Viikonlopun mietteitä

Olen ollut viikon verran yskäflunssassa, joka on vienyt mehuja. Kiireiden jälkeen tuntuu että sohvalle vajoaminen ja siellä nukahtaminen on parhainta luksusta mitä elämässä on. Tänäänkin pitäisi jaksaa vääntäytyä koululle vanhempienkokoukseen. Katsotaan miten meidän mukulat on pärjänneet :)

Turkissa on viimeisten parin viikon aikana taas kuohunut. Ensimmäinen isku oli kun koulutusministeriö päätti että lukioissa ruvetaan opiskelemaan pakollisena aineena ottomaanien turkkia. Se siis on vanhoillista turkin kieltä arabialaisilla kirjaimilla kirjoitettuna. Tämä nostatti suuren vastustuksen koska kyseistä kieltä ei enää käytetä missään. Valinnaisena aineena se nyt vielä menisi.

Toinen asia on ollut viikon aikana tehdyt iskut uskonoppinut Fethullah Gülenin lahkon Turkissa toimiviin mediajärjestöihin ja eilen itse johtajasta tehtiin kansainvälinen etsintäkuulutus. Nykyinen presidentti siis uskoo että hän on ollut koko korruptioskandaalin takana, jonka takia viimeiset pari vuotta hänen uskonlahkonsa on kokenut vaikeita aikoja täällä.

En ole vuoteen lukenut sanomalehdistä muuta kuin otsikot, koska en enää kestä niitä jännitteitä joita lehdistä aina hehkuu. En myöskään katso uutisia telkkarista koskaan. Elämä on tämän takia huomattavasti stressittömämpää. Turkissa olen myös oppinut ettei ystävien kanssa voi puhua politiikasta mitenkään. Turkkilaiset eivät pysty asialliseen ja kehittävään poliittiseen keskusteluun, jonka takia aina jossain vaiheessa vastapuoli alentuu henkilökohtaisuuksiin ja toisen solvaamiseen. Etenkin silloin, jos puolustat jotain nykyisen valtapuolueen tekemisiä. En tietenkään puhu laittomuuksista, niitä ei puolustele kukaan.

Poliittinen ilmapiiri siis on kireä. Mutta valtapuolueen kannatus ei tunnu laskevan mitenkään. Kaiken negatiivisuuden vierellä Turkin talous kasvaa ja monet alat kehittyvät. Elämä täällä on leppoisaa, jos et ole poliittisesti aktiivinen ja välttelet sanomalehtiä.