Istanbul - 1.päivä

Ensimmäisen päivämme vietimme Aasian puolella Çamlıca:ssa sekä Floryassa, joka sijaitsee Euroopan puolella aivan lentokentän edessä. Tämän päivän kuvasaldo oli yksi parhaimmista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilma oli pilvinen mutta mieli aurinkoinen :)

Upea näkymä Euroopan puolelle, jossa nousee korkeat pilvenpiirtäjät. Etualalla Aasian puolista Istanbulia. Keskustaa halkaisee Bosporin salmi.

Rahtilaivan yläpuolella näkyy Istanbulin kuuluisimmat hotellit: valkoinen Swissotel, sen vasemmalla puolella jykevä Ritz-Carlton jonka vasemmalla puolella taasen pikkuruisen näköinen The Marmara hotelli. Tämän lähemmäksi Taksim-aluetta en päässytkään koko reissulla. Se harmitti.

Istanbul tuntuu jatkuvan silmänkantamattomiin. Harmi että tuona päivänä oli juuri pilvistä, muuten näkymät olisivat olleet huomattavasti paremmat. Matkaa ja kokoa voitte miettiä tällä: Vasemmalla näkyvien pilvenpiirtäjien korkein on korkeudeltaan antennin kanssa 261 metriä ja on koko Euroopan korkein rakennus. Täältä se näyttää mitättömän pieneltä :)

Matka jatkuu Aasiasta Euroopan puolelle....

Kotona Mersinissä!! :)

ISO MERHABA KAIKILLE!!

Kotona ollaan! Tultiin eilen alkuillasta kotiin, syötiin, levättiin, herättiin uuteen päivään ja tänään aloitimme taas normaalin arjen.

Mersinin sumuinen aamunäkymä

Miten Istanbulin matka meni?!?

Yhdellä sanalla: UPEASTI! Valitettavasti matkaan mahtui myös hiukan vastoinkäymisiä, mutta sitäkin enemmän upeita hetkiä ystävien kanssa aamusta iltaan. Välistä aikataulu oli tiukkaa ja jouduimme jopa nukkumaan eri kodeissa, sillä kaikki ystävämme repivät meitä paikasta toiseen. Kaikki halusivat ehdottomasti tavata meidät ja viettää aikaa kanssamme niin paljon kuin mahdollista. Yhtenä iltana jopa lirautin kyyneleitä katsellessani ystäväryhmäämme jonka kanssa jaoimme upeita hetkiä Istanbulin vuosinamme. Nauru, hyvä mieli ja lämpö oli mukana jokaisessa tapaamisessamme, aivan kun emme koskaan olisi lähteneet.

Aloitan alusta...

Te myös varmaan mietitte mitä siellä sairaalassa tapahtui tiistaina. Vastaus on että suoranainen IHME! Saimme KAIKKI asiat hoidettua vain noin 3 tunnin odotuksella ja raportti on nyt valmiina! Sairaalasta kuulema vielä lähettivät sen meidän yksityissairaalamme, jossa hoidot aloitamme. Kyllä olimme yhtä hymyä sairaalasta lähtiessämme :) Ei olisi voinut olla parempaa alkua Istanbulin matkallemme ollut.

Koneemme nousisi meille ilmoitetun aikataulun mukaan vasta 21.30 ja työmme sairaalassa päättyi klo 16.00. Meillä olisi siis reilut 4 tuntia aikaa ennen kuin lentokentälle meno tulisi ajankohtaiseksi. Ekaksi päätimme etsiä autollemme parkkipaikan matkamme ajaksi joka löytyikin todella helposti: lentokentän oven heti ulkopuolelta. Lentokentän sisällä hinta oli 17 TL/päivä, tuolla parkkipaikalla 7 TL/päivä, 24 h vartioidulla alueella ja he myös kuljettavat sinut lentokentälle sekä hakevat palatessasi. Mahtavaa!

Kiertelimme sitten pari tuntia paikallisessa vakkarikauppakeskuksessa, söimme illallisen (mieheni jopa söi cig köfteä, joka osottautui mainioksi valinnaksi myöhemmin) sekä vedimme jopa pienet tirsat autossa parkkipaikalla :D

Lentokentällä meitä odottikin yllätys: lentomme oli myöhässä vielä 80 minuuttia! Eli laskettu lähtöaika olikin 23.00. Saatiin sitten odotella pari kolme tuntia saunanomaisessa, täyteenahdetussa odotustilassa. Onneksi olimme syöneet hyvän illallisen, sillä ruokaa ei pahemmin ollut tarjolla: kaikki myyty loppuun. Koko illan kaikki lennot olivat nimittäin myöhässä. Samana päivänä lähtijöiden joukossa oli myös tuttuja: mieheni vanhoja opettajaystäviä joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan :)

Lento sujui hyvin, vaikkakin lentoyhtiön töykeän käytöksen takia emme aio enää Sunexpressiä käyttää. He eivät kertaakaan pyytäneet anteeksi myöhästymistä, joka muuten venyi vielä lentokoneessa odottellessamme puolella tunnilla.

Lennon myöhästymisen takia ongelmaksi syntyi myös missä yöpyä, sillä aikomuksemme oli mennä euroopan puolelle ystäväperheemme luokse. Myöhästymisen takia saapuisimme sinne vasta parhaimmillaan kolmen aikaan yöllä, joka ei tietty ole kovin hyvä aika pikkulasten vanhemmille. Teimme siis nopean päätöksen jäädä aasian puolelle, toisen ystävämme luokse, Ümraniyeen. Ystävällämme oli myös auto jolla haki meidät kentältä ja saavuimmekin kotiin klo 2 yöllä. Nukkumaan pääsimme vasta kolmelta :)

Istanbulin matka voikin siis alkaa....kuvia ja kertomusta lisää seuraavien päivien aikana....

TO BE CONTINUED!

Blogikatkos

Huomisesta lähtien täällä blogissa on hiljaista aina sunnuntaihin/maanantaihin asti.

Aiomme huomenaamulla lähteä aamusta aikaisin Adanaan, taas sairaalaan hoitamaan meidän asioita. Saimme tämän kirotun urologin puhelimitse kiinni ja hän sitten sanoi että allekirjoittaa mitä vaan haluamme, kunhan vaan tuomme hänelle tarvittavat paperit. Toisesta numerosta sitten vahvistettiin että urologille tosiaan olisi pitänyt joku paperi vain viedä allekirjoitettavaksi, kokeita ei olisi tarvinnut. KIVA!!! Ja näistä asioista on TAAS valaistu meitä tosi hyvin. Ainoa asia joka meille alusta asti sanottiin on että teidän täytyy käydä urologin tutkittavana. Uskotte varmaan että hermot on taas kireällä ja huomenna varmasti tapahtuu murh(i)a jos me ei saada näitä asioita mitenkään hoidettua!

Sairaalan jälkeen meillä on aikaa iltamyöhään asti kierrellä Adanassa. Meidän olisi tarkoitus pistää auto jonnekin autoparkkiin (maksulliseen) lähelle lentokenttää koska lentokentän oma parkkialue on sikakallis (17 TL/ 7 EUR/päivä). Pienellä riskillä lähdetään mutta ei voi mitään, tää sairaalareissu on vain tehtävä ja sinne ei kyllä laukkujen kanssa lähetä bussilla söhläämään. Kone nousee klo 21.30 kohti Istanbulia (Sunexpress) ja paluu sunnuntaina klo 12.55 Adanaan (THY).

Laukut on 90 % täynnä tuliaisia, joista viimeiset ostettiin tänään. Kaksi laukkua menevät ruumaan, kolme laukkua tulevat mukanamme koneeseen (joista yksi on tietokonelaukku, ei kuvassa). Tullessa saa nähdä kuinka täynnä ne ovat "omia tuliaisia" :D

Tämä päivä menikin suurimmilta osin pakatessa, kotia siivotessa, lintujen häkkiä siivotessa, pyykkiä pestessä sekä tuliaisten ostamisessa. Vielä pitäisi käydä suihkussa (tänään aurinko paistoi, vesi lämmintä, jee!) sekä syödä. En ole vielä mitään tehnyt, joten en tiedä mitä me syötäis. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Taidetaan turvautua alakerran ravintolan kebab-tarjontaan :)

Olen muuten lentopelkoinen ja jännitän aivan hirveesti lentämistä etukäteen. Yleensä joudun ottamaan rauhoittavaa ennen lentoa jotta pääsen koneeseen yhtenä palana. Olen kuitenkin lentänyt kymmeniä kertoja, varmasti lähemmäs sataa, koko elämäni aikana mutta tuntuu että mitä enemmän lennän sitä enemmän pelkään. Mut kaksin matkustaessa en kuitenkaan pelkää niin paljon kun yksinollessani. Otan kuitenkin aina käsimatkatavaroihin rauhoittavat :)

Nähdään viimeistään maanantaina (Inşallah)!! :) Lupaan ottaa paljon kuvia Istanbulista :D

Sunnuntai - enää kaksi päivää Istanbuliin

Viime päivinä on taas kiireita ollut. Vieraita on ollut kahtena päivänä peräkkäin ja eilen olin aamusta iltaan asti todella rakkaan ystäväni kanssa kaupungilla.

Leivoin torstaina pullia sekä valmistin sütlacia, uunissa. Ruokana meillä oli lahmacuneja (turkkilaisia pizzoja), jotka onneksi meidän luotettava leipäuunimme valmisti :) Minä ainoastaan valmistin täytteen. Pullista ei taaskaan tullut minkäännäköisiä, en vain ymmärrä mikä siinä valmistamisessa on niin vaikeata ettei se onnistu. Mulla ei tietty ollut koneita joilla vaivata taikinaa joten käsipelillä sitä mentiin. Raskasta oli ja monet kirosanat lensi sen kolmen tunnin uurastuksen aikana. En halunnut pelotella vieraita mun ronskilla kielenkäytölläni vaan kiroilin keittiössä suomeksi :D

Perjantaina ystävämme Istanbulista vierailivat meillä. Heidän lapsensa oli heidät jättäessämme vasta 3 kuukautinen joten oli mahtavaa nähdä kuinka paljon tyttönen oli kasvanut tässä puolessatoista vuodessa. Tyttö ei vierastanut yhtään, sain juosta perässä korjaillen paikkoja koko ajan. Illan päätteeksi typykkä mäjäytti naamaani kunnon nyrkkilyönnin. Kiitos vaan ja tervetuloa uudestaan :D

Eilen aamulla aamupalan jälkeen tein suunnitelmia erään toisen Istanbulista tutun ystävämme kanssa ja lähdimmekin heti kaupungille ostoksille. Me kiersimme monet kaupat ja kauppakassiin tarttui monta hiusjuttua kuten pantoja, solkia sekä pinnejä. Välistä lepyttelimme väsyneitä jalkojamme kahvittelemalla ja eikun jatkettiin. En kuitenkaan uskaltanut ostaa kovin paljoa mitään sillä Istanbulissa valikoimat ovat huomattavasti paremmat. Löysin kuitenkin 140 TL (75 EUR) arvoiset upeat mustat nahkasaappaat, joita jäin himoamaan mutta hinnan takia en kyllä pysty niitä ostamaan...

Ostin kyllä vihdoin kauan etsimäni ruskean jättiolkalaukun 15 liiralla eli noin 7,5 EUR:lla. Oli halpa ja nahka ihanan pehmeää. Nyt ainakin mahtuu tavaraa mukaan tarpeeksi.


Tänään olisi tarkoitus levätä ja vähän pakkailla sekä tietenkin pyykkiä pestä. Aurinkokin paistaa joten ehkä ulos menen vähäksi aikaa. Huomenna taas käväisen ystävän luona kylässä samoin kun teen viimeiset ostokset Istanbulia varten.



Laitoin myös kyselyn pohjalta vihdoin tuohon viereiseen palkkiin musiikkiboxin halukkaille. Musiikki on turkkilaista :) Painakaa siis play-näppäintä jos haluatte kuunnella.

Seassa on pari Barış Mançonin kappaletta. Tänään on hänen kuolemansa 10. vuosipäivä. Barış Mançoa pidetään tärkeimpänä turkkilaisen rock - musiikin luojana ja edelläkävijänä. Hänen uransa alkoi 70 luvun vaihteessa ja kesti melkein kuolemaansa asti, jona aikana hän sävelsi yli 200 laulua. Jotkut näistä kappaleista hän esitti myös muilla kielillä kuten arabiaksi, kurdin, japanin sekä ranskan kielillä. Manço teki myös 10 vuotta lastenohjelma TRT:llä, joka ainakin oli mieheni lapsuuden tärkein tv-ohjelma. Hänet nähtiin myos Euroviisuissa Turkin edustajana vuonna 1983. Yhä edelleen hänen laulujaan rakastetaan suuresti ja kuunnellaan laajalti.

Ei musiikkia

Viereisessä palkissa olevan lopputuloksen mukaan lukijani ovat 50-50 kannalla musiikin puolesta joten päätin olla laittamatta mitään soimaan. Ehkä silloin tällöin kokeilen pikkaisella turkkilaisella musiikilla (joka tuntuu olevan yksipuolisesti halutuin) piristää blogini tunnelmaa :)

Kiitos kaikille vastaajille!

Mulla taas loppui vieraiden kestitys ja nyt pääsen nostamaan jalat sohvalle sekä rentoutumaan telkkarin ääressä :)

Adanasta muutama kuva

Sabanci Merkez Moskeija, rakennettu 1988, on Adanan kuuluisimpia nähtävyyksiä. Ulkonäöltään se rakennettiin ottomaanien aikaiseksi muistutten ulkopuoleltaan Sinista Moskeijaa (Istanbul) ja sisäpuoleltaan Selimiye Moskeijaa (Edirne). Moskeijalla on 6 minareettia, joka on hyvin harvinaista koska moskeijat rakennetaan yleensä 4 minareettisiksi.

Sisälle mahtuu samaan aikaan 20 000 ihmistä rukoilemaan. Moskeijan rakentamisen kuluista puolet tuli keräysten avulla, puolet Turkin kuuluisimmalta yrittäjäsuvulta, Sabanci-perheeltä, etenkin Haci Sabancilta. Sabanci-perheen avokäteisyyden takia moskeijan nimeksi tuli virallisesti Sabanci Merkez (keskus) Camii.

Moskeijassa on useita upeita yksityiskohtia kuten nämä ovet, jossa on hienoa kultakirjailua sekä posliinilaattoja.

Moskeijan vieressä on massiivinen ja upea puisto jossa kävely oli todella rentouttavaa.

Taas Adana ja TAAS pettyminen

 

On se vaan ihmeellistä ettei Turkin valtionsairaaloissa KOSKAAN saa asioita hoidettua. Eilinen oli meille täysi tyrmäys. Sama paikka kuin viimeksikin.

Me oltiin odotettu jo 2,5 kuukautta meidän eiliselle varauttua aikaa urologille, koska urologin myös pitää allekirjoittaa se hiton raportti, jolla me saadaan valtiontuki näissä vaikeissa hoidoissa. Tää aika oli eka vapaa joka me saatiin. Olimme Adanassa kaikkien kommellusten jälkeen (piti käydä myös mieheni koululla hakemassa lähete koululta sairaalaan, kun miehelleni tämä tuli viime hetkellä mieleen) vasta klo 10. Pelkäsimme että taas tää koko ruljanssi venyy iltapäivälle.

Onneksemme vuoromme tuli ennen lounastaukoa, mutta onnemme loppuikin tähän. Tämä KIROTTU urologi päättikin sitten teetättää AIVAN turhia kokeita, jotka mieheni on jo aikaisemmin teettänyt sekä niiden tulokset oli meillä mukana. "Ei nämä kelpaa täällä" oli vastaus. Näitä kokeita varten meidän pitäisi odottaa vielä MAALISKUUN puoliväliin sekä kuulema VASTAUKSIA vartenkin pitää uusi aika varata kokeen jälkeen joten koko ruljanssi venyy ehkä tämän vuoden loppuun, siltä näyttää. Tuolloinkaan en kyllä ihmettelisi että lääkäri sitten sanoisi että teidän nää kaikki kokeet ja paperit on vanhentuneita, tuokaa uudet. Koko samperin laitos on perustettu asioden vaikeuttamiseen.

Itkimme kiukusta molemmat. Seikkailimme 4 tunnin ajan tuossa labyrinttimaisessa kaupungin kokoisessa  sairaalassa eri lääkärien puheilla, sekä kävimme myös siellä yksityissairaalassa jossa päätimme hoidot aloittaa, ei apua. Lopulta päätimme tehdä kirjallisen valituksen sairaalan johdolle kyseisen urologin toimista. Tämä urologi oli myös sanonut 2,5 kk sitten että jos maksatte 120 TL (60 EUR) niin pääsette heti vastaanotolle ja asiat näin helpottuvat (ei tarvitse odottaa 2,5 kk). Mutta ei kyllä silloin sanonut että jos ette maksa niin teen kaiken mahdollisen jota vain pystyn että kidutte näillä sairaalan käytävillä mahdollisimman paljon!  Ei meillä ollut tuolloin varaa maksaa lisämaksuja, joten päätimme odottaa. Mikä virhe!!!

Teimme kirjallisen valituksen sairaalan PR-työntekijän kanssa, kopioimme kaikki meidän tulokset sekä haluttujen kokeiden tulokset. Päätimme vielä ennen valituksen virallista luovuttamista käydä uhkailemassa (hävetti oikein että tähän meidät oli pakotettu) tätä urologia että korjaisi virheensä tai me teemme virallisen valituksen. Mieheni tunki itsensä lääkärin luo ja teki asian selväksi. Näemmä jokin vaikutus tällä oli sillä urologi sanoi että joutuu kysymään tästä ylilääkäreiltä, jos he sanovat kyllä niin sitten hän allekirjoittaa todistuksen. Perjantaina kuulema saisimme tietää tuloksen. Eli perjantaina jos saamme positiivisen vastauksen, tarkoittaa se sitä että meidän raportti pitäisi valmistua tän kuukauden sisällä ja parhaimmillaan ensi kuussa pääsemme aloittamaan hoidot. Taas kuukausi odottamista, mutta ei tässä voi mitään. Kiukuttaa vaan niin HITOSTI!!!

 

Sairaalan jälkeen kiertelimme hiukan Adanassa. Mieheni kiehui kiukusta ja minä sitten yritin parhaani mukaan keksiä meille parempaa tekemistä. Vierailimme upeassa Sabanci moskeijassa hakemassa voimaa sekä kävelimme sen viereen valmistetussa upeassa puistikossa. Se vähän rauhoitti meitä molempia. Lisään kuvia tästä myöhemmin kunhan ehdin siirtää ne tietokoneelle.

Illalla palatessamme vierailimme taas M1- ostoskeskuksessa josta emme paljon mitään ostaneet mutta söimme illallisen. Löysimme myös aivan ihania tuoreita hillomunkkeja jotka hotkimme heti suihimme kotiin päästessämme :D

Tänään olemme paremmalla tuulella...

Kävin aamulla kampaajalla leikkauttamassa hiukseni, kohta lähden ulos etsimään tuliaisia Istanbuliin sekä muuten vaan kävelylle koska ilma on aivan mahtava! Miehelläni on kädet täynnä töitä ja viettää tietokoneen äärellä 12-13 tuntia päivässä :( Eilen hän huomasi että hänen toinen silmänsä on huononäköisempi kuin toinen, johtuen liiasta tietokoneen käytöstä (tapahtui ennenkin).  Ennen Istanbulia miehelläni on tehtävää aivan kamalasti: nettisivuja 2 kpl, vuosiraportti Istanbulin työnantajalleen sekä kokouksessa tehtävän esityksen valmistelu. Toivon mukaan tämän jälkeen työtempo hiukan vähenee ja silmäkin lepäisi. Huomenillalla meille tulee vieraita, samoin perjantaina. Mullakin pyykkikoneet pyörii koko ajan, tänään pitäisi siivota kunnolla sekä tehdä vielä hilloja Istanbulin tuliaisiksi.  Kiirettä pitää mutta palkaksi on tietty Istanbulin reissu :)

Hyvää viikonjatkoa kaikille ihanille lukijoilleni! :)