Syyria osa 1

Eilen Hesarissa oli taas artikkeli koskien syyrialaisia pakolaisia Turkissa. Artikkelin voitte lukea tästä.  Ajattelin kirjoittaa hieman omista kokemuksistani koskien syyrialaisia, luultavasti enemmän kuin kerran.

Turkkiinhan on ihan parissa vuodessa paennut 1,6 miljoonaa pakolaista Syyrian kauhuista, joka ei näytä kiinnostavan yhtään maailman päättäjää. Viralliset ja epäviralliset luvut pakolaisten määrässä on vaihdellut suuresti.

Kotikaupungissani Mersinissa, joka on vain n. 300 km Syyrian rajalta asuu nykyään virallisesti 150 tuhatta syyrialaista. Osa todella rikkaita, osa keskiluokkaa ja masentava osa köyhiä, jotka majoittuvat raunioissa tai itserakentamissaan hökkeleissä. Jokaisessa asuinalueeni talossa asuu ainakin yksi syyrialaisperhe, halvemmissa monia. Kaikkein huonommassa tilassa olevat asuvat rajojen täyteenahdetuissa leireissä valtion hoivissa. Parempiosaiset ovat avanneet ravintoloita, kauppoja ja kahviloita ympäri Mersiniä palvellen pääosin syyrialaisia. Moniin turkkilaisiin yrityksiin on myös palkattu syyrialaisia helppoihin töihin kuten vaikka pesemään autoja tai auttamaan kirjakaupassa. He ovat myös avanneet kouluja jossa opettavat turkin kieltä sekä muita kouluaineita kuten liikkeenjohtoa, englannin kielellä. Olen yllättynyt kuinka moni syyrialaisista osaa hyvää englantia! He ovat varmasti olleet hyvissä asemissa omassa maassaan ennen lähtöä.

Syyrialaisille on myös tarjottu mahdollisuus jatkaa opiskelujasn Turkin yliopistoissa ilman pääsykoetta. Monet syyrialaiset lapset käyvät koulua normaaleissa turkkilaisissa kouluissa.

Kaupungissa pyörii huhuja talon asukkaita häiriköivistä syyrialaisperheistä, syyrialaisten prostituutiosta sekä varastelusta. On totta että turkkilaiset lapset läpikävivät uuden rokotuskampanjan lapsihalvausta vastaan syyrialaisten takia. Huhutaan myös että syyrialaisten "likaisuuden" takia uima-altaissa ei voi uida. Moni näistä ja muistakin mustamaalaamisista tulee hallituspuoluetta ja sen pakolaispolitiikkaa vastustavilta. Monesti joudun ihan häpeämään niitä puheita jota kuulen. Turkkilaisten rasistisuus siis nostaa päätään. Naiset etenkin juoruavat busseissa, kouluissa ja omissa ystäväpiireissään. Syyrialaisista naisista puhutaan huorina ja inhoten, koska he käyttävät "kaapujensa" alla seksikkäitä vaatteita ja heillä näyttää olevan rahaa ostaa kauneudenhoito tuotteita. Aivan kun heidän pukeutumisensa veisi jotain pois heidän elämästään.  Harvemmin myös pakolaisten puolustajia kuunnellaan.

Valtiolla on ollut ongelmia keksiä hyviä keinoja näin suuren pakolaismäärän kotiuttamiseen. On myös normaalia että sodan ongelmat seuraavat pakolaisia. Suurin osa on menettänyt perhettään, kotinsa ja koko elämänsä. Kaiken tämän he joutuivat jättämään taakse ja paeta uuteen, tuntemattomasn maahan. Se ei ole helppoa, kenellekään. Rikollisuutta ei tietenkään tule ymmärtää ja heidät tulisikin karkoittaa takaisin Syyriaan.

Pakolaisten takia Turkissa pyörii uutisia heidän aiheuttamistaan ongelmista: valitettavasti on ollut muutama tapaus jossa syyrialaisten ja turkkilaisten välillä on ollut vakavia tappeluita. Samoin syyrialaisten välillä. Paikallisissa lehdissä vaaditaan syyrialaisia sulkemaan yrityksensä koska he vievät tienestit turkkilaisilta. Rajakaupungeissa monet turkkilaiset miehet ovat menneet naimisiin syyrialaisten naisten kanssa, josta eivät turkkilaiset naiset taas pidä. Jo ongelmalliset itä-Turkin kaupungit ovat vastaanottaneet suurimman osan pakolaisista jolloin työttömyys ja rikollisuus on noussut. Suurkaupungeissa köyhät kerjäävät kaduilla, joissa myös asuvat. Miehet yrittävät etsiä pätkätöitä pystyäkseen elättämään perheensa. Antalya on sanonut karkoittavansa kaikki laittomat syyrialaiset kaupungistaan.

Omien kokemusten jä näkemieni asioiden takia olen huomannut että syyrialaiset ovat uskomattoman aktiivisia. Vaikka kaikki naiset ovat peitettyjä, pitävät he itsestään hyvin huolta, ajavat autoa ja liikkuvat ympäri kaupunkia. Heitä näkyy markkinoilla, kaduilla ja puistoissa aina ryhmissä. Osa kulkee koulukirjat mukana. He kysyvät rohkeasti huonolla turkilla hintoja ja tuotteita. Monet heistä työskentelevät myös vaateliikkeissä tai ruokakaupoissa. Ja hyvin ahkeria tuntuvat olevan. Miehet yleensä työskentelevät omissa yrityksissään, joissa tuntuu asiakkaita riittävän. En ole koskaan nähnyt syyrialaisten aiheuttavan ongelmia. He ovat myös ystävällisiä. Olen jutellut meidän talossa asuvien syyrialaisnaisten kanssa monesti, englanniksi. Mieheni myös ystävystyi vakihuoltiksella työskennelleen syyrialaismiehen kanssa. Kaikki ovat olleet ihania persoonoita.

Lopettaakseni haluaisin myös ilmaista inhoni näitä eurooppalaisia maita sekä heidän ihmisoikeusjärjestöjään kohtaan. Turkki on joutunut mielestäni epäreilun arvostelun kohteeksi pakolaisten kohtelun takia. Kuinkakohan moni Euroopan maa pystyisi kotiuttamaan parissa vuodessa 2 miljoonaa pakolaista? Leirit on täynnä ja valtio on käyttänyt miljoonia euroja niiden ylläpitämiseen, euroopan tyytyen vain auttamaan rahallisesti ja vastaanottamaan muutama tuhat pakolaista per maa. Uusien leirien rakentaminen on varmasti tarpeellista. Mutta Turkinkin mahdollisuudet ovat rajalliset.

Olisiko kuitenkin tärkeämpää saada sota Syyriassa loppumaan, jotta nämä pakolaiset pystyisivät palaamaan takaisin. Mitään loppua teurastamiselle ei näy. Länsimaiden tekemättömyys (verrattuna öljyrikkaaseen Irakiin) vain aiheuttaa raivoa ja kostonhimoa syyrian sisällä. Tämä on siis hyvä kasvualusta terroristijärjestöjen kasvulle. Myöhemmin varmasti tämä tulee aiheuttamaan ongelmia länsimaissa. En välistä yhtään ihmettele miksi eurooppalaiset nuoret pakenevat syyriaan taistelemaan kapinallisten tai isisin piireihin. Jotain on tehtävä kun koko maailma vaan seisoo vieressä kuin katsoen +18 teatteriesitystä.

Voitaisiin tehdä sopimus: Eurooppa voisi heti vastaanottaa miljoona pakolaista ja jättää Turkkiin miljoonan. Silloin varmasti pakolaisia pystyttäisiin hoitamaan paremmin ja heidän ansaitsemallaan tavalla....anyone??! Niinpä....