Maailman helpoin kesatyo?

Tallaiseen "tyohon" tormasimme viime kesana Helsingissa. Tyona on siis vahtia tuota ruohoa leikkaavaa robottia koko paiva...just joo... :)

Kesakuulumisia

Suomen loma tuli ja meni. Oli aivan mahtava reissu! Lapsetkin tosi hyvin sopeutuivat eika pahempaa koti-ikavaa ollut. Tahan taisi edesauttaa se, etta joka paiva oli niiiiin paljon erilaista tekemista :)
Me kaytiin Korkeasaaressa, Tallinnassa, Linnanmaella ja kirppiksilla niin etta jalkoihin sattui. Oltiin mokilla ja mummolassa keski-Suomessa seka vierailtiin isani luona lahella Kuopiota, unohtamatta paivan reissua Kuopioon siina valissa :) En ollut koko ulkosuomalaisuuden aikanani (7 vuotta) koskaan nauttinut nain paljon Suomen reissustani. Kaikkein suurin onni oli ettei kukaan meista sairastunut. Iso kiitos nain tatakin kautta isalleni ja aidilleni joiden avulla koko matka onnistui! Ilman heidan tukeaan emme olisi paasseet tulemaan mitenkaan. Kiitos myos rakkaille sukulaisilleni ja ystaville, joiden kanssa vietetty aika muutti mahtavan loman taydelliseksi!

mummola <3 <3

Monta kertaa Suomessa ollessani, etenkin Helsingissa, mietiskelin minkalainen minusta olisi tullut jos olisin jaanyt Suomeen. Olin ujo, vetaytynyt ja hiljainen ennen kun muutin tanne Turkkiin. Jopa pelkka kauppaan meno tuntui valista liian pelottavalta. Minulle tuli paljon paniikkikohtauksia ja sosiaalinen elamani oli melkein nolla. Elamankoulun ja turkkilaisen kulttuurin takia olen joutunut muuttamaan itseani avoimemmaksi ja sosiaaliseksi. Enaa en kavele silmat tieta katsoen vaan kavelen katse suunnattuna eteenpain. En pelkaa enaa muiden ajatuksia minusta. Pystyn keskustelemaan aiheesta kun aiheesta kenen kanssa haluan. Uskallan jutella tuntemattomien kanssa kadulla ja kysella vaikka ohjeita minne menna. Mitaan naista en uskaltanut tehda ennen muuttoani. Olen tassa mittasuhteessa ylpea itsestani, silla on niin helppoa jaada kiinni vanhoihin kaavoihin. Oman itsetunnon ja itseluottamuksen loyto on suurin lahja jonka voit itsellesi ansaita. Minulle tahan tarvittiin muutto Turkkiin ja avioliitto. 

Nyt taas Turkissa ollessani, Suomesta saamani positiivinen energia on siirtynyt arkeen. Jaksan paljon paremmin kuin ennen enka kiukuttele miehelleni pienista asioista. Kaikki paikat ja asiat taalla tuntuvat uudestaan kiehtovilta. Lapsetkin puhelevat huomattavasti enemman suomea kuin ennen matkaa. Tassakin mielessa lomasta oli suuri hyoty. Elama siis hymyilee!

Mieheni kesaloma on myos loppunut ja hanella alkaa kahden viikon paasta normaali kouluarki. Naina paivina hanella on kokouksia ja koulutuksia, joten meillekin lasten kanssa tama tietaa erilaista paivarytmia. Talven varalle olemme suunnitelemassa muutamaa lomamatkaa myos. Kuten yhta pidennettya viikonloppua Pohjois-Kyproksella, viikon matkaa tammikuussa Egyptiin ja kevaalla yhta pidennettya viikonloppua Kappadokiaan. Katsotaan mika naista, jos mikaan, onnistuu :) Tuo Egypti on kiehtova mutta voi viime tipassa tulla liian kalliiksi.

Miten teidan kesalomanne sujuivat? Mita te teitte? :)

Suomi -> Turkki -> Suomi

Naina paivina tulee kuluneeksi tasan 7 vuotta siita kun pakkasin ison matkalaukun tayteen tavaroitani ja muutin lopullisesti Istanbuliin. Silloin, rakkauden huumassa, silmissa vilisi kuvat tulevaisuudesta yhdessa mieheni kanssa erikoisessa maassa. Se oli hyvasti Suomen kylmille ja pimeille talville, vakaville ihmisille ja ahdistavalle tyo/opiskeluymparistolle. Takana tuli poltettua monta siltaa mutta tein sen silloin ajattelematta myohempaa.

Nyt 7 vuotta myohemmin ja uudessa kotikaupungissa, tuntuu etta nuo tunnelmat ovat jaaneet vuosikymmenien taakse. Elama on arkipaivaistynyt, eika ne alkuaikojen pelottavat ja jannittavat retket lahikauppaan enaa tunnu missaan. Ensivuosien seikkailu on muuttunut tunteeksi "kodista".  Rakastan Turkissa yha edelleen niita samoja asioita kun muuttaessani: mahtavaa ilmastoa, iloisia ja avuliaita ihmisia, luontoa, merta, elamantyylia...ja ihme kylla, inhoan edelleen Suomestakin niita samoja asioita kun muuttaessani. Sisimmassani on tanakin paivana vahva tunne siita etten pysty enaa koskaan asumaan Suomessa vakituisesti.

Tana kesana on tarkoitus lahtea Suomeen kuukaudeksi lasten kanssa. Se on minulle parin vuoden valein tapahtuva ihana loma, jolloin tankkaan itseeni aimo-annoksen rakastamiani Suomen hyvia puolia. Mielessani on upea kesainen luonto, ruoat, kaupan karkkihyllyt, jaatelot, tapahtumat, kesamokit, rantasaunat ja monta muuta ihanaa asiaa.

Lapsille se tulee olemaan ensimmainen kunnon loma Suomessa. Viime kerralla he olivat viela pienia eivatka oikein mistaan ymmartaneet. Jannittavaa nahda miten lapseni reagoivat kaikkeen uuteen ja erilaiseen. Toivon mukaan vahan enemman tarttuisi mukaan myos aimo annos suomen kieltakin. Katsotaan minkalainen loma saadaan aikaiseksi... :)

Nykyaikaako?

Jo pidemman aikaa televisiossa, sanomalehdissa ja kaduilla nakee mainoksia tuotteista joita lapsi voi kayttaa "ilman aikuisen valvontaa ja apua". Mainoksissa poikkeuksetta lapset ovat "innoissaan" tuotteen kimpussa aidin istuessa sohvassa juoden teeta ja lukien jotain sisustuslehtea. Lastenkanavatkin mainostavat kymmenia kertoja paivassa esimerkiski aanikirjoja joita lapsi voi kayttaa ilman aidin apua jos haluaa oppia lukemaan tai yleensa oppia jotain ennen koulua. On nukkeja jotka puhuvat. On ruokalautasia joista lapsi voi syoda ihan itse kaatamatta sisaltoa aidin "iloksi" lattialle. On lasten lempparihahmojen "puuhapaketteja" jossa "riittaa lapselle tekemista yksin moneksi tunniksi. Viimeinen tippa oli mainos jonka nain eraan paikallisen sanomalehden nettisivulla: Menkaa te lomalle, tuokaa lapsenne koripalloleirille! (okei, ei ehka pahin esimerkki tasta asiasta, mutta toi taman aiheen mieleeni)

Mihinka yhteiskunta on menossa? Onko lapset nykyaan jonkinlainen haitta, josta pitaisi aitien paasta eroon? Joiden pitaisi itse ruveta opiskelemaan YKSIN jo alle kouluikaisea? Mihinka on havinnyt ne vanhanaikaiset nuket, joita sai itse pukea, jotka eivat puhuneet mutta jotka sopivat niihin kymmeniin leikkeihin joita mielikuvitus keksi? Tietenkin naitakin nukkeja myos on, mutta miksei niita ole mainoksissa? Lapset tietenkin haluavat sen jonka nakevat 10 kertaa telkkarissa. Lasten on ehdottomasti saatava viettaa aikaa vanhempiensa kanssa, opiskellen ja leikkien, YHDESSA tai sisarustensa kanssa. Turkissa on vielapa miljoonia kotiaiteja joilla on enemman aikaa kasissaan kun esimerkiksi eurooppalailla kanssasisaruksillaan. Aikaa vietttaa lastensa kanssa, itsekin oppien jotain muuta. Miten olisi vaikka seurapelit, kirjojen lukeminen yhdessa, elokuvien katsominen, askartelu, leipominen ym? Valitettavasti moni kuitenkin valitsee ne kotityot, ruoanlaiton ja ystavatapaamiset, lahettaen lapsen kadulle leikkimaan koko paivaksi. Tai sitten naemma ostamalla tallaisia setteja joilla lapsi pysyy hiljaisena kotonaollessaan. On uskomatonta valista huomata minkalaisia mainioita ratkaisuja turkkilaiset kotiaidit ovat loytaneet ongelmiin koskien kotinsa siistinapitoa tai ruoanlaittoa, mutta harvemmin sita kuulee mistaan erikoisesta leikista jonka he ovat tanaan lastensa kanssa keksineet....

Tama kirjoitus on hiukan provosoiva eika sita kirjoittaessa ole ajateltu taysin jarjella... :)

Hyvaa alkuviikkoa kaikille lukijoille...

Taman vuoden vihoviimeiset sisustukset(ko?)

Rakastan sisustamista! Se kuinka pienet asiat tuo niin ihanaa muutosta normaaliin elamaan, tekee minut todella onnelliseksi. Turkki on viela oikea keidas kaikenlaiselle sisustamiselle. Loytoja voi tehda todella edullisesti kaikesta simppeleista esimerkiksi tauluista, tyynyliinoista, vaaseista, seinakelloista ym. Meille sisustuksen keidas on kangaskauppamme, joilta olen kotiini ostanut suurimman osan verhoistani seka sisustuskankaistani, joista anoppini on ommellut haluamani tekeleet.

Tassa siita esimerkki:

Meidan kulahtanut sohvaryhman rahi sai uuden ilmeen kankaista jotka ostimme kangaskaupasta kuukausi sitten. 

 Ennen

Jalkeen. 

Tavoista poiketen itse kasin ompelin palat yhteen, anoppi saa sitten koneella kayda reunat uudestaan lapi. Kulut: alle 1 EUR

Anoppini ompeli myos samaisista kankaista koristepeitteet sohvien paalle. Ne nakyvat alemmissa kuvissa. Koristepeitteissa nakyva kuvio esiintyy monessa kodin tapetissa. Rakastan sita! 

Olkkarissa vaihtui huonekalujen jarjestys taysin. Ainoastaan kahden nurkassa murjottaneen vitriinin paikka ei muuttunut. Mattopesusta tulleet kesamatot, sohvien paallykset ja peitteet. Lasten leluillekin loytyi hyva paikka nurkasta piilosta :) Olen supertyytyvainen. Tama jarjestys varmasti sailyy pitkaan.  Lapsetkin eilen kotiin tullessaan hokivat "güzel, güzel" (kaunis, kaunis) pyoriessaan ympari olohuonetta :) Kuva vanhasta jarjestyksesta loytyy taalta.

Olkaa hyva, kierros meidan uudessa olohuoneessa. 

Valitan kuvien laatua, ne on otettu kannykallani joka ei ole kovin laadukas kuvien ottaja.

Lasten takia tietenkin siella taalla, joka puolella, on leluja mutta se kuulukoon elamaan :) Nyt voin sanoa taas kerran etta KESA VOI VIHDOINKIN ALKAA!!!! :)

Hyvaa alkuviikkoa kaikille!

Taas yksi sukulainen lisaa

Tanaan taas yksi sukulaisemme, mieheni tati Hollannista, osti asunnon taalta Mersinista. Yhteensa kaikilla meidan sukulaisilla, me mukaanlukien, on taalla viisi asuntoa: me, isani, anoppi, mieheni Hollannin veli ja nyt siis Hollannin tati. Tati osti asunnon myos anopin asuntolasta ja heista tuli melkein naapurit. Tatini tulee asumaan kerrosta ylempana. En tieda viela olenko iloinen vai surullinen. Tadissa ei ole mitaan vikaa mutta minua on alkanut niin kyllastyttaa viime aikoina kaikki sukulaisjutut. Olen saanut yliannostuksen mieheni sukua, silta tuntuu! Plaah...

Kaikesta tasta muutto-buumista johtuen anoppi innostui myos meista! Nythan meidan tulisi tehda kolmas vauva kun on nain paljon hoitoapua tiedossa. Sanoin kyl aika topakasti suoraan etta ymparistotekijoista johtuen talla hetkella en voi edes kuvitella uutta vauvaa. Kaly kyl muistaa sit piikitella et ne jotka ei tee monia vauvoja, kun mahdollisuuksia on, ovat itsekkaita. Tietty heidan suvussaan kaikilla on about 5 pellolla kasvatettua huligaani-lasta, joka on tosi hieno asia kuulema. Arsyttavaa. Tekisi mieli taas rajahtaa anopille ja aiheuttaa hirveasti pahennusta. Pysyn mielummin kauempana heista enka ole tekemisissa kun pakosti niin kauan kunnes raivoni sisalla laantuu. Onneksi mieheni sentaan otti opista vaarin eika enaa ilmoittele halustaan uudesta vauvasta. Kait vihdoin tajusi etta hanessa itsessaan olisi myos paljon muutettavaa ennenkuin tama perhe kasvaa...saas nahda josko meille viela joskus yksi vauva tulee.

Aloitin kesaa varten laihdutuskuurin. Tai pikemminkin vatsankiinteytyskuurin. Valikommentti: Sain heti anopilta osakseni halveksivan tuhahduksen, kuulema minun pitaa olla vahva kun lasten peraan katson. Vanhan turkkilaisen mielen mukaan mita lihavampi nainen on, sita vahvempi han on. Talla mentalitettilla hanen itsensa pitaisi olla maailman vahvin nainen :D Kuitenkin asiaan, teen joka paiva puolentunnin vatsajumppaa netin jumppavideoiden avulla (youtube, I love you). Lopetin kaiken makean syonnin (sallin kuitenkin itselleni paivassa kaksi palaa suklaata), samoin limsojen juonnin ja vahensin ruoka-annoksia melkein puolella. Rupesin juomaan myos vetta oikein urakalla. Lisasin vihanneksia ja hedelmia ruokavalioon. Viikko on takana ja puoli kiloa on lahtenyt. Tavoite on 5 kiloa, tai edes hiukan timmimpi vatsa. En ole viela lasten syntyman jalkeen kertaakaan yrittanyt kunnolla laihduttaa joten on vihdoin aika tehda se!

Tanaan mulle tuli postissa ihanat uudet rintaliivit, joita mun on ihan pakko hehkuttaa tanne! Taalla Turkissa naa on nimeltaan "Aire bra". En tieda miten asian laita on Suomessa. Niita myydaan tv-shopeissa ja netissa. Mulla on ollut ongelmana loytaa hyvin istuvia, mukavia rintaliiveja. Yleensa kaikki mun rintaliivit hiertavat jostain tai puristavat iltaan mennessa. Yhta numeroa isommat roikkuvat sitten paalla eivatka tue. Arsyttaa. Olen nyt pitanyt naita aire bra-rintaliiveja koko paivan ja ovat TODELLA mukavat. Siis aivan kun ei olisi mitaan paalla mutta kuitenkin rinnat tuntuvat (ja nakyvat) hyvin tuetuilta. Hintakin on todella edullinen: 3 erivariset liivit maksoivat 35 TL/16 EUR. Kannattaa muuten ostaa naissa yksi numero isompi kun oma paitakoko, muuten voi olla liian tiukka. Mulla on paidat S-M mutta ostin nama M: olivat juuri sopivat. Suosittelen!

Peruskuulumisia

Tassa viimeaikoina ei ole tapahtunut mitaan erikoista joten sen takia kirjoittelukin on jaanyt.

Molemmat lapset ovat kipeina: yska-flunssa paalla. Eren on onneksi paranemaan pain mutta Esmalla on pahin vaihe meneillaan. Nena valuu koko ajan ja lima yskittaa. Laakityksen avulla toivon mukaan menee nopeasti ohi. Onneksi ei olla antibiootteja tarvittu talla kertaa.

Kodin sisustusinto on laantunut nyt kun suurimmat muutokset olen saanut tehtya. Tietty kohta on edessa talvimattojen vaihto kesamattoihin, ikkunoiden pesu, kesavaatteiden esilleotto ja verhojen pesu. Samalla ajattelimme vaihtaa hiukan olkkarin huonekalujen jarjestysta. On kuitenkin ollut hirvean vaikeata loytaa toimivia ratkaisuja koska meidan olkkari on muodoltaan nelio ja pistorasioita on tosi vahan ja ne on huonosti sijoiteltu. Kesalla myos ikkunoista tuleva tuulenvire on tarkeaa hyodyntaa muuten olkkarissa ei hirveasti istuta. Nykyinen huonekalujen asettelu on siis ideaalinen kayttoa nahden mutta saa nahda jos jotain keksin :)

Mersinissa on talla viikolla ensimmaiset lahja ja kasityo-messut. Niille ajattelimme menna katsomaan mita kaikkea siella on naytilla. Tana iltana olisi tarkoitus lahtea ulos syomaan lahella sijaitsevaan ravintolaan. Muutenkin tama viikko nayttaa kivan aurinkoiselta ja lampimalta (on luvattu jo yli 25 astetta lampoa), joten kesa tekee tulojaan. Ihanaa! :)

Hyvaa paasiaista kaikille!