Kävelyllä eilen

Viikon mittaisten kylmien ilmojen jälkeen eilen aurinko paistoi ja lämpötila nousi jopa 15 asteeseen. Sen innoittamina lähdettiin kävelylle. Tässä on kuvia matkan varrelta.

Makeanhimo yllätti

Eilen pitkän sairastelun ja ruokahaluttoman jakson jälkeen muhun iski makeanhimo ekaa kertaa. Pari viikkoa ilman haju-ja makuaistia on ollut aika haastavaa etenkin ruokaa laittaessa. Eikä oikein mitään lemppariruokaa ole voinut tehdä kun kaikki maistuu samalta: pahvilta. Tosin viime yonä sairastuin taas, tällä kertaa syömäni rautatabletti pisti vatsan pyörimään siihen malliin että ei tullut paljoa nukuttua.

Eilen sit kuitenkin kunnostuin ja tein intialaista tikka kanaa jasmin riisin ja bulgurin kanssa. Viereen salaattia ja valkoista retiisiä. Jälkiruoaksi tein suklaavanukas-mannakakkua. Täällä Turkissa on hirveästi kaupoissa vanukasjauheita, joita vaan lisätään maitoon ja kiehautetaan. Ja vanukas on valmista!

Tämän kakun ohje on seuraavanlainen:

1 litra maitoa
2 dl sokeria
2 teelusikkaa vanilliinisokeria
9 ruokalusikallista mannasuurimoita
4-5 ruokalusikallista kookoshiutaleita
1 teelusikka kanelia

Suklaavanukas tehtiin 7 dl maitoa joten tarvitsin puolitoista pussillista vanukasjauhetta (sekoitan bitter suklaan makua ja karamelli manteli suklaata). Jos vanukasjauhetta ei ole niin vanukkaan voi tehdä helposti myös itse.

Vanukas:
7 dl maitoa
3 ruokalusikallista tärkkelystä (maissi tai vilja)
2 teelusikallista vanilliinisokeria
3 ruokalusikallista kaakaojauhetta
2 dl sokeria

Ohje:
Aloitamme mannaseoksen teosta. Mitataan kattilaan maito, sokeri, vanilliinisokeri ja mannasuurimot. Kiehautetaan ja samalla sekoitellaan jottei mannasuurimot tartu pohjaan. Noin 10 minuutin päästä siitä on tullut puuromaista ja mannasuurimot ovat paisuneet. Tällöin joukkoon voi lisätä kookoshiutaleet ja kanelin. Muitakin makuja voi lisätä oman maun mukaan. Seos kaadetaan piirakkavuokaan ja laitetaan jäähtymään.

Sillä aikaa voidaan tehdä vanukas. Jos käytät valmista vanukasjauhetta, niin tämä vaihe on helppo. Muuten mitataan kattilaan maito, sokeri ja tärkkelys. Vispataan kunnes tärkkelys on sekoittunut maitoon kunnolla. Sen jälkeen voidaan lisätä vanilliinisokeri ja kaakaojauhe. Näitä voi lisätä ja vähentää maun mukaan. Kiehautetaan kokoajan sekoitellen. Valmis vanukas kaadetaan jäähtyneen mannaseoksen päälle ja annetaan kakun jäähtyä. Kun kakku on jäähtynyt niin se voidaan koristella kookoshiutaleilla, saksanpähkinöillä tai pistaasipähkinöillä, ihan millä vaan haluaa. Kakku tulisi tarjota viileänä ja säilyy hyvin jääkaapissa.

Afiyet olsun!

Vuosi 2014

Vuosi on taas lopuillaan ja on aika miettiä mitä kaikkea tapahtui vuonna 2014.

Minulle vuosi on kulunut salamannopeasti. En oikeastaan tajuakaan mitä kaikkea tänä vuonna tapahtui. Lasten koulu väritti pääsääntöisesti meidän arkea. Oltiin ja ollaan enemmän ja vähemmän kipeitä. Minä olen jo kuukauden ollut nuhayskässä joka ei tunnu hellittävän helpolla. Antibioottikuurikin tuli jo syötyä, eikä sekään näemmä tautia viennyt pois. Jäljelle jäi vaan kärsiminen ja lepo. Onneksi mulla on täällä apujoukkoja, kuten anoppi ja käly, jotka auttavat aina kun tarvetta on. Kälykin kävi viikolla tekemässä ruokaa kun mun olo oli sinä päivänä tosi kipeä.

Vuoden suurin ja odotetuin kohokohta oli tietenkin Suomen loma. Tällä kertaa matkassa oli koko perhe ja loma onnistui loistavasti. Näimme suuren määrän sukulaisia ja ystäviä. Kävimme Tallinnassa ja Tukholmassa, mikä oli aivan mahtavaa! En edes muista milloin viimeksi olisin Tukholmassa käynytkään. Koko kaupunki olikin positiivinen yllätys ja päivä sujui rattoisasti. Vietimme myös laatuaikaa isäni kotona metsän keskellä vaan oleskellen ja lapsetkin oppivat aimonannoksen lisää suomen kieltä. He puhuivatkin vielä pari kuukautta takaisintullessammekin suomea minulle kunnes taas paikallinen kieli taas otti voiton :) Näitä asioita muistellessa jaksaa taas näinä talvisina kuukausina.

Syksyllä ja talvella taas lasten koulu on pääosassa. Aloitin itse myös pilateksen jonka lopetin kun nilkkani pari kertaa turposi ja olin niin kauan kipeänä, kuten olen edelleenkin. Nenä tukossa ja yskien ei tee mieli lähteä hyppimään musiikin tahdissa. Ehkä minun täytyy kokeilla joitain kevyempiä harrastuksia myöhemmin. 

Vuodelle 2015 minulla ei ole isompia odotuksia tai toiveita. Mitään emme ole suunnitelleet kesää varten tai edes lasten talvilomalle, joka on nyt tammikuun lopulla. Täältä on niin vaikeaa löytää halvalla jotain lomaa minnekään. Ja tuntuu että kaikki lähialueet ollaan jo koluttu että pitäisi löytää jokin kauempi kohde. Ja se sitten maksaa. Minulle tietty Suomi on houkutteleva kohde, mutta sinnekin liput maksaa maltaita! Katsotaan mitä elämä tuo meille ensi vuonna!

Kaikille teille hyvää ja onnentäyteistä uutta vuotta 2015! Toivon että uusi vuosi tuo teille onnea, vaurautta ja terveyttä suurin määrin!

Tarinat jatkuvat täällä

Hei!

Tervetuloa tänne uuteen osoitteeseen. Kaikki vanhat kirjoitukset kommentteineen löytyy täältä ja uudet kirjoitukset ilmestyvät tänne.

Minut löydätte myös Facebookista https://m.facebook.com/helimersin

Viikonlopun mietteitä

Olen ollut viikon verran yskäflunssassa, joka on vienyt mehuja. Kiireiden jälkeen tuntuu että sohvalle vajoaminen ja siellä nukahtaminen on parhainta luksusta mitä elämässä on. Tänäänkin pitäisi jaksaa vääntäytyä koululle vanhempienkokoukseen. Katsotaan miten meidän mukulat on pärjänneet :)

Turkissa on viimeisten parin viikon aikana taas kuohunut. Ensimmäinen isku oli kun koulutusministeriö päätti että lukioissa ruvetaan opiskelemaan pakollisena aineena ottomaanien turkkia. Se siis on vanhoillista turkin kieltä arabialaisilla kirjaimilla kirjoitettuna. Tämä nostatti suuren vastustuksen koska kyseistä kieltä ei enää käytetä missään. Valinnaisena aineena se nyt vielä menisi.

Toinen asia on ollut viikon aikana tehdyt iskut uskonoppinut Fethullah Gülenin lahkon Turkissa toimiviin mediajärjestöihin ja eilen itse johtajasta tehtiin kansainvälinen etsintäkuulutus. Nykyinen presidentti siis uskoo että hän on ollut koko korruptioskandaalin takana, jonka takia viimeiset pari vuotta hänen uskonlahkonsa on kokenut vaikeita aikoja täällä.

En ole vuoteen lukenut sanomalehdistä muuta kuin otsikot, koska en enää kestä niitä jännitteitä joita lehdistä aina hehkuu. En myöskään katso uutisia telkkarista koskaan. Elämä on tämän takia huomattavasti stressittömämpää. Turkissa olen myös oppinut ettei ystävien kanssa voi puhua politiikasta mitenkään. Turkkilaiset eivät pysty asialliseen ja kehittävään poliittiseen keskusteluun, jonka takia aina jossain vaiheessa vastapuoli alentuu henkilökohtaisuuksiin ja toisen solvaamiseen. Etenkin silloin, jos puolustat jotain nykyisen valtapuolueen tekemisiä. En tietenkään puhu laittomuuksista, niitä ei puolustele kukaan.

Poliittinen ilmapiiri siis on kireä. Mutta valtapuolueen kannatus ei tunnu laskevan mitenkään. Kaiken negatiivisuuden vierellä Turkin talous kasvaa ja monet alat kehittyvät. Elämä täällä on leppoisaa, jos et ole poliittisesti aktiivinen ja välttelet sanomalehtiä.

Lasten esikoulu

Normaalisti, me herääämme klo 6.30, syömme aamupalan yhdessä perheenä jonka jälkeen vien mieheni bussille sekä lapset kouluun.

Lapset ovat ns. aamuvuorossa esikoulussa. Heidän koulupäivänsä alkaa klo 07.30 ja päättyy klo 12.00. Iltapäiväryhmäläiset aloittavat 12.40 ja lopettavat klo 17.00. Viime vuonnakin olimme aamuryhmäläisiä, joka tuntuu toimivan meille hyvin. Lapset menevät nukkumaan klo 20 ja muutenkin talvisaikaan on kiva että voimme hyödyntää valoisan ajan tehokkaasti. Esimerkiksi joka päivä olemme koulun jälkeen koulun pihalla ainakin tunnin. Pihalla on liukumäkiä, hiekkaleluja, liikennepuisto polkuautoineen sekä pieni eläintarha. Tarhassa on isossa häkissä kanoja, ankkoja ja pupuja yhdessä. Melkein päivittäin tuommekin niille kotoa jotain vihanneksia syötäväksi.

Monet vanhemmat eivät voi ymmärtää miksi olemme aamuryhmässä. "Lapset saavat nukkua pitempään." "Ei niitä voi herättää niin aikaisin." "Lapset ei ole heränneitä aamuisin joten eivät opi mitään." Näitä perusteluita kuulen siihen miksi iltapäiväryhmä on parempi. Mielestäni monille äideille suurin ongelma on oma laiskuus, koska he eivät jaksa aamulla herätä tai herättää lastaan tarpeeksi ajoissa koulua varten.

Lastemme koulu on myös ihan valtion esikoulu. Koulussa on yhteensä kahdessa vuorossa 300 oppilasta. Maksamme sinne 100 liiran eli vähän yli 30 euron kuukausimaksua per lapsi, jota vastaan koululla tarjotaan joka päivä vaihtuva aamupala. Aamupalat on ollut hyvin erilaisia joka on ollut mieleeni. Kaikkea on tarjolla munakkaista piirakoihin ja lämpimiin voileipiin tai joinain aamuina voi olla ainoastaan vaikka muroja. Lapset oppivat siis syömään erilaisia ruokia.  Kerran kahdessa viikossa 5 liiran, eli noin 2 euron, maksua vastaan koulussa on näytelmiä, esityksiä tai vaikka taikuri kuten viime viikolla. Tarjolla on myös 30 euron kuukausimaksua vastaan koulukuljetus kotoa kouluun ja takaisin, mutta me emme sitä ole tarvinneet. 

Koulussa on alakerrassa työntekijöitä ns "abla" (isosisko) jotka auttavat oikeat lapset oikeaan bussiin ja luokkaan sekä avustavat pukeutumisessa tarvittaessa. Ihania naisia kaikki! Opettajat ovat myös tarkkoja siitä kuka lapsia koulusta hakee. He vaativat yleensä toiselta vanhemmalta vahvennusta jos joku toinen henkilö sinä päivänä lapsen on hakemassa. Hakutilanteessakin lapsi yleensä tulee opettajan kanssa ovelle ja opettaja vielä tuolloinkin soittaa vanhemmalle tarkistaen hakijan henkilöllisyyden. Hienoa tarkkaavaisuutta!

Mitäs siellä koulussa sitten opiskellaan?! Tänä vuonna opetusohjelmaan kuuluu suoraan ekalle luokalle valmistaminen. Täällä mennään nimittäin peruskouluun jo 5 vuotiaina! Opetellaan numeroita, kirjaimia, värejä, käsitteitä kuten pitkä-lyhyt tai takana-edessä sekä muotoja. Välillä opetuksessa käydään läpi myös Atatürkin elämää ja vaikka kirjoittamisen historiaa. He myös käyttävät paljon saksia ja muovailuvahaa, jotta käsien motoriset taidot kehittyisivät. Koulussa opetellaan myös syömään ja pukemaan ilman apua (yllättävän moni 5 vee ei vielä sitä osaa). Unohtamatta tietenkin leikkimistä, laulamista ja satujen kerrontaa. Ryhmäkoko on 30 oppilasta per opettaja. Opettajalla on myös avustamassa 2-3 harjoittelijaa päivittäin jotka auttavat lasten kanssa.

Olemme olleet tyytyväisiä opetukseen ja opettajiin. Tänä vuonna lapset ovat eri luokilla, koska näin he kehittyisivät paremmin yksilöinä. Esman opettaja lähettää usein pieniä tehtäviä myös kotiin sekä tuntuu tehokkaasti etenevän uusissa aiheissa ja oppikirjassa eteenpäin. Erenin opettaja on keskittynyt enemmänkin lasten henkiseen kehitykseen ja heidän luokassaan leikkiminen ja hauskanpito on enemmän esillä, eikä yhtään läksyjä.

Ensi vuosi jo jännittää ja jo nyt joudumme miettimään koulua sekä kysellä missä koulussa mikäkin luokanopettaja on parhain. Sen mukaan joudumme ensi kesänä tappelemaan hyvistä paikoista muiden vanhempien kanssa. Unohtamatta suhteiden käyttöä. Turkissa hyvällä koulutuksella on suuri merkitys, vaikka se olisikin ihan valtion peruskoulussa.

Vanhemmat vaativat, etukäteen kyselevät ja valmistautuvat hyvin turvatakseen lapselleen parhaimman mahdollisen opiskelupaikan. 

Esimerkkinä kilpailusta voin kertoa meidän esikoulun ilmoittautumiskaaoksesta: ilmoittautuminen alkaa aamulla ja jo edellisestä illasta lähtien koulun pihalle majoittuvat kymmenet vanhemmat jotta pääsevät hyville "apajille". Järjestyksen mukaan voi siis valita mihin vuoroon lapsensa pistää (aamu vai iltapäivä) sekä mille opettajalle. Mattimyöhäisille jää harvemmin muita kuin aamuvuorolaisten paikkoja, jos niitäkään. Yleensä kaikki paikat on täynnä muutamassa tunnissa.

Alla on kuvia koulusta viime vuodelta.

Pieni kysely

Mistä aiheista kirjottaisin enemmän?

A) jokapäiväisesta arjesta ja perhe-elämästä

B) yleisesti turkista, sen kulttuurista ja päivittäisistä jutunaiheista

C) mersinistä

D) mitä meidän perheessä syödään, reseptejä yms.

E) kaikesta ylläolevasta silloin tällöin

Yritän muokata blogia sellaiseksi että se miellyttäisi monta lukijaa. Voitte myös ehdottaa omia aiheitanne.

Vastauksia kommenttilaatikkoon. Pelkkä vaihtoehdon kirjain riittää :)