä harvoin sataa lunta, Mezitlin kaupunki paatti tuoda jokaiseen kouluun rekallisen lunta vuorilta. Yhden päivän ajan lapset saivat leikkiä lumella.

Mita olen oppinut itsestani?

Olen naina parina viime kuukautena joutunut tilanteisiin jossa olen pystynyt testaamaan itseani. Olen aikamoinen rutiinien ja oman elamani kontrolloija, joten mulla on ollut paljon "saantoja" joita mun pitaisi noudattaa. Vuosia sitten nama saannot ja rutiinit auttoivat minua selviytymaan elaman vaikeistakin asioista kun tietty "perusturva" oli taattu.

Lasten jalkeen nama on muuttuneet vuosi vuodelta. Olen ihmetellyt monesti mita tapahtui sille ujolle tytolle, joka 10 vuotta sitten tanne tuli. Sille tytolle jolle vieraiden kutsuminen kotiin tuntui mahdottomuudelta, tai jolle oli vaikeaa edes puhua asioista. Silloin hiljaisuus oli valttia. Olin tehnyt itselleni saannot etten tanssi tai laula koskaan missaan, koska sita inhoan. Tai koulun paatyttya en enaa koskaan halua esiintya ryhman edessa. Kaikki nama saannot olen murtanut etenkin viimeisen puolen vuoden sisalla. Olen tanssinut kavereiden kanssa, laulanut 20 hengen edessa synttarilaulun, esiintynyt ryhman edessa moneen otteeseen. Kysynyt ihan tuntemattomiltakin kaikkea mahdollista. Hopottanyt uusien ystavien kanssa jopa niin paljon etta joudun sanomaan itselleni etta ole jo hiljaa.

Onko nama nyt hyvia juttuja? Olen monta kertaa toivonut etta minulla olisi taas se kyky olla hiljaa tarvittaessa, talloin monesta riidalta oltaisiin saastytty. Tai monelta vaarinymmarrykselta oltaisiin valtytty. Tuntuu etta vaikka monessa asiassa olisin mennyt parempaan, viela hienosaatoa joudun tekemaan. Puhuminen lapsille on minulle vaikeaa, vaikka heille minun pitaisi puhua huomattavasti enemmän kielenkehityksen takia. Liian monesti puhumattomuus menee vasymyksen ja laiskuudenkin piikkiin. Koen huonoa omatuntoa.

Olen nyt 3 viikkoa ollut vanhempien koulutuskurssilla jossa olen voinut purkaa tuntojani ja josta olen saanut hyvia vinkkeja lasten kanssa olemiseen. Meilla on aivan mahtava opettaja joka auttaa taydesta sydämestään. Koulun jalkeen jaa jopa sinua kuuntelemaan. Samainen opettaja auttaa siis myos lapsia koulun erilaisissa ongelmatilanteissa. Tama on ollut minulle mahtava kokemus!

En ole tanne kirjoittanut pitkaan aikaan koska olen vahentanyt tabletin kayttoa minimiin. Keskityin kuukauden verran etenkin tyton koulunkaynnin parantamiseen. Tein tyota aamusta iltaan tyton kanssa opettaen lukemista ja matematiikkaa. Nyt sitten keraan taman tyoskentelyn helmia koska tytto on noussut pohjamudistaluokan keskitasoon joka on minulle riittava. Tasta lahtien toivon taas loytavan aikaa tanne kirjoittamiseen. Seuraavaksi voisinkin kertoa omista duunausprojekteista joita olen viimeisen vuoden aikana tehnyt.

Hyvaa viikonloppua!

Koululaiselämää

Ala-asteella ollaan viihdytty enemmän ja vähemmän jo 3 kuukautta. Luku-ja kirjoitusharjoitukset pyörivät täyttä häkää ja me perheenä olemme oppineet lisää Turkin kouluelämästä.

Omaan suomalaiseen lapsuuteni verrattuna koululaisena olo Turkissa on todella erilaista. Kuten jo aikaisemmin kerroin, arki on todella koulupainotteista jo alusta lähtien koulutehtävien ja koulunkäynnin takia. Vapaa-aikaa ei lapsilla arkisin hirveästi ole, joka voikin olla hyvä asia koska eipä tarvitse rajoittaa telkkarin tai tietokoneen käyttöä pahemmin. Hyvänä asiana on myös se että lapset eivät edes hakeudu entiseen tapaansa telkkarin ääreen vaan haluavat tehdä jotain muuta kuten piirtää tai pelata. Tästä iso plussa. Perjantai-illat olen tehnyt läksyvapaiksi, niitä ei edes katsota silloin. Tänään meillä oli yhteinen perheen leffailta.

Mutta paljon negatiivistäkin ollaan koettu. Näemmä koululla on kakkosluokkalaisista koostuva jengi joka käy välitunneilla pelottelemassa ykkösluokkalaisia. Pari viikkoa sitten he olivat hakanneet poikani kaverin välitunnilla ulkona. Poikaparka kertoi vasta koulun jälkeen.  Seuraavaksi tämä jengi siirtyi tyttöni luokkaa pelottelemaan. Opettajille on mainittu asiasta useasti ja he onneksi pitävät silmällä näitä terroristejä. Ovat kuulema tuttuja tapauksia.

Asian tiimoilta olemme opettajien lisäksi informoineet pihalla työskentelevää vartijaa, joka neuvoikin että lapset leikkisivät hänen vierellään välitunneilla. Jos uusia tapauksia tulee olen valmis menemään rehtorille. Siihen asti me ollaan opetettu kummallekin lapselle itsepuolustustaitoja ja joka päivä kouluun mennessä muistutan ettei kukaan saa sanoa teille mitään pahaa ja jos joku teitä lyö, lyökää heti takaisin. Tää on vähän kuin nyrkkeilijän valmistamista otteluun :) onnekseni kumpikaan lapsi ei ole kohdannut mitään isompaa, vielä. Mutta olen varmasti kuin leijonaemo jos jotain tapahtuu. Itse omaan koulukiusaustaustan, joten en todellakaan anna lapseni joutua siihen helvettiin kuin minä.

Toinen negatiivinen asia on pari-kolme viikkoa kestänyt tyttöni haluttomuus lähteä kouluun. Haluttomuuden lisäksi hän on valittanut vatsaansa, jota kuulema sattuu koulussa. Kuitenkaan muita oireita ei ole. Kävimme lääkärilläkin joka tutki tytön huolella mutta ei löytänyt mitään vikaa. Kuulema on normaalia ja johtuu jännityksestä sekä vatsan toiminnasta. Olen samaa mieltä. Kuitenkin melkein päivittäin tyttö itkeskelee ettei halua mennä. Viikonloppua kohden tämä itku loppui ja tyttö innolla lähti kouluun. Tein tällä viikolla kannustavan tarrapalkintotaulun, jonka palkintona on se, että voi ostaa jotain haluamaansa kirjakaupasta perjantaisin. Tämä viikko menikin siis paremmin tällä tekniikalla.

Kaikkein positiivisempana asiana koko koulunkäynnissä on ollut tyttöni opettaja. Hän kävi viikko sitten meillä vierailulla hieman auttaakseen tyttöni tilannetta ja viihtyikin useita tunteja meidän kanssamme. Muutenkin hän on ollut aivan mahtavan äidillinen ja auttava tytön suhteen joka tilanteessa, vaikka luokassa on 38 muutakin oppilasta. Koulussa on myös ihana kuraattori jolta saimme paljon tukea tällä viikolla. Tytölleni hänestä tuli ystävä jolle voi käydä kertomassa koulussa tuntuvat ja tapahtuneet huonot asiat. Siis ihan mahtavaa. Hänkin pitää hyvin yhteyttä kaikesta mitä tyttöni on tehnyt ja kertonut. Täysiä ammattilaisia.

Viime viikolla olin jo menettää toivoni koulun suhteen mutta tämä viikko toi taas niin paljon onnea ja lämpöä sydämeeni kun tyttöni innostuikin uudestaan koulusta ja poikani nauttii muutenkin. Ehkä tästä vielä kiva kouluvuosi saadaan aikaiseksi :)

Mulla alkaa ensi viikolla vanhemmuus-koulutus 0-18 vuotiaiden lasten kasvattamisesta. Se on ilmaista ja koulu järjestää sen tiloissaan. Kerran viikossa 14 viikon ajan tulee olemaan 2,5 tunnin luentoja eri aihealueista 30 hengen ryhmille. Kurssin päätyttyä saan diplomin että olen koulutettu vanhempi :D

Arki

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet todella kiireiset. Koulujen aloitus toi mukanaan yllattavan hektisyyden, koska koulun lisaksi kotitehtävät ovat muodostuneet suureksi ajanvietteeksi. Etenkin viikonloppuisin kotitehtavissa menee helposti pari-kolme tuntia paivassa. Kerronpa tarkemmin mita meidan arkeen kuuluu.

Maanantai on yleensa viikon kiireisin päivä. Heraamme säännöllisesti joka päivä klo 7 ja ensimmaiseksi syömme aamupalan koko perheen kera. Tämän jälkeen mieheni lähtee töihin ja me aloitamme kotitehtavarumban, joka kestää yleensä tunnin. Sen jälkeen lapsilla yleensä on noin tunnin verran omaa leikkiaikaa ennen kuin kouluun pitäisi lähteä. Tana aikana yleensä siistin kodin, silitan kouluvaatteet ja valmistelen lasten eväät seka lounaan. Tuntia ennen kouluunlahtoa lapset syövät jotain, vaihtavat vaatteet ja laittavat reppunsa valmiiksi. Koulu alkaa klo 12 joten meidän pitää olla siellä sitä aikaisemmin,  koska yleensä aamuisin koulun rehtori tai avustajat puhuvat jotain. Koulunalku on myos oiva aika vaihtaa muutama sana opettajien kanssa.

Kun lapset ovat koulussa, minä menen hedelma-vihannesmarkkinoille, jotka pidetään joka maanantai kodin lähellä. Markkinoiden jälkeen kayn viela lahikaupassa ostamassa viikon tarpeet. Sielta kotiin lepaamaan ja tekemaan viikonlopulta jaaneita kotitoita. Mieheni tulee kotiin klo 16, jonka jälkeen yleensä rupean valmistamaan iltaruokaa. Lapsia lahden hakemaan vahan ennen klo 17. Kun lapset tulevat kotiin, syomme illallisen jonka jalkeen kaymme lapi kotitehtavia. Yleensä tunnin verran. Sen jalkeen tunti telkkua lapsille, aidille sohvalla lohoilya ja klo 20.30 on nukkumaanmenoaika. Itsekin nukahdan 22 aikoihin, jotta jaksan herata aamulla. Öisin kuitenkin pari kertaa tulee herattya lasten takia, joten mulle hyvat younet on tarkeita.

Tiistai on minun ja mieheni yhteinen päivä. Miehellani on vain 2 tuntia koulua aamulla. Lapsilla on tiistaisin ja torstaisin kansantanssitunti koululla ennen normaalia opetusta, joten niinä aamuina meidän pitää olla koululla jo klo 10.30. Tunnilta lapset jatkavat normaaliin koulupäivään. Me lähdemme mieheni kanssa kaupoille tai tekemään jotain lapsivapaata ohjelmaa, kuten vaikka käymme kävelyllä. Ilta menee muuten normaalin kaavan mukaan kotitehtäviä tehdessä.

Loppuviikolla kiireet helpottavatkin ja mulle jaa enemman omaa aikaa. Viimeiset pari viikkoa olen käyttänyt vapaan ajan kodin kaappien siivomiseen, askarteluun ja kahden vitriinin maalaamiseen. Viime viikolla juhlimme lasten 6 vuotissyntymapaivia; ensimmaiseksi perheen kesken ja eilen ensimmäistä kertaa lasten kaverien kanssa. Vilinää ja vilskettä riitti, koska vieraita oli yli 20 joista yli puolet alle 6 vuotiaita :)

Muutenkin viikonloppuisin yritämme olla rennommin eli lasten ehdoilla ulkoilemme tai olemme puistossa. Leffaillat ovat myös muodostuneet yhdeksi viikkorutiiniksi, joka on kivaa perheen yhteistä aikaa.


Seuraavassa postauksessa kerron lisää kouluelämästä.

Mita Turkissa elamiseen vaaditaan?

Silloin tällöin netissä tulee vastaan kyselyjä minkälaista asuminen on Turkissa. Yleensä kyselijä on suunnittelemassa muuttoa Turkkiin ja on luonnollisesti kiinnostunut minkälainen haaste se tulee olemaan.

Mietinkin, 10 vuotta täällä asuneena, mitä neuvoja antaisin nykyisillä tiedoillani ja kokemuksillani.

Turkin muuttoonhan vaikuttaa paljon se, minnepäin Turkkia on muuttamassa sillä elämä tässä valtavassa maassa on todella erilaista eri puolilla. Muutin itse Istanbuliin 24-vuotiaana, joten ensimmäinen neuvoni onkin että jos tänne haluatte muuttaa ja haluatte elämänne juurtuvan tänne: muuta nuorena. Nuorena jaksaa vielä kaikki ne uudet asiat, olla avomielisempi ja rohkea. Vuosien mittaan uuteen elämään ja kulttuuriin kasvaa eikä se enää tunnu oudolta. Nyt 10 vuoden jälkeen en koe edes muuttoa Suomeen mahdolliselta, koska joutuisin jättämään kaikki turkkilaisen elämäni hyvät asiat tänne. Eikö monet epäröivät ajattele juuri samoin Suomesta?!

Suosittelen myös ennen muuttoa pientä koeaikaa, jolloin asuisitte vaikka 2-3 kuukautta täällä mahdollisimman normaalia turkkilaista elämää.  Ei siis hotellissa valmiiden pöytien äärellä. Tällöin hieman jo se ensihuuma laantuu ja pystyy näkemään myös elämää ilman turistilaseja. Monet ennakkoluulot ja haaveet yleensä tässä vaiheessa murentuvat.

Turkissa asuminen vaatii vahvaa luonnetta: suomalaista sisua, uteliaisuutta, kekseliäisyyttä ihan arkisissakin tilanteissa ja avoimuutta uusia elämäntapoja kohtaan. Turkkilaiset ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia. Kotona istuvia, ujoja turkkilaisia en montaa tunne. Sinun pitää olla valmis itse solmimaan sosiaaliset suhteet muiden turkkilaisten kanssa ja tekemään työtä niiden eteen. Silloin tällöin kotona kahvittelu, soittelu tai vastavierailujen teko on normaalia ystäväkulttuuria vähän tuntemattomien ystävienkin välillä joka näkyy myös työkulttuurissa työsuhteita hoidettaessa. Turkkilaiset tykkäävät hoitaa asioita kasvokkain teekupin äärellä tai syöden. Tämän takia tiukan luonteen lisäksi tarvitaan kielitaitoa. Turkkilaisten englanninkielen taito on parantunut 10 vuodessa mutta edelleen harva sitä puhuu. Turkin kielen nopea opiskelu ja sen käyttäminen on tärkeä avain koko kulttuuriin. Turkkilaiset ovat todella onnellisia ja avuliaita jos vastapuoli yrittää turkiksi puhua, vaikka kielitaito olisi huonokin. Muistan itse ensimmäiset kerrat kun kieltä käytin: käänsin ostoslistat turkiksi ja lähdin sitten lähimarkettiin pyytämään niitä tuotteita myyjältä. Hyvin selvisi ja samalla opin uusiakin sanoja.

Turkin työkulttuuri on rankkaa. Töitä tehdään pienellä palkalla pitkiä tunteja. Yleensä ainoastaan sunnuntai on täysin vapaa. Edes lomapyhät eivät ole taattuja vapaapäiviä missään muussa kun pankeissa ja valtion viroissa. Jos suunnittelet työntekoa täällä tarvitset ensimmäiseksi työluvan jota kovin moni työnantaja ei ole valmis hakemaan. Ainoastaan isommat yritykset voivat siihen rumbaan ryhtyä. Tein itse työtä 3 vuotta ilman lupaa, mutta jos olisin jäänyt kiinni olisi tiedossa ollut karkoitus ja maahantulokielto. Jos sinulla on Turkin kansalaisuus (voi hakea 3 vuoden avioliiton jälkeen), voit tehdä töitä vapaasti samoin etuuksin kuin muutkin turkkilaiset. Oleskelulupa on myös ehdoton asia jos haluat asua täällä pitempään. Eurooppalaiset ovat täällä haluttua kamaa. Heidän taitonsa, tietonsa ja luonteensa ovat valttia työmarkkinoilla. Etenkin turismissa sekä kouluissa on pulaa kielotaitoisista. Samoin Turkin paisuvan ulkomaan kaupankäynnin takia vienti/tuonti- ja tulliyritykset etsivät ulkomaalaisia.


Jos et itse ajattele tekeväsi työtä mutta puolisosi tekee, niin sitten näet vähän tylsemmän puolen täälläelämisestä. Pitkien työpäivien takia joudut olemaan paljon yksin ja hoitamaan kodin asioita. Turkkilaiset naiset ovat myös tottuneet tekemään kotona paljon kotitöitä, jopa siinä määrin että meistä se voi tuntua liioittelulta. Tarviiko sitä olkkarin matto nyt joka päivä tuulettaa? Koti pidetään järjestyksessä ja siisteys on tärkeää. Käsintehty on myös vakiokäsite kaikessa. Ruoat, jogurtit, säilykkeet, hillot tehdään itse. Jotkut myös tekevät tomaatti - ja paprikatahnatkin itse. Vieraille tarjotaan aina itsetehtyjä suupaloja. Vain työssäkäynti on vapauttava "tekosyy" ostaa valmista. Turkkilaiset naiset ovat myös hyvin uteliaita, joten he varmasti utelevat kaikki tiedot elämästäsi hyvinkin nopeasti. Itse he ovat myös valmiita kertomaan saman omastaan.

Turkissa myöskään valitettavasti kukaan ei tule koskaan sanomaan sinulle mitään vaan sinun tulee ottaa selvää kaikesta itse. Jopa henkilökohtaisesti paikan päältä. Tälläiset asiat ovat esimerkiksi lupa-asiat ja maksut. Nämä voivat viedä ison osan päivästä. Muut mahdollisuudet ajankäytön suhteen on täysin rajatut kaupungin mahdollisuuksiin. Täällä Mersinissä on rantojen lisäksi hyvä pyöräily sekä kävelytie, kuntopuistoja, pelikenttiä sekä paljon kuntosaleja. Kulttuuritarjontaalkin löytyy, samoin erilaisia kursseja kädentaidoista pilatekseen. Suurin osa näistä on ilmaisia.

Ja tärkein tekijä täällä asumisen onnistumiseen on raha. Täällä ei valitettavasti voi elää kovin mukavaa elämää ilman tiettyä peruspalkkaa, joka on esim mielestäni minimissään 2000 liiraa kuussa. Sillä kattaisi vuokran, sähkön ja veden sekä ruokakustannukset ja ylimääräistäkin voisi vielä jäädä. Riippuu tietenkin kaupungin yleisestä hintatasosta. Kaikki raha tämän päälle olisi mukavuuden lisäämistä. Täällä ei  kodit ole talvisin lämmittettyjä vaan lämmitys hoidetaan talouskohtaisesti joko maakaasulla, puuhellalla tai sähköllä. Tämä tuo aina piikin talven laskuihin.

Lasten koulunkäynnistä olenkin jo aikaisemmissa postauksissa kertonut sekä kerron lisää tulevaisuudessa.

Täällä eläminen vaatii siis paljon. Ei ole helppo muuttaa tänne Suomen kaltaisesta hyvinvointivaltiosta jossa valtio ajattelee kaiken sinun puolestasi. Voisi sanoa etta täällä asiat ovat jopa toisinpåin :) kaikesta huolimatta täällä elämisen hyviä puoliakin on paljon. Näitä ovat ilmasto, ruoka, ihmiset, sosiaalisuus ja perhekulttuuri, elämänlaatu (jos rahaa on tarpeeksi) ja terveydenhuolto (parempaa kuin Suomessa). Turkki on kokoajan kehittyvä maa jossa monet asiat ovat muutoksen kourissa. Täällä enemmistö väestöstä on nuoria, joten maa on dynaaminen. Yrittäjyys kukoistaa ja mahdollisuudet onnistua ja rikastua työtä tekemällä ovat Suomea paremmat.

En ole katunut tänne muuttoani päivääkään. Turkki on muuttanut minua ihmisenä suunnattomasti näiden 10 vuoden ajan.

Turkin vaalit

Viikko sitten kaytiin uusintakierros Turkin eduskuntavaaleissa, joissa valtapuolue vei voiton murskaavalla 49,5 %:n määrällä. Johtuen hyvin negatiivisesta Turkki-uutisoinnista ympäri Eurooppaa, ovat eurooppalaiset olleet ymmällään tästä voitosta. Täällä asuvana, voin ymmärtää voiton hyvin.

Viime vaaleissa nähtiin että Turkissa on noin 10 prosenttiyksikön verran liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät ole mihinkään puolueeseen kiinnittyneitä. Tämä 10 prosenttia sanoi viime vaaleissa AKPlle ei, äänestäen paaosin kurdipuolue hdpta ja kansallispuolue mhpta. Akp ei siis saanut enemmistöä vaan joutui keskustelemaan koalisiosta muiden puolueiden kanssa. Tämä oli myös opposition testausta, miten he olisivat valmiita toimimaan. Neuvotteluissa tuli selväksi jo heti että mhp ei tule olemaan missään tekemisissä kurdipuolueen kanssa. Heille sanottiin ei, samoin akplle. Chp listasi ehtoja, joilla suostuisi hallitukseen akpn kanssa joille akp sanoi ei. Yksi suurimmista ehdoista oli korruptiosta syytettyjen entisten ministerien tuomitseminen, johon akp sanoi ei, koska heidän mielestään korruptiota ei ole ollut. Tässä hätäkässä mhp riitaantui oman jäsenensä, puolueen perustajan pojan, kanssa koska hän julkisesti kannatti yhteistyötä akpn kanssa. Hänestä tehtiin ministeri, mhp poisti hänet puolueestaan ja hänestä tuli akpn puoluejäsen.

Jotta ymmärretään voittoa, täytyy meidän ymmärtää turkkilaisia äänestäjiä. Turkkilaiset pitävät karismaattisista, voimakkaista johtajista. Erdoğan on ehdottomasti yksi Turkin historian suurimmista johtajista, joka toi talouskriisissä, koyhyydessä ja epätasaarvossa elänneen Turkin uuteen loistoonsa. Taloutta parannettiin. Terveydenhuolto, sosiaaliturva ja koulutus läpikävivät suuria muutoksia. Kurdien asemaa parannettiin ja ennen halveksittujen uskonnollisten turkkilaisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa laajennettiin (esim. huivipäisten pääsy valtion virastoihin töihin ja kouluihin opiskelemaan). Maan yleinen infrastruktuuri vietiin 2000-luvulle. Maan köyhimmillekin tarjottiin ne samat mahdollisuudet joista nauttivat 90-luvun rikkaat, valtaa pitävät, elitistit. Vaikka viimeisinä vuosina ollaan menty taloudessa sekä yleisessä demokratiassa takaisinpäin, on mielestäni nykyinen valtapuolueen kannatus kiitosta juuri näistä reformeista.

Turkkilaiset eivät helposti unohda, hyviä ja huonoja asioita. He eivät myös ole tyhmiä. He osaavat lukea politiikkaa hyvin. Vaikka valtion kanavat ovat akpn kannalla, Turkista löytyy myös paljon opposition tv-kanavia, internet-sivuja, facebook-sivustoja sekä sanomalehtiä. Kanavia ja lehtiä, jotka aikoina ennen akpta, olisi laillisesti suljettu. Pidänkin akpta kapinointina entisaikojen kemalismia ja sekularismia painottaneita hallituksia vastaan. Monet turkkilaiset ovat kyllästyneitä valtion aikaisempiin pyrkimyksiin tuoda omaa elämäntapaansa lähellä oleva eurooppalainen kulttuuri tänne ns. normikulttuurina kaikille. He eivät ole koskaan löytäneet itseään siitä. Euroopassa muutenkin on aina pidetty turkkilaisia kakkosluokan ihmisinä, miksi heitä pitäisi ihannoida?  Ovatko he tyytyväisiä akphen? En usko. Onko heillä muita vaihtoehtoja? Ei oikein.

Miksi? Oppositiossa on sosiaalidemokraattinen chp, kansallispuolue mhp ja kurdipuolue hdp jolla on ollut tunnetusti suhde terroristijärjestö pkkhon. Hdp sai viime vaaleissa yllätysmäärän ääniä etenkin akpta kannattaneilta kurdeilta sekä nuorisolta, jota kiehtoi puolueen vapaamielisempi puolueohjelma vähemmistöjä kohtaan. Vaalien jälkeiset taistelut hdpn johtamissa kaupungeissa pkkn ja valtion välillä kuitenkin pelästyttivät nämä uudet äänet takaisin akplle. Eräässä näistä kaupungeista hdpläinen kaupunginjohtaja sanoi johtavansa sisällissotaa turkin valtiota vastaan. Turkin joukot tyhjensivät kaupungin terroristeistä ja pidättivät kaupunginjohtajan. Turvallisuus ja terrorismi ovat edelleen suuria ongelmia täällä. Niin akp kuin hdpkin käyttävät sitä hyväkseen politiikassaan.

Entäs sitten chp? He ovat Ataturkin perustama puolue, jotka ovat viimeisiä kemalismin edustajia. Vaikka akpn aikana heidän politiikkansa on pehmentynyt ja lähentynyt myös uskonnollisia, ei heitä olla koskaan nähty vastukseksi akplle. He ovat olleet kykenemättömiä tuomaan uudistuksia puolueen sisälle epäonnistuneiden vaalitulosten jälkeen. Eikä kilicdaroglua pidetä vaikuttavana johtajaehdokkaana, sillä hänen vaalilupauksensa ovat olleet löysiä eikä tosissaan otettavia. Heidän politiikkansa on täysin keskittynyt valtapuolueen virheisiin ja lupauksiin että me emme tee niin. Kun akplla on näkymys vahvasta Turkista vuonna 2023, ei chpllä ole mitään näkymää. Chp edelleen palvelee omaa puoluekantaansa. He lupaavat sananvapautta, ihmisoikeuksia, palkankorotuksia ja hyvää koulutusta. Asioita joka ei koske monenkaan turkkilaisen elämää. Palkankorotuksia lupasivat kaikki puolueet. Koulutuksen parantamista varten heillä ei oikein tuntunut olevan mitään vankkaa, toimivaa ohjelmaa. Oikeuslaitoksen puolueettomuus ja sananvapaus ovat asioita joita ei ole koskaan Turkissa ollutkaan. Jokainen hallitus käytti mediaa ja oikeuslaitosta hyväkseen omien näkemyksiensä tukemiseksi. Jopa erdogan joutui vankilaan luettuaan uskonnollisen runon. Näitä aikoja eivät turkkilaiset, etenkin akpn kannattajat, ole unohtaneet. Heille sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat vain sanahelinää. Näinä 12 vuotena opposition kannattajat ovat laajasti haukkuneet akpn kannattajia tyhmiksi, joka ei ole hyvä keino tuoda uusia ääniä altavastaajalle. Oppositio nähdään siis suurena riskinä, jota ei Turkilla ole varaa ottaa.

Nyt varmaan kaikki jo ajattelevat että entäs akp ja erdogan jota kaikki vihaavat? Kyllä, täällä suurin osa akpn kannattajista rakastaa erdogania mutta iso osa ei. Akp ei kuitenkaan ole pelkkä erdogan, vaan puolueen sisällä on myös hyviä, maltillisia politiikkoja paljon. Valitettavasti erdogan pitää ohjia käsissään vahvasti. Presidenttia inhotaan mutta vaaleissa ei muuta vaihtoehtoakaan ole. Valinta onkin kuka on näistä huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Ja pelottavaa onkin ajatella tulevaisuutta valtapuolueen käsissä, mutta kunnioitan turkin kansan tahtoa ja uskon myös siihen että he osaavat sanoa vaaliuurnilla ei, kuin tarvetta on.

Miten erdogan kayttaa tata hyvaksi tulevaisuudessa kuten esim presidentin vallan laajentamisessa, jaa nahtavaksi. Luulen etta akpn kannattajat eivat halua laajennusta tarpeeksi paljon, jolloin kansanaanestys olisi epamieluisin vaihtoehto. Yhteistyo perustuslain muuttamiseksi ilman kansanaanestysta nayttaa talla hetkella mahdolliselta ainoastaan hdpn kanssa, jolla on omat vaatimuksensa kurdien oikeuksista seka autonomiasta ita-Turkkiin. Naita on hyvin vaikeaa hyvaksya.

P.S Nämä kaikki ovat omia mielipiteitani ja kunnioitan muitakin nakemyksia.

Ala-aste Turkissa osa 2

Taman vuoden flunssakausi on virallisesti korkattu auki. Viime viikolla meidan tyttö oli nuhakuumeessa ja taman viikon poika. Katsotaan tarttuuko meihin muihin ollenkaan.

Viime kirjoituksessa kerroin paamaaraisesti Turkin koulusysteemista. Nyt kerron vahan tarkemmin meidan tilanteestamme.

Esikoulussa lapsemme olivat eri luokilla ja paatimme tehda nain myos ala-asteellekin. Luokkakoot koulussamme ovat noin 35 oppilasta per luokka. Tyttoni luokalla on jopa 38, mutta poikani luokalla vain 29. Ekoja luokkia on jopa 9 kappaletta. Taman takia koulu onkin hyvin suuri oppilasmaaraltaan: aamu-ja iltapaivavuorolaiset yhteenlaskettuna noin 900 oppilasta. Aamuvuorossa klo 7-12 ovat 3. ja 4. luokat, iltapaivavuorossa klo 12-17, 1. ja 2. luokat.

Ensimmaisena vuonna lukuaineita on 5: matematiikka (numeroiden opettelua), turkin kieli (kirjainten opettelua), yhteiskuntaoppia (kayttaytymisen opettelua), musiikkia ja kuvaamataitoa. Joka paiva lukujarjestyksesta löytyy myos leikkitunti seka liikuntaa. Koulukirjat saamme ilmaiseksi valtiolta, mutta monet koulut taman lisaksi kayttavat ylimaaraisia, opetusta tukevia, kirjasarjoja niiden vierella. Meidan koulu tekee nain myös. Saimme kirjasarjan kanssa koululta myos cd-levyja, joiden avulla lapsi voi itse tehda tehtavia tietokoneella, kuunnella musiikkia ja harjoitella kirjoittamista.

Kouluruokailua meillä ei ole vaan jokainen tuo omat evaansa ja juomisensa joka päivä. Koulussa toimii myos pieni kauppa, josta voi ostaa syotavaa ja juotavaa, jos ei kotoa ole tuotu mitään. Kauppaa ei kuitenkaan hirveästi suosita, koska lapset ostavat mieluiten vain karkkia ja muuta epäterveellistä.

Meidan opettajamme ovat kummatkin kokeneita ja hyvin lapsirakkaita. Aiheita mennaan nopeasti eteenpain. Valitettavasti kiireisen aikataulun takia laksyja on ollut todella paljon nain alussa. Yleensa noin 5 ja 6 sivua kirjoittamista ja varitysta. Päivittäin laksyjen tekoon menee parikin tuntia. Taman takia ero esikouluun on todella iso ja huomattavasti rankempaa.

Koulun ulkopuolelle meille on tarjottu myös mahdollisuutta ilmaiseen kansantanssikurssiin koulun tiloissa seka kaupunki myos järjestää lapsille omia kurssejaan talvikauden aikana: voimistelua, shakkia, taidekursseja. Näistä olisi tarkoitus sitten valita sopivaa vastapainoa rankalle koulunkaynnille.

Koulu on alkanut vilkkaasti ja se vie laksyineen koko paivan. Yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää joten monta kertaa viikossa heidän kanssaan juttelenkin. Sairaspaivinakin lasten läksyt olen hakenut koululta, etteivät he jää jälkeen muista. Vanhemmiltakin siis odotetaan todella aktiivista osallistumista koulunkäyntiin. Läksyt ja reppujen sisältö tarkastetaan päivittäin sekä koululta noudetaan unohtuneita vesipulloja ja ruokalaukkuja. Opettajille soitetaan ja kysytään läksyjä.

Tänään meillä on toinen pojan sairaspaiva meneillään. Mutta sekin menee täysin tehtäviä tehdessä. Illalla käyn hakemassa vielä tämän päivän tehtävät,  joten ilta ja huominen aamu meneekin niitä tehdessä.